Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
Niin, järven nimi on parempi kuin kuva. Ja helppo tapa, sen kun vain kertoo .
”Ääripäillä” tarkoitin sitä, että jotkut vaatii ensin avohakkuukieltoa MH:n metsiin ja sen jälkeen muualle; sitenhän nuo Harkin jutut on käsitettävissä. Kokonaan jk:n hakkuisiin siirtyminen vaiheittain. Toinen ääripää on pelkkä rahastaminen hakkaamalla myyntikelpoiset puut pois ja jättämällä uudistukset tekemättä. Sitä tosin voidaan harrastaa millä menetelmällä tai menetelmien yhdistelmällä tahansa toimimalla, myös harsimalla vääriä kohteita.
Omasta mielestäni epätosi oli esim. se ”avohakkuukielto”-sivun laskelma jk:n kannattavuudesta.
Omat väittämäni olen pyrkinyt perustelemaan useilla tutkimuksilla , omalla useamman vuosikymmenen mittaisella metsäalan kokemuksella ja laskelmilla.
Aika vähän vastauksia Antinpojalta tullut selkeisiin kysymyksiin , se ihmetyttää. Jos asiat on kuten tahdot omana sopivana totuutenasi kertoa, ei pitäisi olla mitään vaikeutta vastata asiallisiin kysymyksiin joita useat täällä on esittäneet. ”Kuva olis kiva yllätys” hakkuuaukeasta , -siitä voisit vaikka aloittaa.
”…Suuri puute ilmastomuutoksen maailmassa, jossa metsien hoidosta pitäisi olla mahdollisimman monipuolinen käsitys.”
Monipuolinen käsitys metsänhoidosta käsittää myös päätehakkuut. Jatkuvasti peitteisenä kasvatus edustaa toista ääripäätä, joka ainoana hyväksyttynä mallina vähentäisi metsien monimuotoisuutta kuusettumisesta ja kuusettumisesta +korjuutavasta aiheutuvan tyvilahon lisääntymisen vuoksi. Lehtipuiden vähentyminen ja puuston kokonaiskasvun väheneminen verrattuna tasiaikäiskasvatukseen vähentäisi myös hiilen sitoutumista puustoon ja maaperään.
Nythän jatkuvakasvatus on jo sallittua ja hyvä niin, että kukin voi valita itselleen sopivimman metsänkasvatusmenetelmän. Epätosilla väittämillä vauhditettu jk:n mainostaminen ei edistä monimuotoisuuden lisäämistä eikä co2:n sitoutumistakaan.
Oikea asiantuntija olisi tietysti heti tarkistanut , että polttoaineeseen on lisätty öljyä jo ennen kuin sahat leikkasi kiinni.
MH käyttää nykyään myös pineaukkohakkuita ja muita ”uudempia” metsänhoito-menetelmiä. Ja rantametsät yms. jätetään pystyyn. Niin ainakin näyttää tehneen mm. saarihakkuissa. Missä päin on tuo 100 ha avohakkuualue ?
Venäjällä ”suurten toleranssien maassa” tehdään kyllä suurialaisia aukkoja (~150 ha) ja vieläpä FSC-sertifioiduissa metsissä. Mutta Suomessa nuo suuret avohakkuualat taitaa olla jo historiaa.
Kuinka paljon ML:n koroista menee veroa ? Muistaakseni muista osuusmaksujen korkotuotoista menee tavallisen vero%:n mukaan.
Yläharvennuksessa jätetään lisävaltapuita, jos niitä on mistä jättää.
En usko alkuunkaan jk:n firmojen miesten tuottolaskelmia, koska niissä ei ole otettu huomioon ihan yleisesti tunnettuja kasvueroja esim. jalostettujen siemenalkuperien eikä oikean, kasvupaikalle sopivan maankäsittelyn kasvua lisäävää vaikutusta.
”Avohakkuut historiaan” -sivulla oli laskettu esimerkit kuusikko- ja männikkömetsien tuottovertailut tasaikäisissä ja j-kasvatuksen mallilla hoidetuissa metsissä. Jatkuvan kasvatuksen metsät oli saatu molemmissa paremmin tuottavaksi. Käyttöpuun keskikasvut oli 13 % / 19 % paremmat jk:ssa kuin tasaikäisten metsien. Korjuukulut/k-m³ oli samat. Tasaikäisten hakkuut tehty alaharvennuksina. Nettonykyarvojen laskentakorko 3 %. Laskelman laatijan kertoman mukaan tasaikäisen hakkuupoistumat oli ”tasattu” 10 vuoden välein tapahtuviksi , koska muuten ”tasaikäisistä olisi alussa hakattu paljon ja sitten olisi ollut pitkä aika ilman hakkuita”. Hieno keksintö ! Kun alussa olisi tullut paljon tuottoa ja nykyarvo olisi siten käytännössä noussut huomattavasti, niin laskelman laatija oli päättänyt muuttaa todellisuutta paremmin ”sopivaksi” jakamalla tasaikäiskasvatettujen metsien tuotot pidemmälle aikavälille tasaisesti. 🙂
Joku peräsi aiemmin enemmän keskittymistä tuottojen vertailuun . Tässä yksi esimerkki kuinka voidaan tuottoja laskea monella eri tavalla ja väärin, jos ei ole lukijoilla omaa näkemystä ja kokemusta asiasta.
Juutuubissa oli joskus kuvattu karhua , joka tuli pitkospuita pitkin vastaan vaellusporukkaa Venäjältä päin. Karhu säikähti vastaantulijoitaan ainakin yhtä paljon kuin ihmiset karhua ja pinkoi suota pitkin takaisin Venäjän suuntaan turpeen ja veden roiskuessa ympäriinsä. On niitä tietysti muitakin lavastamattomia tilanteita karhuista tallennettu mutta luontofilmit on usein niistä kojuista kuvattuja.
Karhu väistää yleensä. Pari kertaa on selvästi haissut karhu, kun metsäreissulla olen kulkenut. Kerran koirat ei suostuneet kulkemaan lenkillä tietä pitkin , ja myöhemmin löytyi karhun jätöksiä lähistöltä. Marjoja ne syö ymmärtääkseni sen mukaan kun niitä on saatavilla. Jos on paljon niin syövätkin sitten runsaasti. Sehän on kaikkiruokainen otus.
Eräs tuttu rajamies kertoi olleensa kerran nokikkain seisovan karhun kanssa toinen ojan toisella puolella ja itse toisella puolella. Olivat karjuneet toisilleen siinä ja ukko oli selvinnyt kohtaamisesta hengissä.
Nuorten ja usein myös vanhempien aika kuluu nykyään paljolti tietokonepelien ja somettamisen parissa. Melko koukuttavia on pelit. Ei ennenkään työhommat, mansikanpoiminta tms. herkkua olleet nuorisolle mutta nykyään ollaan vielä kauempana ”työn teon mielekkyydestä” verrattuna muuhun tarjontaan kuin ennen digiaikaa.
Koulutusta tarvitaan ja yo:lla mielellään pari korkeakoulututkintoa pitää olla, jotta työllistyminen olisi varmempaa. Poikkitieteellistä ajattelutapaa tarvitaan ehkä entistä enemmän työelämässä tai ainakin tarvetta sille olisi. Ammatinvaihdokset ja kouluttautuminen uudestaan on yleistä miltei joka alalla, jos oravanpyörässä mielii pysyä kiinni. Erilaista elämäntapaa hakevat joutuu tyytymään taloudelliselta kannalta heikompaan tulotasoon mutta siihenkin voi sopeutua. Downsiftaus taitaa olla vielä muotiakin. Aika monen pitää sopeutua kuitenkin pakosta, jos työmahdollisuuksia ei syystä tai toisesta ole tarjolla tai tulee terveysongelmia yms.
Keskinäisille nokitteluille voisi muuten avata oman ketjunsa tällekin palstalle ja pitää asiapitoiset keskustelut erillään niistä. Siellä voisi siihen tarvetta tuntevat purkaa niitä traumojaan , joita on syntynyt matkan varrella.
Pohjoisesta etelään päin voi siirtää mäntyä Pohjois-Suomessa. Mutta nykyään lämpenemisen aikaan jalostettuja eteläisempää alkuperää olevia mäntyjäkin suositellaan käytettäväksi myös pohjoisemmassa kuin ennen. N. 50 km pohjoisemmaksi on siirretty suositusrajaa pari vuotta sitten.
Taisi olla niin, että puiden juuristo jatkaa kasvua pisimpään vielä paksuuskasvun päättymisen jälkeenkin.