Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
Muistaakseni en puhunut vain ”Uudenmaan puunhankinta-alueesta” vai puhuinko ?Tarkistappa Jätkä . Jos puhuin niin onneksi korjasit, kun kukaan ei aina ole oikeassa (paitsi Jätkä omasta mielestään) . Vai olisko luetun ymmärtämisessä petrattavaa sinullakin ?
Myymiltään tiloilta ottaa vastaan niitä (puoli)lahjoituksia Oulun läänin eteläosista . Ei muilta. Tai länsipuolen tilannetta en tiedä ; sieltä kelvannee muidenkin kuitupuut.
” Kaikilla muutaman vuoden vanhan suunnitelman tiedot ja kaikki kiersivät aluenn. Arviot vaihtelivat 610 ja 2100 kiinnon välillä. Tuli sitten jotain 1300 kiintoa, johon kohtuu lähelle kaksi pääsi. ”
Arvaan että lähimmäksi arvioineet ei ainoastaan kiertäneet aluetta vaan kävivät leimikon sisälläkin arvioimassa. No ensi kerralla jos noin monta arvioitsijaa käy yhdellä leimikolla ,niin tiedät tuloksista laskea keskiarvon, niin se on siinä .
UPM ei osta kuin sopimustiloilta (= myymänsä metsäpalstat) pohjoisempaa. Ostoalueen raja muutoin lienee jossain Kuopion tai J-kylän korkeudella ( vai joko on etelämpänä kun MG:n uusi tehdas nielee paljon puuta ? )
SE ostaa pohjoisesta ja UPM etelästä , niin ne on karkeasti jaettu ostoalueet. MG ostaa kyllä myös pohjoisemmasta; tarkemmin en tiedä sen ostoalueiden rajoja. Ihan Lapista taitaa mennä kuitupuut joko Ruotsiin tai Kemin Veitsiluotoon. Idässä on SE:llä Enon tehdas , sitäkin on uudistettu/ollaan uudistamassa kartongin tekoon keskittyväksi. Varkaudessa on myös SE:n tehdas.
” Etupuskurin helmasuoja” ” Takapuskurin suoja” . Eri asia kuin : ”Pohjapanssari” (metallia, voinee olla myös muusta raaka-aineesta tehtyjä). Omassa kotterossakin se on tehty pääasiassa lasikuidusta, mutta saa lisätarvikkeena myös teräksestä tehdyn.
Käsitehärö tai käännösvirhe se ”alleajosuoja” henkilöautoissa tai mukamaastureissa on. Pitää olla käsitteet ensin selvillä, että voi keskustella niin että suunnilleen kaikki tietää mistä puhutaan. Jos ei tiedä niin voihan sitä aina kysyä.
(Sama juttu joka asiassa ; joku esitti toisessa ketjussa aiemmin, että metsään liittyviä vakiintuneita käsitteitä voisi muutella suunnilleen oman mieltymyksensä mukaan, mutta silloin ei muut tiedä puhuuko keskustelija ”aidasta vai aidan seipäästä” ja asiat sotkeutuu keskenään.)
Koivu tosiaan saattaa ”piiloutua” havupuuvaltaisen metsän sekaan ja kun se kasvaakin nuorena nopeammin kuin havupuut, voi arvioissa tulla isoakin virhettä. Varsinkin jos suunnitelmaa on laadittu vuosia sitten eikä ole päivitetty vuosikasvuja.
Vähän otsikon aihetta sivuten : Kannoista on hankala jälkeenpäin selvittää eri puutavaralajien hakkuumääriä . Puiden kokoa niistä voi päätellä yleensä vähän paremmin vaan ei laatua. Yhden päätehakkuukohteen kannoista ja myös pinossa olleiden puiden koosta johtuen jäi kerran vähän askarruttamaan puitujen puiden keskikoko, joka oli motolistan mukaan vain 300 l vaikka puusto oli tosi järeää ja hyväkasvuista kuusta. Tavallista isompia, ylisuuriakin kuitupuupölkkyjä oli pinossa (tukit oli jo ajettu) ja pieniä kantojakin oli alueella suht. vähän. Kantojen perusteella olisi luullut keskikoon olleen vähintään n. 500-600 l, mutta eipä sitä jälkeenpäin ole kovin helppo ”todistaa”, että mittaus olisi mennyt jotenkin pieleen.
Ei se jk varmasti mikään uhka ole muille metsänhoitotavoille pienellä osuudellaan ellei sitten joku saa myös päättäjätaholla (EU) päähänsä jk:n olevan se ainoa oikea metsänkasvatusmenetelmä (esim lobbauksen vaikutuksesta). Siitä voi olla kysymys ainakin useimmilla tasaikäisen kasvatuksen kannattajilla, että useimmiten taloudellisesti kannattavampi ja luonnonolosuhteisiimme paremmin sopivan menetelmän käyttö ehkä kiellettäisiin joskus tulevaisuudessa. Kun perusteita jk:n toimivuudesta joka paikan menetelmänä ei kuitenkaan ole olemassa. Päin vastoin näyttää tutkimustiedon ja useimpien käytännön kokemustenkin valossa, että jk:a markkinoidaan joskus luomalla liian positiivinen kuva siitä.
Jatkuvasti peitteinen metsä voi sopia parhaiten joihinkin kohteisiin, mutta jos tutustuu tutkimuksiin sen haittapuolista ( mm. tyvilahon leviäminen kuusikoissa ja taimikon uudistumisen ongelmat), niin saa paremman kuvan sen sopivuudesta Suomalaiseen talousmetsään.
Lietelanta sopisi varmaan hyvin myös metsälannoitteeksi mutta se pitäisi nykyisten sääntöjen mukaan saada suht. nopeasti maan pinnan alle kuten pelloille levitettäessä .
Toinen mahdollisuus olisi kompostointi, jossa metaani otetaan talteen biopolttoaineeksi ja turpeen kanssa kompostoitunut lanta valmistuu hajuttomaksi ja muutenkin entistä paremmaksi lannoitteeksi.
Luken ”puuntuotannon reaalinen sijoitustuotto” riippuu siitä mitä puutavaralajeja, millä hinnalla ja miten paljon kunakin vuonna on myyty. Kun esim. tukkipuuta myydään jonakin vuonna normaalia enemmän (kuten viime aikoina on myyty kuusitukkia) reaalinen sijoitustuotto nousee tavallista enemmän. Keskimääräinen metsän tuotto/kiertoaika on Suomessa n. 3 – 4 % välillä.
Metsätilojen hinta ”käppyrä ” on osoittanut viime vuosina päinvastaiseen suuntaan kuin puun reaalihinnan ”käppyrästä” olisi voinut päätellä. Se on kyllä totta. Mutta yksittäisen metsätilan myyntihintaan ja arvoon vaikuttaa edelleen hyvin paljon mm. puun määrä ja laatu (mm.tukkipuu%) ,metsän kasvupaikkatyypin, sijainnin, erityisarvojen yms. tekijöiden ohella.
Jos esim. jokin metsärahasto hankkii omistukseensa rantametsiä ja kaavoittaa niitä, niin rahaston laskennallinen arvo lisääntyy, mutta arvonlisäys realisoituu vasta kun/jos tontit on saatu myytyä arvioidulla hinnalla. Luulen että Anneli Jalkanenkin tarkoitti (ehkä) esim. tuollaista tapausta , kun vertaisi metsärahastoa asuntorahastoon, jossa asunnot taidettiin arvostaa alunperin liian korkealle.
Kun keskustelu ajautui jo sivuraiteelle, niin jatketaan samaa latua vähän vielä : Ehkä metsäsijoituksissakin pitäisi ottaa oppia ammattisijoittajilta, jotka ei tavoittele suurinta mahdollista tuottoa vaan suurinta riskikorjattua tuottoa. Riskikorjattu tuotto mitataan yleensä Sharpen mittarilla, joka kertoo kuinka paljon enemmän esim. rahasto on tuottanut verrattuna riskittömään talletukseen yhtä volatiliteettiprosenttia kohti. Mitä suurempi Sharpenluku, sitä paremmin sijoitus on tuottanut suhteessa riskiinsä. Silloin suuremman riskin sijoituksen pitäisi tuottaa enemmän kuin pienemmän riskin sijoituksen, jotta sijoitukset olisivat yhtä hyviä.
Erilaisille metsänkäsittelytavoille pitäisi siis laatia omat riskiarvionsa, jotta päästäisiin samalle ”lähtöviivalle” kannattavuuslaskelmien teossa. Siinähän sitä onkin tutkimussarkaa, kun metsän kiertoaika on pitkä ja pitäisi osata arvioida tulevaisuuden reaalihintakehitys suunnilleen oikein kymmeniksi vuosiksi eteenpäin. Ja lisäksi riskiarviot kohdalleen esim. luonnontuhojen osalta.