Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
Ihan tavallisia taimikoita. Ha on hehtaarin lyhennys ja h tarkoittaa tuntia. 6 h sahausta 4:llä tankkauksella. Miten muilla?Visakallolla esim?
Metsään.fi tiedoilla saa tosiaan jonkinlaisen arvauksen ainakin keskimääräisellä tilalla, jossa on monenlaista maapohjaa ja eri ikäisiä kuvioita.
Jotain vähän alle 1,5 h tankillisella pääsi muistaakseni. 252rx oli hyvä saha. Myin pois kun en enää varasahaa juuri tarvitse.
Liki 1/3-osa korjuukuluista välityspalkkaan n.1000 motin avohakkuusta, jossa kuviot vierekkäin ja vain muutama puutavaralaji. Tukit yhdelle sahalle ,kuitupuut yhteen osoitteeseen. Kork. päivän homma. Yksittäistapaus, mutta silti huono maku tuommoisesta jää.
Metsäautotiet ainakin MK:n toteuttamina ovat yleensä hyvin tehtyjä mutta samalla niin kalliita,että niiden kuoletusaika on tyypillisesti kymmeniä vuosia, pahimmillaan eivät hanki hintaansa koskaan. Kevyemmillä kustannuksilla voidaan tehdä myös käyttökelpoisia teitä, mutta entistä painavammat kuormat vaatii nykykeleillä entistä parempia teitäkin .
Oikein sateiset kelit voi estää korjuun tai korjuujälki jää liian huonoksi hyvistä metsäautoteistä huolimatta. Niitä sateita on viime vuosina riittänyt.
Kuusessa olevalle: Kustannuskehityksestä päätellen loppupeleissä enin osa niistä on otettu kantohinnasta.
Varmaan korjuun yksikkötaksatkin on reaalisesti jonkin verran laskeneet, mutta tuottavuus on myös parantunut samaan aikaan.Vertaamalla metsäkoneiden nykytaksoja vuosien takaisiin saa sen kuvan, että selvästi suurimmat säästöt on otettu kantohintojen puolelta.
Metsäteollisuus ei ole milloinkaan osallistunutkaan koneiden kehityskustannuksiin. Tai jos onkin, ne kulut on peritty takaisin kantohintoja alentamalla. Että siinä suhteessa ei tulisi mitään muutosta?
Jk:n hakkuiden yksi pullonkaula korjuukulujen kurissa pitämisessä ja samalla taimikon säästämisessä on edelleen sopivan edullisen ja toimivan korjuuketjun kehittäminen. Uusia ideoita voi ihan hyvin miettiä, vaikka ne ei olisikaan käytännössä toteuttamiskelpoisia.
Pystyyn karsiva koura on jo olemassa pienten puiden käsittelyssä. Siitä voisi ehkä kehittää sopivaa mallia myös suurempien puiden korjuuseen.
Samasta syystä kuin isot metsäteollisuusfirmat on myyneet paljon omia metsiään pois , ne ei harrasta klapikauppaakaan. Ei siinä päästä n. 10 % :n tuottoon poistojen jälkeen.
Kausivaihtelu on osittain pakonsanelema asia. Keväällä havu-puiden vaurioitumisriski on suurimmillaan harvennushakkuissa. Ja kesällä useimmat sahat pitävät taukoa eikä tukkipuulla ole menekkiä.
Ei voi ajatella että puuta pitää teollisuuden saada aina vain mo:n kustannuksella korjuuvaurioiden lisääntymisen uhallakin. Kustannuksia tulee kattaa muutenkin kuin puun hintaa alentamalla, mikä on ollut se ylivoimaisesti eniten käytetty tapa.
Lähiajan 1.ongelmana kotimaisen puun käytössä tulee olemaan tiestön huono kunto. Se ei hoidu yksistään mo:n piikkiin, varsinkaan jos puun kasvatus ei lyö enää leiville.