Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
Jk pärjää kannattavuusvertailussa tasaikäiseen kasvatukseen hyvin mutta osin puuttuu tutkittua tietoa sen onnistumisesta kotimaisissa olosuhteissa. Ne tutkimukset joita on saatavilla ei puolla jk:n toimivuutta läheskään kaikilla kasvupaikoilla (Pl. esim. jotkut jk-oppikirjat ).
Teoriassa melko helppo verrata keskenäänkin. Vaikeampi löytää lähinnä oikeat muuttujien arvot vertailulaskelmiin. Esim. laskentakoron valintaan vaikuttaa melko moni eri tekijä ja sen vaikutus on suuri lopputulokseen.
Jokin aika sitten tein exelillä taulukon, jossa voi verrata jk:lla ja tasaikäismallilla kasvatettavia kuusikkokuvioita . Taulukossa voi vaihdella kuluja /tuloja molemmissa kohteissa ja se laskee NNA:t annettujen arvojen mukaan 4 %:n korkokannalla. Keskikasvut ko.kohteella on 5,4 m³/v ja istutetulla alueella 20-30 % (30% jos jalostetut taimet) parempi, 75 vuoden kiertoajalla. Hakkuut 15 vuoden välein jk:ssa ja istutusalueella v.30 eh:n jälkeen samoin.
Jk:ssa NNA oli hieman parempi kuin istutuskohteella, mutta se edellyttää , että lähtöpuusto olisi sopiva ja uusia luontaisia taimia pitäisi syntyä melko tasaisin väliajoin lisää jk metsikköön, jotta pääasiassa tukkipuuta (7o% poistumasta) löytyisi ylispuuhakkuissa 15 vuoden väliajoin tarpeeksi. Ja niiden taimien pitäisi myös kasvaa suht. hyvin, jotta lopputulos voisi toteutua. Toinen mahdollisuus olisi, että jo alkutilanteessa on tarpeeksi eri läpimittaluokissa riittävästi kehityskelpoisia taimia (n. kuitupuumitoissa olevien lisäksi) sopivasti hajautuneena. Mutta niiden säilyminen ehjinä ylispuuhakkuissa olisi kyllä epävarmaa.
Epäkesko pyörä olisi muuten hyvä idea mutta traktorin nostovarret toimii hydraulisesti eikä ne liiku ylös eikä alas päin ilman napin painallusta . Vetovastuksen tunnustelija estää takana olevan työkoneen liian suuren paineen. Sitä ominaisuutta käytetään hyväksi yl. kynnettäessä. Toiminee myös kantokoukkua käytettäessä. Aukolla johon suunnittelin kokeilla kantokoukkulla muokkausta ei ole pieniä kantoja ollenkaan ja isot kannot on vain 5- 15 cm korkuisia.
Varsinkin männylle paremmin sopivien karumpien kasvupaikkojen kuusettuminen pitkällä aikavälillä on melkoinen haitta monimuotoisuuden kannalta vaikka peitteisyyden säilyttäminen alkuun parantaisikin maisemametsien ulkonäköä. Jos jk:ssa halutaan kasvattaa sekapuustoa ,niin yleensä pitää tehdä pienaukkoja. Niissä taimettuminen ja taimien kasvu on hidasta (tutkimusten mukaan kasvu on n. 1/3 hitaampaa verrattuna selvästi isompiin taimikkokuvioihin) . Saattaa jk silti olla kannattavaakin esim. jossakin kuivan kankaan männikössä Lapissa, jos verrataan viljelyllä uudistamiseen maanmuokkauksineen.
Luontainen uudistaminen onnistuu niille sopivilla maapohjilla yleensä melko hyvin männiköissä , jos esim. heinittymisestä ei ole liiaksi haittaa. Ainakin tällä lämpösumma-alueella (n. 1050) kaikki mä sp-hakkuulla uudistetut omassa metsässä/-hoidossa olleet kohteet on onnistuneet hyvin. Uudistusaloista n. puolet on istutettuja ja puolet luontaisesti uudistuneita. Uudistuskuluissa voi joissain kohteissa säästää esim. yhdistämällä viljelyä ja luontaista uudistamista. Jos lämpösumma-alue on esim. 1300 dd, niin ei sen ja tämän alueen olosuhteita eikä metsän uudistustapoja voi kopioida keskenään , jos puhutaan siitä mikä on tai ei ole kannattavaa ja toimivaa .
Itsekukin voi ja saa tietysti muodostaa oman näkemyksensä tästäkin asiasta oman tilanteensa ja mieltymystensä mukaan ja toimia sitten sen mukaan.
Itseäni arveluttaa eniten jk:ssa rehevillä kangasmailla taimettumisen onnistuminen ja kasvun hitaus kuusikoissa. Se Metlan koealoilta joskus saatu tulos 42 v. 1,3 m mittaiseksi tuntuu hyvinkin oikealta tulokselta omien kokemuksienkin pohjalta. Jos niin jossain kohteessa käy, tyssää jatkuvakasvatus tod.näk. kannattavuuden osalta suunnilleen puoliväliin normikiertoaikaa.
Valmiin hyvän alikasvoksen käyttö voi silti olla toimiva menetelmä jk:ssa, jos kelvollisia, erikokoisia taimia on jo lähtötilanteessa tarpeeksi paljon. Luontainen uudistaminen tasaikäiskasvatuksessa on asia erikseen, jossa siinäkin on yleisessä tiedossa , että suojuspuu kuusikoiden uudistuminen vaatii yleensä jo valmista taimiainesta ja muitakin puulajeja kuin kuusia ylispuiksi.
Mäntytaimikon kasvattaja voi joutua vahtaamaan mykriä ja hirviä , että onhan siinä se lisäharmi. Mutta ei ne luonnontuhoriskit poistu jk:nkaan harrastajalta.
Jos kannatusta lasketaan pelkästään nettonykyarvoja laskemalla, unohtuu se puustopääoman arvo, joka tasaikäisen viljelytaimikon tapauksessa yleensä nousee enemmän kuin jatkuvankasvatuksen metsässä. Sillä on vaikutusta jos metsä vaikka myydään pohjineen hyvin hoidettuna ja runsaspuustoisena ennen kiertoajan loppua. Laskennallisen kiertoajan lopussa päätehakattu tasaikäinen on aukkona paljaan maan arvoinen ja jk-metsä vähän arvokkaampi, (jos kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan) , mutta samoin kuin tasaikäisen päätehakkuutulo on suht. pieni nykyarvoltaan (jos käytetään korkeaa laskentakorkoa) , sen jk-metsän loppupuuston arvo on hyvin pieni. Jos ja kun tasaikäisen metsän keskikasvu on n. 20 % (jalostetun alkuperän taimilla yli 20%) parempi, niin se on jk-metsää arvokkaampi mahdollisena myyntikohteena .
Pidempään kiertoaikaan pitäisi pyrkiä mm.nykyistä selvemmällä tukkipuun laadun mukaisella hinnoittelulla. Hiilensidonnankin kannalta suurempi tukkipuun osuus on kannatettavaa. Se pidentää kiertoaikaakin mutta vaatisi kannattavuuden takia paremman hinnan laadukkaammalle puulle. Jatkuvakasvatus tuottaa vähemmän biomassaa ja sitoo hiiltä vähemmän kuin tasaikäiskasvatus.
Onhan siinä tasaikäsiskasvatuksessakin niitä huonoja puolia, joita pitäisi koettaa välttää. Esim.maanmuokkauksen vesistövaikutukset ja isojen alojen maisemien muuttuminen, joka tosin on väliaikainen haitta ; joskus voi olla maisemalle eduksikin, jos esim. saadaan vesistönäkymä aikaan.
Taisi olla E.Lähteen ensimmäinen opaskirja jk:een, jossa kerrottiin kuinka uudistuminen tapahtuu erirakenteisessa metsässä. Sen mukaan taimettumista saadaan aikaan , kun ajourille jää taimille sopivia paikkoja kasvaa. N. 15-20 vuoden välein toistuvat hakkuut ja ajourat eri kohdista, kuin edellisellä hakkuukerralla. Taimia voi noin syntyäkin, mutta kuusikkoihin tuo malli ei oikein sovi kesäkeleillä , jos haluaa välttää tyvilahon yleistymisen. Jos korjuu tehdään talvella, niin urille ei uusia taimia juuri tule rehevillä kasvupaikoilla.
Vähän propagandalle haiskahtavaa juttua ilmestyy metsäpuolen julkaisuissakin joskus puolin ja toisin. S-E:n avohakkuujuttu ei ollut pahimmasta päästä. Aikalailla asiapitoista tekstiä vaikka tietysti julkaisijalla on oma etukin mielessä, kuten tavallista olipa julkaisija minkä ”puolueen” kannalla tahansa.
Jokin ”vaihtokauppa” siinä määräaikaisessa suojelusopimuksen väsäämisessä on luultavasti tehty. Paras tuotto mahdollistettu metsän pilaamisella ; kaikki muut alueet sileiksi heti ja suojelukohteet 10 vuoden päästä.
Ei noista muista paitsi kaivurista ole isompien alueiden muokkaukseen ainakaan rehevillä mailla. Mutta voi niillä pientä tarvetta täyttää.
Laikutusta olen kokeillut 4-veto Valtran perässä vedettävällä melko painavalla puskulevyllä. Vähän liian leveä siihen hommaan vaikka hyvin kuoriikin pintamaata, kun sopivia välejä löytyy. Levyn tilalle pystyisi vaihtamaan myös 2 -4 kpl kantokoukkua. Sillä saisi jo laikkumättäitäkin tehtyä.
Tuo juontokouralla ”mätästäminenkin” varmaan toimii pienimuotoisena maankäsittelynä.
Itse olen miettinyt pientä lisälaitetta metsäkuormaimen kouraan. Pyörittämällä tai kauhaisemalla voisi saada riittävän kokoisen laikun aikaan, jos kouraan lisäisi sopivan härpäkkeen.
Tähän asiaan liittyen : n. 30 vuotta sitten tein kokeeksi rehevän kuusikon kapealle aukealle reuna-alueelle muutamia pieniä mättäitä traktorin kantokoukulla luontaisen uudistamisen kokeiluna. Niissä kohdin kasvaa nykyään ~ 0,5 – 1 m mittaisia kuusen taimia. Tuli mieleen että aika hyvin mätsää (sen toisessa ketjussa puheena olleen) Metlan tutkimuksenkin kanssa, jonka mukaan kuusen taimettuminen voi olla todella hidasta, jos olosuhteet ei ole siihen sopivat.
RR :lle
Eikös se ole niin päin että pieni laskentaprosentti on sopivampi viljelymetsätaloudelle kuin jk:lle eikä päinvastoin.
Vaihtoehtoja on hyvä olla, siitä olen samaa mieltä.