Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
” Seuraavassa on listattu lyhyesti ne käytettyjen mallien rakenteelliset puutteet, jotka vaikeuttavat eriikäisen metsän kehityksen luotettavaa ennustamista.
1. Uudistumis ja taimivaiheen mallit kuvaavat kynnyskasvua. Puut ilmestyvät metsikköön rinnankorkeutta pidempinä, tietyn läpimitan saavuttaneina. Kynnyskasvumalleista puuttuu taimettumiskyvyn ajallinen ja paikallinen vaihtelu, taimien ja puiden tilajärjestyksen vaikutus ja taimeen kohdistuvan kilpailun vaikutus sen kasvunopeuteen. 2. Vakiintuneiden puiden sopeutuminen hakkuiden jälkeiseen kilpailumuutokseen puuttuu. 3. Tuhoriskiä ei ole ennustettu. Suurimman riskin toden näköisesti aiheuttavat tuulituhot ja tyvilaho.
Merkittävää on, että kaikkien yllä esitettyjen rakenteellisten puutteiden vaikutus on samansuuntainen ja johtaa eriikäismetsän tuotoskyvyn yliarviointiin. Näiden puutteiden korjaaminen on edellytys sille, että malleja voidaan soveltaa käytännön päätöksenteon tukena vertailtaessa erilaisten metsänkäsittelytapojentuotos ja tuottovaikutuksia. ”Lainaus on Metsätieteellisestä aikakauskirjasta v:lta -13 . (Jostain syystä en löytänyt enää ko. artikkelia vuosikirjan nettisivulta, mutta olin sen tallentanut aiemmin)
Samaisessa artikkelissa on se kuusen taimien kasvua kuvaava käyrä jk:n kestokoealoilta, josta selviää että keskimäärin rinnankorkeudelle kasvuun taimilla vierähtää 42 vuotta.
Um: Varainsiirtovero 4 % on kuulemma syy korkeaan 4%:n merkintäpalkkioon metsärahastoissa. No minulle on ihan sama, jos joku haluaa sijoittaa metsärahastoihin, niin siitä vaan. Pienet tekstit kannattaa kuitenkin lukea myös kuten aina sijoituksia tehtäessä.
” Tänään Kauppalehdessä muuten todetaan metsän varallisuusarvon nousseen viime vuosina peräti 7-8 prosenttia vuodessa, joten siitä päästään hakkuutulot huomioiden jopa 11 prosentin vuotuiseen metsän tuottoon ”
En ole tutustunut Kauppalehden kirjoitukseen mutta siihen tutustuneena voinet kertoa, miten puuston hakkuupoistuma on vaikuttanut yksittäisen metsälön varallisuusarvoon ? Onko sitä otettu huomioon vai onko kyseessä keskimääräinen metsän varallisuuusarvo, joka riippuu enimmäkseen syntyneistä hakkuusäästöistä ?
Sementin korvaajana voidaan käyttää vähäpäästöistä sellunteossa syntyvää nykyään jätteeksi menevää ainesosaa( Jotain filleriä, en muista nyt sen nimeä). Puurakentamisen suosiminen sopii samaan tarkoitukseen.
Fossiilisten raaka-aineiden korvaajiksi esim. polttoaineissa käy tunnetusti moni sopivampi vaihtoehto. Myös puuenergia kun substituutiovaikutus otetaan huomioon.
Metsärahastoista vielä sen verran, kun joku (taisi olla nimim. Um.) kehui sijoitusneuvojien asiantuntemusta ja ~ 7-8 %:n tuotto-odotuksia. Niissäkin kannattaa ottaa huomioon rahastojen säännöt. Esim. metsärahastot perii yleensä varainsiirtoveron osuuden 4 % alussa, hallinnontipalkkiot on n. 1,5- 2 % vuosittain ja nostopalkkio esim. 1 -5 % riippuen sijoitusajasta. Siitä voi sitten alkaa pähkäillä paljonko ehkä jää loppupeleissä sijoituksesta tuottoa piensijoittajalle.
Joissakin rahastoissahan (ei välttämättä juuri jossain metsärahastossa) on mukana vahvasti pyramidihuijauksen piirteitä.
Kevättulvien aikaan oli joskus vuosikymmeniä sitten syntynyt lampi tielle notkopaikkaan. Siitä mentiin yli 600:lla Fiatilla ja vettä tuli jonkin verran kabiiniin kytkimen ja jarrupolkimen reijistä. Mutta ei sammunut sillä reissullakaan Italianihme.
Paasi on varmaan ihan kunnon ekonomisti , mutta ei näköjään ymmärrä metsänkasvatuksesta eri alueilla juuri mitään.
Rahastojen markkinoijille on yleensä yhteistä se, että pyritään ohjaamaan sijoittajien mielenkiinto pankeille parhaimpaan vaihtoehtoon. Siitähän ne itsekin palkkansa saavat.
Tuo Nordnetin linkin ”Arvometsäkeskuksen ” esimerkki oli kyllä ihan pohjanoteeraus. Tuottoeroksi saatu yli 3 tonnia ja tarkasteltu aikajakso arvometsässä 20 vuotta ja perinteisessä mallissa 10 vuotta. Jos perinteisen mallin päätehakkuutulot sijoittaa muualle, niin 20 vuoden päästä Arvometsämalli häviää sille selvästi.
” Matemaatikot voisivat laskea seuraavaksi laskelman, jossa lähtötilanteena on esimerkiksi 40-vuotias kooltaan hiukan epätasainen 40-30-30-sekametsä. Laskelman voisi tehdä esimerkiksi 140 vuodeksi ”
Itse voisin ainakin tehdä laskelmia mm. tuollaisista erityistapauksista (vaikka en varsinaisesti matemaatikko olekaan) sitten kun lakimiehet alkaa tarjota ilmaisia henk. koht.lakipalveluita. Odotan myös innolla sitä milloin ne lakimiesten(ja -naisten) taksat asettuu ”normaalille” tasolle 🙂 .
Erilaisten metsien suosiosta on tehty moniakin eri tutkimuksia. Parhaaksi metsäympäristöksi monikäytön kannalta on katsottu hoidettu sekametsä. Hoitamattomat ryteiköt on vähiten arvostettuja metsäisistä alueista . Avohakkuu-alat on monen mielestä rumia ja monimuotoisuudeltaan heikkoja. Siitäkin voidaan olla montaa mieltä riippuen mm.paikasta ja katsojasta. Mutta avohakkuita ei kuitenkaan tehdä suhteessa kovin paljon metsämaista, n. 1,5 % /vuosi. ja taimikko kasvaa muutaman vuoden aikana uudeksi metsäksi. Parantamista varmasti olisi esim. maanmuokkausten vesistösuojelussa ja joskus leimikon rajauksissa maastoon paremmin sopiviksi.
Jatkuvaa kasvatusta on alettu harrastaa jo 1800-luvun lopulla Sveitsissä. Siellä parhaat tulokset on saatu monen puulajin sekametsien kasvatuksessa ( pyökki, kuusi, hopeakuusi). 100 vuoden aikana onnistumisprosentti jk:ssa on kuitenkin jäänyt 40 %:iin.
Suomen olosuhteet on siinä mielessä vaativammat, että täällä on vain yksi kotimainen (puoli)varjopuu, jolla on menestymismahdollisuuksia kasvaa alikasvoksena. Korjuutavat ja -olosuhteet on myös tietenkin erilaiset kuin aikoinaan, ja pohjoismainen puutavaralajimenetelmä harvennushakkuineen eroaa monien maiden käyttämistä nykyäänkin.
Korjuu pitäisi kuusikoissa tehdä kuitenkin talviaikaan juurilahon leviämisen estämiseksi. Mutta sitten on se (useaan kertaan jo mainittu) uudistumisen ongelma, kun maahan ei jää sopivia juurtumispaikkoja ajourillekaan.
Valmiiksi puulajistoltaan ja läpimittaluokiltaan sopivia kohteita on jonkin verran olemassa, joihin jk sopii paremmin. Monet arvostelee yhden puulajin puupeltoja monimuotoisuuden ja ulkonäon kannalta tasaikäisen kasvatuksen aiheuttamiksi vältettäväksi puunkasvatustavaksi. Minusta vähintään yhtä ”köyhiä” metsiköitä syntyy jk:ssa , kun aikaa kuluu ja kuusi valtaa kasvupaikan kokonaan. Ja jos kasvupaikka on vielä tuorettakangasta karumpi, niin kuusi ei siellä kasva tarpeeksi hyvin, jotta olisi taloudellisesti kannattavaa touhua.
Useasti jo edellisen hallituksen aikaan on sovittu jokin asia ja sitten kun ollaankin oppositiossa uuden hallituksen aikaan ,niin vastustetaan sitä asiaa ponnekkaasti. Muistuttaa intokset joskus käsikirjoitettua näytelmää enemmän kuin oikeata asioista keskustelua . Kameroiden edessä pitää tietysti esiintyä mahdollisimman terävänä äänestäjien hankkimiseksi ensiksi itselle ja toiseksi puolueelle ; lieneekö keskustelu ”sivistyneempää” sitten suljettujen ovien takana (?).
Pitkä ”manulle illallinen -tyyppinen” lisäeläke ja kansanedustajien siirtyminen jopa kesken kauden firmojen johtotehtäviin ei vaikuta kovin demokratiaan sopivalta toiminnalta sekään.
Viljely on sitä kannattavampaa mitä matalampi laskentakorko. Eikös niin RR.
Jk on hyvä lisävaihtoehto sille sopiville kohteille ja niille jotka esim. maisemasyistä haluaa pitää metsän peitteisenä. Kysymys on keskustelussa ollut enimmäkseen niistä perusteluista joilla jatkuvaakasvatusta markkinoidaan. Pitääkö perustelut aina paikkaansa vai ei.