Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
Vaihtoehtoisia kasvatustapoja on paljon- riippuu mielikuvituksen vilkkaudesta keksiä niitä lisää. Mutta metsän kasvupaikat ja lähtötilanne asettaa aina joitain rajoituksiakin, jos halutaan metsän tuoton pysyvän hyvällä tasolla. Ainahan se ei ole pääasia mutta useimmiten on kun talousmetsissä ollaan.
Valitettavasti joissain esityksissä, joissa on vertailtu jk:n ja tasaikäisen kasvatuksen kannattavuutta on kerätty kaikki huonot vaihtoehdot (esim. aina alaharvennus) ja kalliit ratkaisut tasaikäisestä vaihtoehdosta, ja kuviteltu jk:n onnistuvan ilman kuluja ja kokonaiskasvun pysyvän korkeana huolimatta esim. PPA:n pudottamisesta hyvin alas taimien aikaan -saamiseksi.
Olen jo vuosia sitten esittänyt taimimäärien pudottamista niille sopivilla kasvatuspaikoilla suositeltuja alemmas, koska kuitupuun kasvatus on ollut tappiollista suhteessa entistä kalliimpien uudistuskulujen vuoksi. Luontaisen taimiaineksen hyväksikäyttöä lisänä tai pelkästään, jos se on sopivaa maan taimettumisherkkyydestä ja -tuottokyvystä riippuen.
Tasaikäisessä kasvatuksessa voidaan yhtä hyvin käyttää järkeä kasvatuskulujen karsimisessa kuin jk:ssakin. Jalostushyöty jää myös yleensä pois kannattavuusvertailulaskelmissa konaiskasvuja laskettaessa. Uudistuskulujen karsiminen on sitä tärkeämpää mitä heikommin kasvavilla pohjilla ollaan, kun arvioidaan nettonykyarvojen avulla kannattavuutta. Se sopiikin yleensä hyvin luonnonolosuhteisiin koska karummat maat taimettuu helpommin luontaisesti.
Mitenpä sen tappion lasket, kun ei ole metsä eikä metsätiedot nähtävillä ? Niitä metsälöitä on olemassa hyvin erilaisia Suomen kokoisessakin maassa. Ihan lähinaapurissakin on usein aivan eri kehitysluokkajakaumat ja maapohjat kuin itsellä sattuu olemaan.
Kuutiosaannon maksimointi ja tuoton maksimointi on tietysti ihan eri asioita mutta jos kasvu heikkenee tarpeeksi, niin tuoton maksimointi tuottavammalla hakkuutavalla ei välttämättä enää riitä kompensoimaan sitä.
Muutamat kannattavuuslaskelmat jk:sta, joita on esitetty ihan professoreiden toimesta, ei kestä lähempää tarkastelua.
Jos isommalta pinta-alalta kerätään sama määrä puuta vuosittain kuin pienemmältä, niin metsäajoa koneella/vuosi tulee keskimäärin enemmän . Jossain jk-oppaissa kerrotaan hakkuiden välin olevan 15-30 vuotta .
Energiapuun kantohinta on ollut tosiaankin ”alle kasvatuskulujen” jo iät ja ajat; muutama euro. Käyttöpaikalla e-puusta on saanut n. 17 € /MWh . Sähkön myyntihinta n. 40 €/ MWh + mahdollisesti tuet päälle (?).
Jos jk yleistyisi, konepuolella on haastellinen homma keksiä tarpeeksi hyvin toimiva ja samalla kustannustehokas ratkaisu sopivaksi jk:n hakkuisiin. Sitä ei ole vielä keksitty.
Tässä kertauksena niitä jk:n ongelmakohtia :
– metsien kuusettuminen (kuusi on ainut puolivarjopuu Suomessa)
– juurikääpäriskin lisääntyminen kuusikoissa (isot pinta-alat hakkuukierrossa jatkuvasti)
-kasvun ”hyytyminen” vs. viljelymetsä
-lehtipuiden väheneminen (monimuotoisuus kärsii)
-kalliimmat korjuukulut ; heikompi metsän tuotto
– heikko konaiskasvu jota tukkipuuosuuden suhteellinen lisääntyminen vs. tasaikäinen metsä ei riitä kompensoimaan.
– liian karujen maiden kuusettuminen pitkityksessä–> kasvun+tuoton väheneminen mäntymailla.
– liian harvaksi hakkuu uudistumisen varmistamiseksi–> luonnontuhojen lisääntyminen + kasvun elpyminen hidastuu liiaksi.
Ainakin jogurtti ja viili on terveellistä. Maitoon keitetty ohra/riisipuuro on myös hyvää.
On sitä tutkittukin mistä käsitellyn maidon epäterveellisyys johtuu : rasvamolekyylien pikkomisesta. Luomumaito on siinä suhteessa erilaista.
Ennen vanhaan pelloille ajettiin suomuraa ja hakattiin kuusen havuja joukkoon. Tiesivät perimätietona saaduilla opeilla, miten pelto saadaan kasvukuntoon ja kasvitauditkin väheni samalla. Kuusessahan on antibiootisia aineita jotka estää varmasti bakteerien kasvamista pellollakin. Varsinkin perunan kasvatus onnistui kuulemma hyvin ko. pellonparanteen levittämisen jälkeen : peruna kasvaa parhaiten vähän happamassa maassa eikä perunaruttoa esiintynyt ollenkaan.
Monet maitoallergikot pystyy käyttämään luomumaitoa vaikka saavat oireita tavallisesta homogenoidusta ja pastöroidusta maidosta. Itse käytän luomumaitoa sen paremman maun takia.
Luomuun siirtyminen kestää aikansa ennen kuin pilalle painunut maaperä elpyy kasvukuntoon. Silloin se aluksi kasvaa monenlaista rikkakasvia, jotka juurillaan muokkaa maata. Luin kerran USA:ssa 40 vuotta luomuviljelyä harrastaneen viljelijän kokemuksista. Hänen viljelmänsä tuottivat siinä vaiheessa suuremmat sadot kuin naapurien tavanviljellyt pellot tuotti. Ja kokonaan ilman Monsanton myrkkyjä !
Tavanviljelykin tuottaa tosin Suomessa melko puhdasta ruokaa verrattuna monien muiden maiden antibioottien ja rikkakasvimyrkkyjen kyllästämään ”puhtaaseen ja halpaan” sapuskaan.
Suomen kasvuolot sopii hyvin mm. yrttikasvien kasvatukseen pitkän valoisan ajan ja pohjoisessa kylmän talven takia.
Antinpojalle :
En väitä tietäväni jatkuvastakasvatuksesta kaikkea mutta aika paljon kuitenkin on kertynyt omakohtaista kokemustakin ja useisiin eri tutkimuksiin tutustuminen on vahvistanut käsitystä, että usein ei anneta oikeaa kuvaa jk:sta, kun sitä kehutaan tasaikäistä paremmaksi luontoarvojen ja/tai puun kasvun/metsän tuoton kannalta. Niitä jk:n heikkoja kohtia (vahvuuksien lisäksi) on käyty läpi tässäkin ketjussa aiemmin jo useammalla sivulla.
Itämeren rehevöityminen johtuu pääasiassa siitä, että viime aikoina ei ole tullut uusia puhtaamman veden pulsseja Tanskan salmien kautta. Joku limnologi julkaisi tänä vuonna asiasta väitöskirjan.
Pelloilla luomuviljely viljelykierron ja maaperän normiviljelyä paremman maaperänhoidon avulla ei kärsi yhtä paljon kuivista eikä liian märistä kasvukausistakaan.
Saman suuntaisesti toimii metsissäkin maaperänhoito: Kun hakkuutähteet ja taimikonhoidossakin kaadettu puu jätetään metsään, pieneliötoiminta lisääntyy ja ravinnekierto paranee. Pienilmaston parantuminen harvennuksissa (lämpö+valo) ja päätehakkuissa sopiva maanmuokkaus vaikuttaa samalla tavalla eli lisää puuston kasvua. Mm. puna-apilaa käytetään typensitojakasvina luomuviljelyssä. Metsässä vastaava typenkerääjä on leppä.
Mäntykuidun vientihinta Suomesta 66 € . Voiko pitää paikkaansa ?