Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
Taimettumisen onnistuminen vaihtelee laidasta toiseen mm. sen mukaan minkälainen kasvupaikka on. Huonoahan se luontaisten taimien tuleminen rehevillä paikoilla on , varsinkin jos maata ei muokata mitenkään.
Jk:n hyöty vs tasaikäinen kasvatus perustuu uudistuskuluissa säästämiseen . Esim. MT kuusikossa (E-Suomi) jk:n keskimääräinen vuotuinen kokonaiskasvu on n. 1 m3 alle tasaikäisen vastaavan metsän.
Korjuukulut vastaa 2. harvennuksen kuluja tasaikäisissä metsissä.
Välittäjän kannattaa hakata sitä lajia, jossa korjuukulu on edullisin (korkein)korjuuntekijän kannalta. Ei sitä lajia, jonka myyntihinta on korkein . Mutta asiansa osaava firma hakkaa tietysti sen mukaan mitä leimikosta parhaiten saa ja on sovittu myyjän kanssa.
Runkolukusarjan käännetty j-käyrä on tavoitteena ainakin joskus lukemani Lähteen kirjan mukaan, jotta päästään siihen jatkuvan kasvatuksen hakkuutapaan. Tietysti riippuu lähtötilanteesta miten voidaan toimia. Pienaukot vanhoissa metsissä tai niiden ja ylispuuhakkuun yhdistelmä jne.
Tuloksen kannalta on melko kestämätöntä tasaikäiseen verrattuna, kun poimintahakkuu on aina kalliimpaa kuin päätehakkuu. Mutta muut arvot kuin taloudellinen tuotto on useimmin sen jk-kasvatuksen eduksi puistometsissä ym. erikoiskohteissa.
Välittäjän kautta tehdyssä kaupassa voi ainakin sopia mitä ptl:a pyritään suosimaan.
Mikä takaa sen että sellupuuta käyttävän firman motomies osaa harventaa sen paremmin laatuharvennuksena kuin pikkutukkiakin ottavan sahan motikuski? Enemmän vaikuttaa leimikon kunto ja ammattitaito.
Jatkuvan kasvatuksen metsästäkin hakataan kuitupuukokoista puuta 60 vuoden aikana. Ideaalinen tilannehan on että jokaisesta läpimittaluokasta hakataan jonkin verran aina 15-20 vuoden välein. Mutta kuitenkin pääasiassa suurimpi a puita enemmän .
Avohakkuualueen hiilitase on melko hankala määrittää, koska hiilen sitoutumista tapahtuu myös muuhun aluskasvillisuuteen kuin taimikkoon, jonka hiilensidonta lisääntyy sitä mukaa kun kasvu lisääntyy . Puulaji ,kasvupaikka ja maanmuokkaustapa vaikuttaa myös sitoutumisnopeuteen.
Sademetsien hakkuuta ei voi mitenkään katsoa vastaavan pohjoismaista avohakkuuta. Niissä eroosio on aivan eri luokkaa, koska pintamaakerros on hyvin ohut ja sadekausina maat lähtee liikkeelle. Sademetsiä muutetaan yleensä viljelymaiksi tai öljypalmuplantaaseiksi, joiden hiilen sidonta vähenee varmasti ja pysyvästi aikaisempaan verrattuna.
Osalle turvemaista sopii jk:kin paremmin kuin esim. normikangasmaille, joissa liiallinen kuusettuminen uhkaa kuivahkoilla ja sitä kuivemmilla kasvupaikoilla , ja rehevillä mailla on luultavasti suurimpana ongelmana usein toistuvat hakkuut kuusikoissa +taimettumisen onnistuminen . Poikkeuksia toki on ; jos alunperin on hyvä taimiaineis jo olemassa, niin jk:llakin on silloin paremmat edellytykset onnistua.
Ei tuo eroa normisp-hakkuusta muuten kuin että mäntyjä jätetään pystyyn vähän tavallista enemmän. Vähän makuasia miksi hakkuutapaa nimittää, kun alikasvospuut on raivattu kokonaan pois.
Ruotsinkielisyys vaatimus sisältää paljon muitakin menoja kuin koulutuksesta tulevat. 1 milj. ei riitä alkuunkaan.
Säätiöiden ym. verottomien yritysten tulot on miljardiluokkaa, ei mitään lillukanvarsia.