Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
Jk:n ohjeiden mukaan hakkuilla käydään n. 15 – 20 vuoden välein samalla alueella.
Kuusikoissa pyritään entistä harvempiin harvennuskertoihin niillä alueilla, joilla on korjuuvaurioiden vaara tavallista suurempi. Nythän oli vasta MK:n tutkimuksen mukaan hyvin onnistuneita h-korjuukohteita enää alle 40 % otannasta . Yksi mahdollisuus on vähentää harvennushakkuukertoja nopeuttamalla ongelmakuusikkojen järeytymistä tavalla tai toisella.
Se määrämittaharsinta , jota on aiemmin harrastettu, ei ole sama asia kuin nykyinen jatkuvakasvatus.
Varallisuusveroa ei ole . Jos ei ole tuloja ei mene verojakaan. Perintövero , varainsiirtovero
ja luovutusvoittovero palstan myynnissä ovat sitten erikseen. Ei kai osakeyhtiöstäkään veroja tarvi maksa ennen kuin tuloja otetaan ulos.
Kyllä sitä tietoa kaiketi saa . Jos tieto ei ole omien ennakkokäsitysten mukaista, niin voi olla ongelmana vaikeus ottaa sitä vastaan. Samaa voi tietysti tapahtua puolin ja toisin ”kannattajien ” ja ”puolustajien” puolelta.
Ei j-kasvatus mikään uusi menetelmä ole maailmalla. Täällä sitä ei voi suoraan verrata esim. Keski-Euroopan tilanteeseen erilaisten kasvuolosuhteiden/-puulajien takia , ja entisen metsälain vuoksi siitä on vielä melko lyhyt käytännön kokemus.
Itse olen ainakin päätynyt siihen lopputulokseen, että molempia kasvatusmenetelmiä voi käyttää tarpeen mukaan, kunhan erottaa ensin mihin lopputulokseen pyritään ja minkälainen on lähtötilanne. Ei ne ole toisiaan poissulkevia menetelmiä eikä niiden yhdistäminenkään ole kiellettyä.
Esim. entistä leudommat talvet (varsink.etelämpänä) ei puolla usein toistuvia harvennuskertoja (paitsi karuimmilla mailla), joita jk:ssa joudutaan tekemään. Kalliimmat korjuukulut heikentää taloudellista kannattavuutta. Toisaalta puun hinnan selvä laskeminen näyttää melko pysyvältä kehitykseltä ainakin toistaiseksi ; se puoltaa pyrkimystä edullisempaan uudistamiseen ja lyhyempiin kiertoaikoihin. Niihinkin voidaan perustellusti pyrkiä monella eri tavalla, myös tasaikäiskasvatuksella. Luontaisen uudistamisen ja viljelyn yhdistäminen on yksi tapa. Jalostetun siemenalkuperän käyttö viljelyssä lyhentää myös kiertoaikoja, jne.
Joskus vain vaikuttaa että jk on muotimenetelmä, jota jotkut markkinoi varsinkin uusille metsänomistajille liian hepposin perusten helppona menetelmänä ja/tai sitten myydään kalliilla neuvontapalveluja .
Muovin ja puuvillan korvaajana sellupohjaiset tuotteet olisi ympäristön kannalta hyödyllisiä.
Mikromuovia seilaa merissä jo niin paljon, että muutaman vuoden päästä sitä on massaltaan enemmän kuin kaloja. Nytkin jo kaloista löytyy muovia, joka pilaa niiden elimistön ja esim. käyttökelpoisuus ravinnoksi heikkenee. Puuvillan tuotanto kuluttaa luonnonvaroja ja vaatii kemikaalien käyttöä paljon enemmän kuin kuidun valmistus sellusta.
Leppä, tyrni tai puna-apila. Siinä ne parhaat vaihtoehdot typensitoja kasveista.
Lupiini ei tosiaan sovi siihen hommaan.
Lasketaanko matkavähennykset halvimman kulkuneuvon vai todellisten kulujen mukaan jos hankkii metsätilan esim. Virosta, Itävallasta tai Espanjasta ?
Pikkuvolvossa taisi olla ranskalainen (Renaultin) moottori ainakin 2000-luvun malleissa. Niitä autoja valmistettiin Belgiassa. Isommat tehdään Euroopan markkinoille Ruotsissa ja moottoritkin on ruotsalaisia.
Neliveto lava-auto kuorman kanssa on yleensä vakaa ajettava huonoissakin olosuhteissa. Hyvien ajo-ominaisuuksien ja hyvän etenemiskyvyn yhdistäminen samaan autoon on aina jonkinlainen kompromissi. Siihen kun lisätään hyvä kuorman kuljetuskapasiteetti, niin ne tavallisen henkilöauton hyvät ominaisuudet jää väkisin vähemmälle.
Puunkasvatuskelpoisista vähäpuustoiset rämesuot on usein niitä märimpiä. Jos puut kasvaa kohtuu hyvin ja puustoa on yli 100 mottia (pohjoisempana 80) niin ei yleensä ojiteta enää. Korvet on useimmiten pääpuulajiltaan kuusikoita. Haihdutuksen määrä riippuu tietysti puulajistakin ; lehtipuut haihduttaa eniten . Sulkeutuneesta vanhasta kuusikosta voi olla melko työlästä saada tehdyksi jatkuvankasvatuksen metsä.
Kemeratuki on muuttunut verolliseksi ja pienentynyt entisestä pohjoisessa. Ennen oli 3 eri tukialuetta . Taimikonhoitohinnat on nousseet muun hintakehityksen mukana. Euromääräinen Tuki on nyt ~ sama koko maassa kuin 2 alueella ennen. 3-alueella pienempi kuin aiemmin.
Paljonko on rahanarvo muuttunut esim. 20 vuodessa ? Ehkä n. 35 % . Sen verran on tuen reaali- arvo laskenut (puiden myyntihinta laskenut samaan aikaan xx %). Kemeratuet on olleet hyvä sijoitus valtiolle. Mh-kokonaiskuluista ne on aiemmin olleet n.20-30 % ja kantorahatuloista keskimäärin n. 4 %.
A.J:
Laatuongelma koskee myös jatkuvankasvatuksen harrastamista useine harvennuskertoineen mutta jos metsiä hakataan enemmälti keskenkasvuisina tukkien laatu ja varsinkin arvo sahapuuna heikkenee.