Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
Juu, eri taulukoita varmaan katselen. Jätkä, sinulla on vanhempi taulukko käytössä.
” Loppujen lopuksi näyttää vahvasti siltä, että useat kantaa-ottavat eivät niin painiskelekaan laskutikuilla prosenttien kimpussa…?! Menetelmien vertailu sovellettuna suoraan käytännön mahdollisuuksiin ja mahdotomuuksiin lasauttaa totuuden esiin. ”
Sitä teorian soveltamista käytäntöön olen itsekin yrittänyt tuoda esille. Ei ne prosenttilaskutkaan silti hyödyttömiä ole, päinvastoin hyviä kannattavuuden arvioinnin apuvälineitä. Mutta se ongelma niissä on , että helposti voidaan saada jonkin asian painottamisella aikaan erilainen lopputulos kuin tekemällä jokin oletus toisin.
Tapion taulukoiden mukaan riittää kyllä tuossa se n. 750 – 950 kpl/ha tiheys. Maastotauluokosta itse katsoin tuon. En ainakaan itse muista niitä ulkoa varsinkaan jos ei ole omalla alueella (E-Suomen alueella kaiketi ; välisuomessa tosin näyttää olevan OMT:llä suunnilleen samat suositukset voimassa). Runkoluvun saa suoraan, jos PPA ja lpm:n keskiarvo on tiedossa. (tai toisin päin).
”Montakos runkoa hehtaarille raati jättää OMT:lle , kun jäävien puiden keskipituus on 14 metriä ja rklpm 18cm? ”
Oliko aritmeettinen keskiläpimitta vai ppa:lla painotettu ? Jos ensimmäinen (kuten voi olettaa tekstistäsi) , niin jää vähän harvaksi 700 kpl/ha. Min. tiheys olisi 750 ja max n. 930 kpl/ ha . Jos kasvu on ”huimaa” , niin sitä suuremmalla syyllä pitäisi jättää rkl sinne yläkanttiin eikä alarajalle.
Turhahan isoksi saattaa tosiaankin kasvaa pystykaupassa hinnan ”vaihteluväli”. Varsinkin jos harvoin tekee kauppaa. Suurimmat erot tulee yl. lyhyiden tyvitukkien apteerauksessa. Jos niitä ei kelpuuteta ollenkaan, niin sopivassa leimikossa erot saattaa nousta kokonaishinnassa ~ 10-20 % :iin . Pikkutukin hakkuu on toinen melko suuri hintojen heiluttelija. Sille ei joka paikassa tosin ole käyttäjiäkään tarpeeksi lähellä, mutta jos on, niin vaikuttaa harvennuksilla kokonaishintaan selvästi. Tai kuten ehkä Planterin tapauksessa tukin/pikkutukin max lpm:n käyttö.
Aika paljon on vertailuissa ainakin toistaiseksi vielä oletusten varassa (hintakehityksen lisäksi) esim. korjuuvaurioiden vaikutus ja uudistumisen onnistuminen. PPA:n pudottaminen alas reippailla ylispuuhakkuilla vähentää kokonaiskasvua. Kuusi toipuu siitä melko hyvin mutta on silläkin vaikutusta. Jalostushyöty kuusella nykyään n. 15 % mutta sitä voi varmaan hyödyntää myös jk:a käytettäessä. Vai meneekö sitten menetelmät keskenään sekaisin ja laskelmat uusiksi ainakin (?) .
Tuossa Annelin postaamassa Tapion liitteen esimerkeissä oli mm. yksi mielenkiintoinen tapaus molemmilla tavoilla hoidetun viljellyn alueen laskelma, jossa erirakenteinen oli 3%:n korollakin saatu kannattavammaksi. Siinä tasaikäinen kohde oli myös harvennettu eh:sta lähtien voimakkain yläharvennuksin . Siis tavallista myöhemmin tehty ensiharvennus . Mietin että mitenkä tilanne olisi muuttunut (vai olisiko), jos eh olisi tehty aiemmin ja laatu-/alaharvennuksena. Yleensä vasta myöhemmät harvennukset tehdään tasaikäisissä yläharvennuksina, jolloin kiertoajan kokonaiskasvu pysyy vähän suurempana.
PS. Löytyi vastauksen tynkääkin tuon kuusikon eh:n yläharvennus asiaan : E-Ruotsissa eh:n yläharvennus vähensi kokonaiskasvua seur. 15-20 vuoden ajan n. 13 % verrattuna alaharvennukseen ( alaharvennuksella 40%, ja yläharvennuksella 20-25 % pois ppa:sta ) . Eli yläharvennusta ei kannata tehdä vielä ensiharvennuskuusikkoon.
Siirron perusmaksu on mukana : 1,24 snt + 2,25 snt( yö ) + 2,8 snt (vero) = 6,29 snt / kWh
3,66 snt (päivä) . Sähköenergian keskihinta ~ 4, 40 snt /kWh/a (päivä 5,02 / yö 4,02 )
Korjaan sen verran aikasemmasta, että kaksiaikasähkö näyttää tulevan jonkin verran edullisemmaksi, kuin yksiaikasähkö. Talvella selvä ero kokonaishinnassa , 2,24 s / kWh edullisempaa kuin olisi yksiaikasähköllä. Kesällä ~ sama hinta molemmilla. 2- vuotinen sopimus kiinteällä hinnalla.
Siirtomaksu pitää laskea sähkölämmityksen kuluksi mutta vain sen lämmityskäytön osalta, jos ei sitten olla kokonaan irti sähköverkosta. Siirron perusmaksu on sama kulutuksesta riippumatta (eroa tosin voi tulla, jos selvitään pienemmällä sulakekoolla tai yösähköstä siirrytään päiväsähköön).
Pukkalan viisain kommentti metsänkasvatuksen kannattavuuden laskennasta oli aiemmin jossain esityksessään, että jos vaikuttaa ristiriitaiselta, niin kannattaa laskea itse.
Pohjoisessa hyvin vettä läpäisevillä kangasmailla männyn kylvökin saattaa olla etukäteen laskien liian kallis investointi. Luontainen uudistuminen onnistuu yleensä hyvin, jos on hyviä siemenpuita ja -siemenvuosia silloin tällöin. Esim. lehtomaisella kankaalla luontainen uudistaminen on jo paljon epävarmempaa, kasvu parempaa ja jokin viljelyuudistusketju riskittömämpänä parempi vaihtoehto. Heinittyminen estää kuusen taimettumisen puuston ollessa harvassa asennossa. Jatkuva kasvatuskaan ei ole niillä alueilla hyvä ratkaisu ellei ole tervettä alikasvoskuusikkoa tarpeeksi paljon jo olemassa.