Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
WJ:n mielestä ei sopisi vanhoja puun hintoja verrata nykyisiin. Mitä se muka haittaa , jos verrataan metsänkasvatukseen liittyviä perusjuttuja ; no jotakuta näyttää haittaavan. Suomessa on puun kasvu lisääntynyt muutamassa vuosikymmenessä paikasta riippuen n. 20 -40 % jo pelkästään parantuneiden kasvuolosuhteiden ansiosta. Lapissa suhteellisesti eniten, pääasiassa metsäaurauksen avittamana. Jos saa yli kaksinkertaistettua ha- tuoton, niin se on ihan hyvä tulos. Entisten muistelemisesta on ainakin se hyöty, että tietää mihin ehkä kannattaa pyrkiä, jotta metsätalouden tulos pysyisi hyvänä.
Muualla mm. pörssissä ”tuloksenteko” on ollut viime aikoina melko helppoa, jos on ollut oikeita lappuja ja myynnit/ostot on onnistuneet suunnilleen oikeaan aikaan. Riskit tietysti vähän isommat kuin esim. metsänkasvatuksessa.
Esim. Suzuki Swifthän oli pärjännyt yllättävän hyvin. Valmistusvuosi kannattaa myös katsoa. Kun tilaston ”voittaneella” Skodalla 0 %:lla on ajettu puolta vähemmän kuin 7:nneksi sijoittuneella , niin eihän niitä voi suoraan verrata. Perus Toyotoillakin näyttää ajetun paljon vähemmän kuin useimmilla heikommin sijoittuneilla. Toyotan maasturi on poikkeus. Se on pärjännyt hyvin.
VW Transporterilla ajettu melkein puolimiljoonaa km. Ei ole ihme kun ei ole tilaston kärkipaikoilla. Melkein sama juttu Vitolla vaikka km:jä ei ihan yhtä paljon olekaan.
Kirjoitin yleisellä tasolla . Metsiään hoitavat innokkaat on asia erikseen. Jotkut tekisi sitä varmaan ilman mitään korvaustakin vanhasta tottumuksesta ja liikunnan ilosta. Itsekin olen ” ”sijoittanut ” metsänhoitoon vaikka on vaikuttanut että odotettavissa olevat taloudelliset tuotot ei olisikaan välttämättä kovin kummoiset.
Jos puun hinta on jatkuvasti kovin alhainen, niin siinä on se huono puoli, että kiinnostus metsänhoitoon hiipuu . Siihen kuuluu myös metsäautoteiden hoidon heikkeneminen, josta on ollut paljon puhetta metsäteollisuudenkin puolelta. Aikansa toimii parhaiden leimikoiden korjuut ja jobbarien pikavoittojen tekeminen mutta tilanne heikkenee tulevaisuudessa. Pusikoituvat metsät miltei tiettömien taipaleiden takana ei juuri kiinnosta ostajia eikä myyjiäkään.
Melkein jokaisella taitaa olla oma mielikuvansa mitä jatkuvakasvatus on tai ei ole. Alunperin ainakin Erkki Lähteen mukaan siihen kuului pienaukkohakkuut ja kasvatuksen päämääränä oli optimimallissa erirakenteisuus, jossa eri kokoisia puita olisi kutakin sopiva määrä ja runkolukusarja käänteisen J-kirjaimen muotoinen. Joskus opiskeluaikoina oltiin Lähteen luennollakin ja se jäi mieleen. Kaksijaksoisuus on (tai ainakin aiemmin oli) vain eräs tasaikäisen metsän kasvatusmalli . Liekö ”uudet jk:n apostolit” sitten muuttaneet kirjoissaan käsitteitä, siitä ei ole tietoa.
Metsän taloudellisen tuoton osalta ehkä suurinta kritiikkiä on aiheuttanut jk:n mallissa pääoman sitoutuminen pystypuustoon , kun sitä ei aina ole otettu huomioon laskelmissa. Tasaikäiskasvatuksessa ongelmana on ollut pitkä tuottamaton aika taimikkovaiheessa. Molemmille malleille löytyy hyviä perusteita ja vastaperusteita, joten näyttää että ei ole oikein mahdollista löytää konsensusta varsinkaan jos on jo valmiiksi linnottauduttu syystä tai toisesta toisen kasvatustavan kannattajaksi . (Nämä siis oletuksella että uudistuminen on onnistunut molemmissa malleissa ilman suurempia vahinkoja )
Esim. jalostetun alkuperän taimella voisi kompensoida pienaukon aiheuttaman kasvutappion verrattuna tavallisen kokoiseen päätehakkuu alueeseen. Kasvu heikkenee suunnilleen saman verran kuin jalostushyöty on. Onhan niitä erityyppisiä tilanteita olemassa , joissa luontaista uudistamista ja viljelyä voi tarvittaessa yhdistää, miksipä ei jatkuvassa kasvatuksessakin voisi vähentää kasvupotentiaalin vähenemistä, jos uudistumista ei muuten tapahdu.
30 vuotta sitten oli rahan arvo aika erilainen kuin nykyisin. Tukkipuukin on melko halpaa. Jos esim. siihen 30 vuoden takaiseen vertaa, niin sen ajan 300 mk vastaisi nykyään n. 750 markoissa ja euroissa yli 100 € .
Kannatan myös tuota viljelyn ja luontaisen uudistamisen yhdistelmää, joka sopii myös jatkuvan kasvatuksen puolelle. Ellei ole sitten jonkinlaista ”ideologista estettä” olemassa.
Luontainen uudistaminen ja myös jk sopii paremmin heikomman vuosikasvun alueille kuin esim. väli-ja Etelä-Suomen tuoreille kankaille ja sitä paremmin kasvaville kohteille , jos on tarkoitus painottaa myös taloudellista tulosta. Useimmat mo:than on monitavoitteisia monimuotoisuuden, luonnon suojelun ja taloudellisen tuoton välillä.
Suht. vanhat sulkeutuneet kuusikot on muuten usein monimuotoisuuden kannalta huonoja kohteita. Riippuu tietysti mm. maapohjastakin ja puuston iästä; suojelukohteet on erikseen. Mutta sekapuustot on yleensä niitä monipuolisimpia kohteita ja tutkimustenkin mukaan sopivan harvat sekapuustot on suosituimpia ulkoilumaastoja. Risukot ja liian tiheät metsät ei ole suosittuja.
Firmat hankkii puunsa mahdollisimman halvalla pääostoalueelta. Kun puun tarve lisääntyy, niin sitä joko sopeutetaan (jos mahdollista) mm. ostamalla lisää ulkomailta ja/tai maksamalla vähän parempaa hintaa.
Katkontaan on varmaan vaikutusta ja siihen sopii myyjien kiinnittää entistä enemmän huomiota.
Samaa mieltä kuin nm.pihkatappi tuottoista. Samaa joskus miettinyt joidenkin sahojen kohdalta, kun valitetaan nollatulosta, niin miten suuri osa siitä selittyy kirjanpitoon tehdyillä vähennyksillä. Jotkut sahat voi tietysti laskusuhdanteessa ja markkinatilanteen muutosvaiheessa olla oikeastikin tiukoilla väliaikaisesti ja tehdä paljonkin voittoa sitten noususuhdanteessa.
” Päätehakkuuta tekevä moto hakkaa 50- 60000 m3 / vuosi, siellä luokkarajat hyvittää puolin ja toisin pitkäkestoisessa urakoinnissa. ”
Niinhän se käynee kun hakattavaa on paljon. Eri asia on kun korjuuta tehdään yksityisille mo:lle. Sama asia kuin ensiharvennuksissa ; nykyään paremmista leimikoista maksetaan (tai ainakin pitäisi maksaa) vähän parempaa yksikköhintaa kuin pienen keskikoon hoitamattomista.