Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
” Kuusenjuurikääpä oli tutkituissa eriikäisrakenteisissa metsiköissä yleisin tuhonaiheuttaja, joskin juurikäävän lahottamien kuusten osuus vaihteli runsaasti eri koealojen välillä. Terveimmällä koealalla juurikäävän tartuttamien alikasvoskuusten osuus oli alle 10 % ja sairaimmalla yli 80 %. Muista lahottajasienistä runsaimmin esiintyi mesisientä (Armillaria spp.). Kuolleita kuusia oli eniten alikasvoksessa. Kun otetaan huomioon kaikki sienten aiheuttamat lahoviat ja puiden kuolleisuus, välipuista terveitä ja kasvatuskelpoisia oli 64 % ja alikasvoskuusista noin kolmannes. ”
(Metsätieteen aikakauskirja 2/2014 . Ote on Lapinjärven tutkimuksesta.)
Saman tutkimuksen loppupäätelmän mukaan on hyvin todennäköistä että juurikäävän leviäminen lisääntyy kohteissa tulevaisuudessa.
Niin se dem.aate taitaa mennä. Joskus isä kertoi omalla työpaikallaan olleen kova sosialisoinnin puolestapuhuja. Kun ukko oli luetellut kuinka hyvä olisi jos kaikki sosialisoitaisiin, niin isä oli kysynyt, että mitenkäs kun se sinunkin omakotitalo sitten sosialisoidaan? Niin ukko oli vastannut : ”Sosialisointi loppuisi siihen” ja lopetti myös kehumisensa siihen.
Hyvä olisi ensin koulutettujen asiantuntijoiden tietysti tutkia ennenkuin tehdään suosituksia. Eikä niinkään kuin joskus joku väitti kommentissaan, että ”koulutus ei merkitse metsäalalla yhtään mitään, vain kokemuksella on merkitystä” . (Poisti tosin viisaasti ”viisaan” kommenttinsa miltei heti).
Nykyään vain on usein niin, että suuriäänisin mielipide pääsee esille tiedotusvälineissä, jotka mielellään julkaisee (tietenkin hyvin myyvien otsikoiden kanssa) omaan katsantokannan kanssa hyvin yhteensopivia tutkimustuloksia.
Metsien kasvu on lisääntynyt mutta se ei suoraan tarkoita sitä, että hirvieläimistä olisi ollut vähemmän haittaa taimikoille kuin pienemmän kokonaiskasvun aikaan.
Päätehakkuiden lisääntyminen 1990 -luvun alkupuolella veromuutoksen tultua voimaan ja niiden lisääntyvien hakkuualojen taimikoiden varttuminen lisäsi varmaan 2000-luvun alun hirvimääriäkin ja myös taimikkotuhoja.
Niin, ei se voi mennä kuten Wahlroos ehdotti jo joskus aiemmin 100€/ha kiinteistöveroa metsiin , kun Pohjoissuomessa ja vähän etelämpänäkin metsän keskimääräinen ha-tuotto on ~40-50 € /vuosi, jopa alle sen Lapissa. Rahan arvoa tietysti voi olla vaikea hahmottaa, jos on tottunut käsittelemään vain miljoonia ja sitä suurempia summia eikä pienempiä karkkirahoja.
Metsäverotus on noussut samalla, kun puun hinta on laskenut. Alkuun myyntivero % taisi olla 24 ja nyt 30/ 34 %. Kiinteistöverokin on noussut tällä vuosikymmenellä n. 50 % , että siinä Nalle on jo vähän myöhässä ehdotuksineen (vai olikohan se lehtiartikkeli aiemmilta vuosilta peräisin?).
Jossain on ehdotettu, että metsän myyntiä pitäisikin verottaa yritystulon tapaan 20 %:n veroasteen mukaan. Siinä olisi järkeä metsän hitaan tulonmuodostuksen ja kansantaloudellisen edunkin kannalta .
Hirvien siirtyminen talvilaitumilta kevät-ja kesäalueilleen näkyy selvästi tuosta ed. sivun Planterin kartastakin. Talvilaitumilla tulee yl.ne suurimmat taimivahingot . Nuolukivet pajupusikoihin ja harvennuspuiden latvuksia talvilaitumille pois taimikoiden lähettyviltä ? Voisi olla positiivistä vaikutusta hirvien riittävän vähentämisen lisäksi.
Harvennushakkuut lisää sitä rakentamiseen kelpaavaa, pitkän ajan hiilivaraston puun määrää.
Jos metsää ei käsitellä ollenkaan, hiilivarasto kyllä lisääntyy aluksi hyvin, mutta jo n. 70 vuoden (Keski-ja E-suomessa) ikäisenä ~ 1/3-osa kasvaneesta puustosta on lahonnut ja suurin osa siitä pienpuuvaiheessa. Eli hiilidioksidia syntyy jo paljon ennen 100 vuoden ikää.
Kun osa kasvusta otetaan talteen harvennushakkuilla ja käytetään korvaamaan fosiilisia energialähteitä sen jälkeen kun suurin osa jakeista on käytetty sellun tekoon ,josta tehdään mm. kartonkia korvaamaan muovituotteita. Puun ligniini korvaa fenoleja tai siitä tehdään hiilikuitua, joka käy melkein mihin tahansa rakentamiseen, Liukosellusta voidaan tehdä kankaita ja vaatteita. Sokereista tehdään ksylitolia. Ja tärpätit yms.otetaan myös talteen.
Sitähän se esimerkiksi S. Hassi vasta julisti, että puusta pitää kehittää uusia tuotteita eikä tehdä sellua. Mutta unohtui ottaa selvää, että sellusta niitä uusia tuotteita juuri saadaan tehtyä.
^ Se voi olla joskus noinkin. Mutta ainakin täällä, jossa metsästysalue (n. 1000 ha) on miltei saaressa vesistöjen ympäröimänä, hirvet siirtyy pääosin aina samoille entisille ehkä rauhallisemmille talvilaitumilleen. Saattaa olla osasyynä hirvitiheyskin, joka ei ihan pahimmasta päästä ole.
Jaksollinen on kannattavampi ainakin hyväkasvuisilla kivennäismailla (kts. s. 128 esimerkki).
Samat luvut ei päde vaikkapa Kuusamossa ja Nurmijärvellä.
Latvusmassan osittainen kerääminen siellä missä sitä tulee runsaasti voi olla järkevää ja kannattavaakin (maaperän tiivistyminen voi tosin lisääntyä). Mutta varsinkin harvennuksilla sen jättäminen lisää kasvua lannoitusvaikutuksen ja myös mineralisaation parantumisen vuoksi enemmän kuin siitä saisi energian tuottamisessa hyötyä. Hiilidioksidipäästöt kompensoituu suurimmaksi osaksi puun kasvun parantuessa.
PS. Jäi mainitsematta, että JK:n sijaan on olemassa muitakin keinoja vähentää kasvatuskustannuksia niillä heikommin kasvavillakin kohteilla : Mm. siemenpuuhakkuut , kaksijaksoinen kasvatus sekä luontaisen uud.ja viljelyn yhdistäminen .
Onhan se niinkin, että mahdollimman kannattava metsätalous ei ole läheskään kaikkien mo: en eikä varsinkaan muiden sidosryhmien ensisijainen päämäärä. Monia muitakin tärkeitä tavoitteita on usein olemassa. Esimerkiksi lahopuiden ja muiden metsäluonnonkohteiden tuleminen entistä paremmin huomioiduiksi johtuu kaiketi tutkimusten osoitettua ”ökkömönkijäistenkin” yms. olevan tärkeitä osasia luonnon monipuolisessa kierrossa.
Toki talousmetsissäkin pitää myös ne ottaa huomioon , ja yleensä otetaankin.
Metsänkasvatuksen kannattavuus ja sen mahdollisimman luotettava arviointi on eri asia, joka liittyy enemmän tai vähemmän löyhästi niihin muihin arvoihin joita metsästä saadaan. Ne joille kannattavuus on tärkeä tai tärkein asia, on vaikeampi ymmärtää jos jotain metsän käsittelytapaa markkinoidaan ainoana oikeana vaikka tuottavuudesta ei ole kunnollista näyttöä (ainakaan vielä) olemassa.