Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
Suojuspuun hakkuut tuli uudestaan muotiin jskus 90-luvulla ja todettiin jälleen melko epävarmaksi menetelmäksi. Kaksivaiheinen suojuspuuhakkuu antaa hyvin osviittaa minkälaiset mahdollisuudet on j-kasvatuksen aloittaminen tasaikäisessä kuusikossa. Jos taimia ei ala ilmestyä ensimmäisen väljennyshakkuun jälkeen ja lisää 2. jälkeen, ei ole mitään saumaa saada luontaista kuusikkoa syntymään. Varsinkaan tuoretta kangasta paremmilla mailla (väli-Suomessa ja E-Suomessa) ei onnistu heinittymisen takia.
Kun j-kasvatuksen tal.kannatuksen laskeminen aloitetaan vaiheesta, jossa oletetaan olevan valmiina tasainen runkolukujakauma ollaan vahvoilla useimmiten. Tosin läheskään aina jakauma ei noudata sitä käänteistä J-käyrää. Silloin yl. oletetaan että taimia alkaa syntyä sopivasti pikkuhiljaa ja runkolukusarjat täydentyy itsestään ilman lisäpanostuksia istutuksiin tai/ja taimikonhoitoon. Se että puun taimesta ensiharvennuskokoon kasvaminen saattaa kestää yllättävän kauan unohtuu yleensä ottaa huomioon. (Koealatutkimuksen mukaan keskimäärin 42 vuotta 1,3 metriseksi).
Kun verrataan tulosta tasaikäiseen , niin yleensä on valittu kaksi alaharvennusta , (joskus eh. yläharvennuksena, joka ei anna parasta lopputulosta sekään) ei 2. (ja joskus 3. )harvennukseksi yläharvennusta, joka on nykyään yleisin menetelmä.
Luontaisen -ja viljelyn yhdistelmä (siellä missä se on järkevää) ja tasaikäinen kasvatus antaa yl .paremman NNA:n kuin jatkuvakasvatus kangasmailla.
E-Suomessa on esim. jokin vuosi sitten MTI opiskelija tehnyt lopputyön jk:n ja tasaikäisen MT-kuusikon kannattavuudesta 60 vuotta jk:lla kasvatetusta hyväkuntoisesta runkolukusarjaltaan sopivasta kohteesta (manu+hevoskorjuu , ei lahovikoja). Yllättäen tasaikäinen simuloimalla tehty malli osoittautui kannattavammaksi.
Ymmärrän kyllä hyvin niitäkin mielipiteitä, joissa kritisoidaan ”entisen ajan” metsätalouden aikaisia pakkoistutusta suosivia käytäntöjä , kun esim. leimausta ei tultu tekemään ollenkaan, jos isäntä ei etukäteen luvannut , että metsään tehdään avohakkuu. Samoin varmaan joskus metsäpalstojen rauhoitukset on menneet ihan överiksi liian tarkan syynäämisen vuoksi. Taimia on esim.laskettu yksitellen eikä pienintäkään poikkeamista normeista ole hyväksytty. Sitten niitä rauhoitettuja metsiä on joskus saatettu jopa hoidella uusille omistajille käyttäen hyväksi mo:n ahdinkoa.
Siinä mielessä on edistystä sallia miedompiakin metsänkäsittelytapoja kuin voimaperäisiä uudistusketjuja.
Omasta puolestani kritisoin kuitenkin joidenkin jk:n kannattajien epäloogista mainostamista menetelmän kannattavuudesta.
Laikkumätästys liian syvillä montuilla on huono muokkausmenetelmä istutuspaikan kannaltakin. Pottitaimen juuren pitäisi yltää kivennäismaan läpi humuskerrokseen. Siihen päästään kun laikku tehdään matalaksi n. 10 cm korkuiseksi (sopiva korkeus riippuu paakun koosta ja maalajista; humuksen tm. pintamaan paksuudesta).
Hankalin taimikonhoitokohde on itsellänikin ollut pellolle tehty laikkumätästysalue, jossa kasvoi aiemmin isoa pajua. Syvät kuopat paksun heinän peitossa ja lisäksi paksuja pajunkantoja piilossa. Ei siellä onnistu raivaaminen muuten kuin varovasti edeten koettaen välttää kompurointia.
Kyllä se kannattaa laittaa iso reppu jonka sulloo terälevyjä täyteen . Sitten voi heittää aina hatelikkoon ne huonot maanantaikappaleet kun eivät enää leikkaa kunnolla. Sehän on vain hyvä kun kulutus lisääntyy : Lisää bruttokansantuotetta samalla ja kauppias on myös tyytyväinen.
(PS. yritin vääntää tuossa vähän sarkasmia )
Oikeaa tietoa metsänkasvatusmenetelmistä kannattaa pyrkiä saamaan kun sitä värittynyttä, puoleen tai toiseen, tuppaa tulemaan melko usein.
Nykyisillä tutkimustuloksilla ja koealojen tuloksillakin saadaan tehtyä keskenään erilaisia lopputulemia sen mukaan miten esim laslelmien muuttujat on valittu.
Jk:n vahva puoli on sen maisema-arvojen säilyminen suht.hyvänä. Sitä ei edistä, jos kannattavuutta korostetaan epämääräisillä väittämillä, kun pidempiaikaisia käytännön tuloksiakaan ei ole vielä saatavissa.
Vertailulaskelmissa jk:n ja tasaikäisen kasvatuksen kanssa unohtuu usein ne (jo useampaan kertaan kerrotut) epävarmuustekijät, joita jk:n laajempaan harrastamiseen liittyy.
Menee propagandan puolelle, jos esim. väitetään jk:een siirtymisen onnistuvan hyvin missä tahansa metsän kehitysvaiheessa taloudellisesti kannattavasti.
Umpillakin oli aikoinaan lisäetuja mo:lle : Ilmaisia taimia , halpaa maanmuokkausta, muuta sälää ja jopa hirvenmetsästystä ja -lihanökäre osallistujille. Ihan hyvin toimi yhteisty siihen aikaan. Sitten piti alkaa varmaan tienaamaan amerikaneläkesäätiöille enemmän osinkoja ja ottaa ne rahat jostain ; mistäpä muualta kuin puun hinnnasta.
Mutta kaikki isot yhtiöt vetää samalla tyylillä jossain kohtaa kotiinpäin puun hinnassa. ML mukana samalla tavalla vaikka onkin ns. osuuskauppa-aatteelle alunperin perustettu.
Uudellamaalla ajetaan paljon autoa kuluttavassa kaupunkiliikenteessä ja paljon enemmän suolatuilla teillä kuin pohjoisessa.
Muuten, jossain iltapv.lehdesssä oli ensimmäisen kerran katsastustilasto, joka oli laadittu painotettuna ajetuilla kilometreillä. Siinä oli viiden kärjessä Mersu,Audi, Volvo ja tais olla VW:kin. ”Itäautoista” yksi Toyota oli sijoittunut myös melko hyvin.
uudehko metsänomistaja :
En tiedä mitä nimim. Timpan 10 vuotta sitten tekemiä tutkimuksia tarkoitat . Mutta omasta puolestani voin kertoa, että jo yli 10 vuotta sitten on tehty jk-koealoja ja tutkimuksia sen jälkeen on tehty melko paljon. ( Muualla kuin Suomessa jo paljon aiemmin.)
Mututiedolta kuulostaa väitteet kuten esim. tämä:”On aivan selvä, että jk tuottaa enempi tukkia kuin tasaikäinen, siitä on vahvaa näyttöä joten miksi nyt tällaista edes väitetään.” Siis millä perusteella vahva se näyttö on saatu ja miten yleistettävä se on, kun lähdettä ei ole muuta kuin mielipide ?
Jos kaikki kritiikki on omasta mielestä vain ”mututietoa”, vaikka sille löytyy tutkimustiedon lisäksi myös käytännön kokemusta ja esimerkkejä, niin silloin on yleensä kyseessä asenneongelma ottaa vastaan mitään omasta kannasta poikeavaa ko. asiassa.
Kiertoajan kokonaiskasvu on jk-metsässä vastaavaa tasaikäistä jäljessä jo ilman nykyistä jalostusvaikutusta n. 14- 15 %. Sen selvitin yli 10 vuotta sitten kun asia oli viimeksi ”tapetilla”.
Muutamien esimerkkitapausten avulla selvitin esim. tasaikäisen MT-kuusikon (E-Suomi) kasvatuksen ja vastaavien jk- kohteiden eroja korjuukuluissa. Samalla selvisi sen pienen otannan avulla tasaikäisestä kohteesta mm. hakkuukertymät ja tukkipuuosuudet 62 vuoden kiertoaikana. Ensiharvennus oli v. 36 , 2. harvennus v. 53 ja päätehakkuu v. 62. Kok.tukkipuuosuus oli n. 60 %. (—>mustikkatyyppi ja lyhyehkö kiertoaika) . Keskimääräinen korjuukulu oli tuolloin vähän yli 4 € / kiinto kalliimpaa jatkuvan kasvatuksen kohteissa. Jk-kohteiden hakkuukertymä oli n. 55 m³/ha/harvennuskerta.
Tasaikäisen kuusikon konaispuumäärä oli 374 m³, josta tukkia n.224 m³. Jk:n metsän k-kasvu : -14,3 % —> n.321 m³ , hakkuupoistuma 3 x55+65 m³/ha =230 m³/ha (pystyyn jää n. 91 m³/ha v. 62) . Jos jk:n tukkipuu% olisi vaikka 70, niin tukkia olisi tullut 161 m³. Eli paremmalla tukki%:lla 70 sai tukkia yli 27 % vähemmän kuin n. 60%:n tukkikertymällä.
Otos oli pieni mutta antoi osviittaa korjuukuluista ja tuotosta. NNA:n laskeminen on asia erikseen mutta tämä selvitti korjuukulujen eroja ja kasvutappion vaikutusta tukkipuuosuuksiin.
Se ”kivipuomi” kannattaa varmaan myös maalata vaikka fosforimaalilla.