Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
Metsäpuolen tuet on pieniä ja valtiolle tuottavimmasta päästä. Mm. v:n -15 nmh:n tukiuudistuksessa ensiharvennuspuun hinta laski heti tuen verran. Kuka siis sai tuen ? Yritystukea on monenlaista.
Maataloustuen suurimpia saajia on erilaiset yritykset ja yhteisöt. Toki olisi hyvä jos ilman tukia voisi ko. hommaa kaikki tehdä koko EU:n alueella vaan kun ei kaiketi voi. Nyt kun ruoan hinta kohoaa katovuosien seurauksena, voi ajatella sitäkin mistä ( ja millä hinnalla) saa sellainen maa ruokahuoltonsa, jossa ei ole omaa maataloutta. Maailmalla on esimerkkejä maista, joissa oma maatalous on syystä tai toisesta loppunut tai siirtynyt ulkomaalaisten suuryritysten haltuun. Ne on kehitysmaita joissa on useimmissa nälänhätä.
Asumistuilla tuetaan mm. rakennusliikkeitä ja vuokrafirmoja. Kojamo saa lisäksi verotukea jakamiinsa osinkoihin. Yritystukien karsiminen ei onnistunut koska kukaan ei halua tietenkään luopua niistä. Joitain pohjoisen kuljetustukia on jo aiemmin karsittu ; osin siksi puun hintakin on laskenut. Esim. Ruotsissa tuetaan pitkän matkan kuljetuksia paljon enemmän.
Lisäksi : Myös muilla puolueilla kuin res.ind. vihaamalla ex-maalaisliitolla ja vas. ammattiyhdistyseliitillä on omat ”rahantekokoneensa” tottakai olemassa.
Jossain oli juttua hirven ruokailutottumuksista. Siitä on jäänyt mieleen sellainen asia, että hirvi tarvitsee sekä havupuita että lehtipuita ruoakseen saadakseen kaikkia tarvitsemiaan ravinteita .
Hitaasti kasvavat alikasvosmännyn luonnontaimet maistuu hirville paremmin kuin paremmin kasvaneet. Se on ihan tutkittua tietoa. Sitten on useammanlaista mielipidettä lannoitettujen istutustaimien maistumisesta. Itselläni on käsitys että nekin kelpaa hirville paremmin kuin hyvin (valossa) kasvavat luonnontaimet.
Pakkohakkuiden vaikutuksia on varmasti vieläkin näkyvissä. Silloin määrättiin puiden hinnat ja – määrät, jotka kunkin mo:n palstalta piti hakata ja jälkihoitotavat oli toisarvoisia tekijöitä.
Tuon perintömetsän peitteisenä säilyttämisen tarpeen ymmärtää hyvin omasta kokemuksestakin. Silloin muut arvot on merkittävämpiä kuin vain pelkkä taloudellinen tuotto. Jonkin jo lapsuudesta tutun metsikön näkisi miellellään aina samanlaisena vaikka se ei entisellään koskaan pysykään . Harsiminen pilaa pahimmillaan tuollaisen kohteen tunnearvoa vähintään yhtä paljon kuin pienehkö avohakkuu.
Samaa mieltä Rane2:n kanssa, noinhan se on.
Joillain piireillä on ilmeisen kova into saada metsät ja maaseutu muutoinkin museoitua ja asutuskin Helsingin ympäristöön. Nordean pääekönomi esitti viimeksi tänä aamuna asiaa kuinka asutus pitäisi siirtää etelään koska liian kalliit valtiontuet rasittaa taloutta. Mutta ne rahat on otettu ja otetaan kuitenkin pääosin muista maakunnista kuin pääkaupunkiseudulta. Puun kantohinnan laskeminen viimm. 30 vuoden aikana ja verotuksen uudistaminen on olleet metsäpuolella selvin esimerkki kuinka rahavirrat ja verotulot on pääosin siirretty maaseudulta muualle; tehdaspaikkakunnille ja firmojen pääkonttoreiden myötä Helsingin seudulle.
Yhden puulajin ”puupelto” voi olla yhtä hyvin jatkuvankasvatuksen männikkö kuivalla kankaalla kuin sama metsä tasaikäisenä. Ko. männiköissä on hankala kasvattaa muita puulajeja ja kuten A.J. jo aloituksessa mainitsikin myös taimikot ja eri ikäiset kasvatusmetsät ajaa saman asian monimuotoisuuden lisääjänä .
Sekapuusto +kaksijaksoinen siellä missä se on mahdollista sopii yhtä hyvin kuin j.kasvatuksen metsä ehkäisemään tuhoja. Kuusettunut jk voi olla huonompikin jossain tapauksessa.
Ei jk:n ”laillistaminen” ole ongelma. Mutta se voi muodostua ongelmaksi, jos ja kun rummutetaan nyt aluksi avohakkuukiellon saamiseksi MH:n maille (mikä voi jossain tapauksissa olla perusteltuakin ) ja sen jälkeen pyritään kieltämään yksityisten mailla samalla tavalla. Se on käynyt ilmi joidenkin asiaa ajavien kommenteista .
Lehtien palstoilla kommentoidaan kuinka jatkuvakasvatus on kaikin puoli parempi ja tuottavampi menetelmä kuin muut vaihtoehdot. Sehän ei pidä paikkaansa mutta sopii tietysti hyvin joidenkin agendaan ajaa omaa etuaan. Ja tuolla aiemmin taisi nm. RR epäillä meikäläisen ajavan omaa etua vähän vastakkaisilla mielipiteillä. Se ei pidä paikkaansa koska en ole kytköksissä mihinkään metsäalan firmaan tai etujärjestöönkään. Osan tuloista saan metsätaloudesta omista metsän myynneistä. Neuvontapuolta teen nykyään vain joskus harrastuksena eikä siihen kuulu mitään tuloja välityspalveluista tms.
PS. Asiaan liittyvä ex-metsäntutkija Smolanderin kolumni ”menneisyyden manipulointi” kannattaa lukea, jos on kiinnostusta selvittää itse mistä on kysymys.
Olihan tuolla videolla esitelty laskureitakin, joilla voi laskea kannattavuutta. Laskurit voi toimia ihan oikeinkin mutta ei ne ota huomioon esimerkiksi tuulituhoherkkyyttä harsitussa kuusikossa. Jk:n metsä esityksen mukaan kestävämpi tuulituhoja vastaan. Saattaahan se jossain tapauksessa ollakin mutta ei läheskään aina. Samoin harveikon kasvun elpyminen voi teoriassa olla hyvä mutta onko aina käytännössä. Viljellyn metsän jalostushyöty ja muokatun maan antama kasvuetu puuttuu myös kokonaan kannattavuuslaskureiden oletuksista.
Kuva kuusen kasvun elpymisestä oli hyvä. 40 vuotta ei kasvua juuri ollenkaan mutta sitten 90 vuoden ikäisenä jo tukkipuukokoa. Niinhän ne kasvaa puut alikasvoksena hitaasti. Sama tapahtuu jk-metsän alikasvostaimille. Sopii se jk varmasti ja on kannattavaa, jos metsä on sopivasti valmiiksi erirakenteinen, niin että ei tarvitse odotella ensin 40 vuotta, että taimi kasvaa rinnankorkeudelle ja sitten vartoa sen puun kasvamista ja ylispuuhakkuuta jossain hamassa tulevaisuudessa.
Paras kohde jk:lle oli mielestäni männikkö, jossa oli riittävästi isoja pikkutukkikoon puita jäljellä ylispuuhakkuun jälkeenkin. Mutta siinä tiheydessä uusien mä-taimien tulo ja niiden riittävän hyvä kasvu on yleensä utopiaa.
Bioöljy saattaa tarvita jäänestoa sekaan, jotta toimisi pakkasessakin. Pirtua voisi varmaan käyttää niin ei olisi teräketjuöljynäkään liian haitallista ainakaan muuten kuin sisäisesti nautittuna.
Koivikkoa pitää jo taimikkovaiheessa alkaa harventaa suojuspuuasentoon. Se on jo tehtykin tuossa kaistalehakkuussa.
Kantojen kerääminen energiapuuksi lisää taimikoissa vesakkoa noin 70 % normaalitilanteesta (ja samalla lisää taimikonhoitokuluja). Sillä on ollut jotain vaikutusta myös ruokamaiden syntymisessä paikallisesti siellä missä kantoja on nostettu.
Mutta pääsyy hirvikannan nousuun lienee kuitenkin hirvikannan kasvun virhearviointi ja siitä johtunut metsästyksen keskittyminen kasvattamaan hirvien lukumäärää.