Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
Antinpojan kommenttia siitä, että muilla ei olisi nokan koputtamista asiasta , koska professori joka on kannattamaansa metsänkäsittelytapaa käyttävän yrityksen osakas on jotain kirjoittanut asiasta , en ymmärrä ollenkaan. Tämähän on keskustelupalsta ja asiallisilla perusteilla voi ja saa kuka tahansa olla eri mieltä kuin mitä joku toinen esittää ”ehdottomaksi totuudeksi”.
Oman ”agendan” esilletuominen ei oikein toimi pelkästään iskulauseita viljelemällä . Pitäisi olla jotain muutakin kuin vain se oma varma mielipide asiasta. Voisi vaikka aluksi yrittää vastailla toisten esittämiin kysymyksiin omista väitteistään.
Kyllä se ”vanhankansan tieto” puun kuivuudesta pitää paikkaansa männyn kohdalla. Se on talvella kuivimmillaan. Ero ei tosin ole kovin suuri kesäpuuhun verrattuna, mutta on kuitenkin olemassa.
Jos puupinon sisällä oleva ilma on kylmempää kuin ulkopuolella oleva, niin ”seisovassa ilmanalassa” kostea ilma valuu alaspäin. Sekin on joskus mahdollista.
Jopa kylvämällä viljellyn metsän kiertoaika saattoi olla yli 100 vuotta, (silloin kun uudistusrajat oli vielä voimassa) jos metsä oli esim. Pohjoissuomessa millä tahansa kangasmaalla. Keski-ja E-Suomessa vain karuimmissa männiköissä, jos esim. ei ole ollut siementävää puustoa ja taimikonhoito oli jäänyt tekemättä ja metsä jäänyt aukkoiseksi.
Taimikonraivaustutkimuksesta : En muista missä maassa oli tehty. Varmaan pitää olla hyvät maastot. Tuotto oli laskettu kaiketi jäävän puuston mukaiseksi jollain korkoprosentilla. Vähän ruman näköinen taimikko tietysti koneen jäljiltä verrattuna rs- jälkeen.
Leveät ajourat (~4,5 m) verottaa kasvua seuraavaan 2.harvennukseen mennessä keskimäärin 8 %. Epätasainen harvennusjälki voi lisätä tuottotappiota jonkin verran. Lisäksi hakkuutähteiden tasainen jakautuminen palstalle manu-hakkuussa parantaa lannoitusvaikutusta.
Ootteko laskenut pörssisähkösopimusten keskihintaa sähkölle ? Viime pakkasilla kun kulutus oli kova, hinta oli kait n. 7 – 8 s /kWh.
Tuohan se on se huonoin vaihtoehto, jos perintöriidat kasvattaa asianajajien potin älyttömän korkeaksi ja verottaja korjaa sitten loput.
Yksi perinnönjako jossa olen itsekin mukana pienellä osalla on kestänyt jo yli 2 vuotta eikä loppua ole näkyvissä vieläkään. Osakkaita ja jakokohteitakin on paljon eikä asia etene tietyistä syistä juuri ollenkaan (riitely ei ole se asian este kuitenkaan). As-ajotoimistolta riittää laskuja jahka homma on joskus paketissa. Tuntihintaperusteinen laskutus voi olla melkoinen kultakaivos asianajajille. Ehkä jonkinlainen ”urakkahinta”- paketti olisi kohtuullisempi tapa ainakin joissain tapauksissa.
Täällä kaksiaikasähkö tulee suunnilleen saman hintaiseksi kuin yksiaikasähkö. Kokonaishinta riippuu käyttöajoista. Yöllä kun ei viitsi pyykkejä pestä eikä saunaakaan lämmittää, niin ei kulu sitä ns. säästösähköä muuhun kuin lattialämmitykseen. Alkuun oli edullista tehdä kaksiaikasähkösopimus mutta siirtohinnan perusmaksua on nostettu niin reippaasti, että hintaero on tasoittunut.
Muistui mieleen ( tälläkin palstalla olleesta ) tutkimus koneellisesta taimikonhoidosta (ei varhaishoidon kitkentä), jossa oli päädytty riviraivauksen olleen kannattavin tapa esim. männikön taimikonhoidossa, kun vain riviväli – ja leveys oli sopiva. (taisi olla 80 %:n raivaus tuottavin). Manu-menetelmä hävisi jonkin verran sille konetyölle mutta oli 2. sijalla tuottavuudessa kuitenkin.
Metsuri hakkuutyössa olisi metsän kannalta usein paras ainakin ensiharvennuksilla puun valinnan, korjuujäljen ja mahdollisesti (tilanteesta riippuen) kapeampien ajourien vuoksi. Mutta korjuu käsityönä on jo liian kallista ellei olla esim. maisemametsähakkuissa, joissa hinta ei ole niin määräävä tekijä. Yksi mahdollisuus kannattavaan manu-korjuuseen voisi olla , jos ensiharvennettava metsä on sopivaa pikkutukkikoon metsää ja kuitupuulatvat jätetään kokonaan korjaamatta. Paksu min.latvalpm ja vähän karsintaa männikössä nopeuttaa hakkuuta huomattavasti. Kapeat uravälit nopeuttaisi myös hakkuuta.
Pukkalan mukaan siis on oltu kokonaan väärässä, kun aikoinaan on harrastettu viljelymetsätaloutta . Pohjoisen hitaasti kasvavilla alueilla on varmaan ihan niin. Kun kiertoaika on 90-120 vuotta, niin ei kovin paljon ole kannatusta panostaa kalliiseen alkuinvestointiin, varsinkin kun toimitaan enimmäkseen yksityisillä alueilla. Mutta osin olen eri mieltä, koska aiemmin puun reaalihinta nousi miltei jatkuvasti 60-80 luvuilla ja työn + muun ”sälän” hinta suhteessa siihen oli paljon pienempi kuin nykyisin ja luontaista uudistamistakin on harrastettu iät ja ajat ennen nykyisen jk:n uudelleen ilmestymistä vaihtoehdoksi. Ja Suomen kaltaisella yhden puolivarjopuun kasvualueella kuusettuminen on edelleen monimuotoisuuden kannalta huono asia. Jatkuvakasvatus ei senkään osalta ole mikään hyvä ratkaisu jokapaikan menetelmäksi .
Tyvilahon lisääntyminen j-kasvatuskuusikoissa on tutkittu juttu sekin, mutta voihan sen avohakkuun tehdä sitten vaikka seuraava sukupolvi sinne lahokuusikkoon kun muuta ei enää juuri voi tehdä.
Kyllä se jk varmaan toimii kangasmaillakin, jos tietyt reunaehdot on voimassa. Ei liian hyväkasvuisilla mailla eikä kesäkorjuuta kuusikoissa. Mutta sitten se uudistuminen voi olla hyvinkin epävarmaa. Paljon on onnistuminen kiinni korjuuyrittäjästäkin ja kalustosta kuten aina muissakin hakkuissa. Mutta korjuuvaurioriski koko kiertoaikana on (pääasiassa) jatkuvissa ylispuuhakkuissa suurempi kuin tasaikäiskasvatuksessa.
Alaharvennusta ei ole pakko tehdä tasaikäiskasvatuksessakaan. Tuottovertailuissa se kuitenkin yleensä on tehty, jos tarkoitus on ollut painottaa jk:n kannattavuutta. Luontainen uudistaminen tai viljelyn ja luontaisen yhdistäminen onnistuu paremmin heikommin kasvavilla alueilla, samoilla joihin jk:kin sopii eteläisempiä alueita paremmin. Kokonaistuoton paremmuus (jos sitä arvioidaan) näillä alueilla, riippuu sitten mm. lähtötilanteen puustosta ja nettonykyarvolaskennan laskentakorosta.