Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
GLA:VMI-käppyrä kertoo myös, että yli 10-senttistä lahopuuta on sadan vuoden jakson alkupuoliskolla ollut lähes yhtä paljon kuin nyt eli tuollaista lahopuuvapaata jaksoa ei meillä ole ollut.
Tuota 20 m³/ha lahopuutarvetta on esittänyt joku hutkija/tutkija/tjms. en vain muista missä .
Melko mahdoton sanoa etukäteen, varsinkaan kun ei ole leimikoa nähnyt. Riippuu lisäksi aika paljon siitä motokuskista, apteerausohjelmasta ja min. latvaläpimitasta. Jos oletetaan että eivät tee hakkuussa vain ns. näyttökappaleita, niin kolmoskehitysluokan metsässä tulee aika paljon lyhyttä tukkiakin. Jos on vielä esim. mutkaa ja tyvilahojakin joukossa, niin lyhyitä mittoja suosimalla saa tod. näk. suhteessa paremman tukkiprosentin kuin tuo 7 % hintalisä pidemmille tukeille olisi.
Sekin vaikuttaa että kelpaako 37 myös latvasta vaiko vain tyveltä.
Kyllä se kuivien ja tuulenkaatojen keräily oli ennen ihan yleistä touhua. Varsinkin silloin kun suurin osa metsänomistajista asui lähempänä metsiään kuin nykyään. Polttopuutakin käytettiin enemmän kuin nykyään tilojen omiin tarpeisiin.
Lahopuun määristä ei siis ole, vaikka muuta on esitettykin (GLA), tarkempaa tietoa kuin vasta 90-luvulta lähtien.
VW konserniin kuuluvilla ollut muita automerkkejä enemmän ongelmia autojensa (kaksoiskytkin)vaihteistojen ja jakohihnojen kestävyyden kanssa. Muilla merkeillä ongelmat liittyneet yleensä muihin asioihin. Toyotalla oli aikoinaan ohjausjärjestelmissä pahoja ongelmia ainakin USA:ssa. Nissanin (pickup) muutaman 2000-luvun vuosimallin moottorit tahtoi hajota aivan liian aikaisin jne. Vuosikymmeniä sitten tehtiin ainakin koriltaan kestävämpiä autoja kuin nykyään. Mersullakin oli ainakin jokin aika sitten se ongelma , että vaikka kaikki muu kestikin hyvin ,niin pellit saattoi ruostua ennen aikojaan . Vanhoja -50-70 lukujen autoja on vielä aika paljon ajokunnossa; mm. Volvo Amatson ja Duett -malleja, Mersuja, Porscheja ja amerikkalaisia letukoita ja pick-uppeja.
Tämä ketju kun on keskittynyt enimmäkseen makuvertailuun, niin voisi lisätä aihelistalle kahvin, (josta toisessa ketjussa näytti jotain juttua olevan). Itse olen melko innokas kahvin kittaaja ja tykkään vaaleaksi paahdetuista Juhlamokasta, Brazil- ja Rainbow-merkkisistä kahvilaaduista. Opiskeluaikoina oli parasta Kultamokka ja Presidentti mutta maku muuttuu kuten autojenkin kohdalla voi syystä tai toisesta käydä. Jos joku tykkää oikein tummasta, niin suosittelen Jakobs Krönung-merkkiä. Se on laatukahvi mutta niin mustaa, että itse en pysty sitä ryystämään yhtään.
” Lahopuun määrää on VMI:ssä seurattu -90-luvun loppupuolelta lähtien… E-Suomessa se on lisääntynyt , pohjoisessa näyttää vähentyneen..”
(kun klikkaa oikeasta kohdasta sivua,niin aukeaa)
Kuivien pystypuiden osoite on aiemmin ollut usein polttopuuksi, kuten on monessa kohtaa ollut aiemminkin puhetta. Joten osin siitä syystä lahopuuta on jäänyt hyvin tod.näk. vähemmän metsiin kuin nykyään jää. Kuivien puiden määristä ei saa suoraan selville menneiden vuosikymmenten lahopuun määriä.
VMI-käppyrä kertoo myös, että yli 10-senttistä lahopuuta on sadan vuoden jakson alkupuoliskolla ollut lähes yhtä paljon kuin nyt eli tuollaista lahopuuvapaata jaksoa ei meillä ole ollut.
Mistä käppyrästä tuo selviää ? V. -86-94 VMI 8:sta lähtien alettiin merkitä myös monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä ylös.
Mälkösen kirja on muuten metsäoppilaitosten metsämaan hoidon tenttikirjana. (Ainakin ollut aiemmin).
Voi olla että lahopuun moninkertaistamispuheilla pyritään siihen, että metsän talouskäyttöä saataisiin vähennettyä ja suojelua lisättyä. Se ei tosin edesauta hiilen sitomista yhtään vaan päin vastoin heikentää tilannetta.
Eikös se mennyt niin, että aikoinaan pohjoisen ”metsäsotien” rahoittajiksi paljastui tahoja, joilla oli ”oma lehmä ojassa saman tien varressa” (?) . Toivottavasti tässä ei kuitenkaan ole samasta asiasta kysymys.
Onhan niillä jk:lla ja tasaikäskasvatuksella selvät erot olemassa . Aiheuttaa vain turhaa sekaannusta jos ne määritelmät sekoitetaan tahallaan tai jostain muusta syystä.
Erot on uudistamisessa, latvuskerrosten määrässä, maanmuokkauksessa , taimikonhoidossa ja korjuutavoissa.
Eri tapojen yhdistäminen on tietysti sallittua mutta se on eri juttu.
Kuvia ja kehuja määrämittaan harsituista kuusikoista on kyllä nykyäänkin jk:ta esittelevissä julkaisuissa. Tulee niistä heti mieleen ennen 50-lukua otetut kuvat pilalle harsituista vastaavista metsistä.
Ylilyöntejä on tullut varmasti myös valvovilla viranomaisilla kun harsittuja metsiä liiallisen pikkutarkkuuden tjms-syyn takia. Joskus (kuulopuheina kuultuja) semmoistakin että henkilökohtaiset edut tai kaunat olisi vaikuttaneet johonkin rauhoituspäätökseen. Katkeruutta on varmasti aiheuttanut aikoinaan varsinkin jos selviytyminen on ollut metsästä kiinni ja on kokenut joutuneensa ”oikeusmurhan” kohteeksi.
Siinä mielessä on hyvä asia, että jokainen saa nykyisin itse päättää ennemmän oman metsänsä käytöstä tarpeidensa mukaan. Mutta ”äärilaidasta toiseen” siirtyminenkään ei ole hyvä juttu. Sillä tarkoitan niitä väittämiä jk:n erinomaisuudesta, joilla ei ole tarpeeksi käytäntöön eikä tutkimuksiinkaan perustuvaa todellisuuspohjaa.
Eihän niistä lahopuun tarvitsijoista ollut mitään tietoa vuosikymmeniä sitten. Sen jälkeen kun tutkijat saivat selvyyttä niiden merkityksestä, on lahopuuta alettukin jättämään myös talousmetsiin entistä enemmän. Sitä en ymmärrä että miksi joidenkin mielestä lahopuuta pitäisi nyt saada kymmeniä motteja melkein jokaiselle metsäha:lle.