Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
^ 14 %:n kieppeillä on lannotuksen tuotto .
Nykyarvoja lasketaan diskonttaamalla tulevaisuuden menoja ja tuloja nykyhetkeen. Tuottoja voi laskea myös toisinpäin eli laskemalla menojen ja tulojen erotus vaikka 45 vuoden päähän.
Lähtöarvot pitää ensin koettaa saada niin hyvin kuin se on yleensä mahdollista kohdilleen.
Tuo VK:n esimerkin voi laskea vaikka siten, että laskee kuinka paljon menojen ja tulojen erotus on 30 v:n kohdalla ja sitten katsoa kuinka paljon on puuta pystyssä hakkuiden jälkeen, paljonko kasvu on ja milloin seuraava harvennus tai päätehakkuu.
Tässä esim. 6 %:n reaalikorolla ( sen verran saa korkoa joistain rahastoista ja muualtakin) laskettuna :
1. kohde Menot ; ist. 0 v. 1800 x 0,43 = 774 (vähennykset otettu huomioon)
th 10v. (400 -160 ) x 0,7 = 168
Tulot ; (v. 2010) (40×16 ) x 0,7 = 448
( v. 2017) ( 40×16 + 20×52) x 0,7 = 1176
Menot yht. v. 2017 ; 1,06^30 x 774 = 4250 , 1,06^20 x 168 = 539
Tulot yht. v. 2017 ; 1,06^7 x 448 = 674, 1176
… => erotus = – 2939
2. kohde Menot ; th 15.v. 1,06^15 x 168 = 402 (luon.kuusikko , jos ei maanmuokk.kust.)
Tulot ; v. 2017 (40x 16 ) x 0,7 = 448
erotus : + 46
Sitten pitää selvittää nykypuusto ; Jos 1 kohteella on pystypuusto esim. 120 m³ ,niin lasketaan paljonko sen hakkuutulo on vaikka 15 v:n päästä ja lasketaan edellisen (1.)laskun tappion korko 15 vuodessa; verrataan niitä keskenään. Saadaan tuotto 45 vuoden kohdalla.
Sama 2. kohteen puustolle ; jos esim. pystyssä on 75 m³, niin sen kasvun mukainen puusto 15 vuoden päästä ja hakkuutulo ( + 46 € korkoineen) ja verrataan 1. kohteen tulokseen. jne…
(Paljaan maan arvo oletetaan pysyvän ennallaan . Puun hinnat on nykyiset.)
Sitten vaan korko%:ja muuttelemaan tilanteen mukaan.
(Jos tuli laskuvihreitä, niin korjailkaa laskin samalla kun kirjoitin)
Edit: Näyttikin olevan 27 vuotta kasvuaika tähän mennessä, mutta ei kovin paljon muutu tilanne siitä.
Reima Rannalle :
Koetahan selvittää itse ensin mikä ero on paljaan maan arvolla ja yhden kiertoajan nettotulojen nykyarvolla, niin päästään keskustelemaan:) Minulla on metsäekonomia jo melkolailla selvillä.
Verotuksen, työn hinnan ja puun hinnan muutokset vaikuttaa eri lailla (kumpaankin menetelmään) sen mukaan miten ne kehittyvät.
Maalaisseppokin taisi laskea esimerkissään tuloa kiertoajan lopussa eikä paljaan maan arvoa.
Puun kasvatushan on kannattavaa valitulla korkokannalla laskettuna , jos paljaan maan arvo jää positiiviseksi kun ajatellaan kiertoaikoja pötköön lukematon määrä.
Tähän liityy puun kasvattajien kannalta merkittävä kysymys : paljonko arvelette uusien tehtaiden, jos niitä useampiakin mahdollisesti tulee, vaikuttavan kuitupuun hintaan ?
Itse veikkaan että keskihinta nousee suunnilleen saman verran, mitä se on 7 vuodessa laskenut. Eli n. inflaation verran. Ylijäämä ei juuri vähene, mutta ainakin paremmat kuitupuuleimikot on kysytympiä kuin viime aikoina on olleet.
” Hiilivarastoa kertyy maan alle samaan tahtiin kuin maan päälle ” Jostain luin että hiilivarasto olisi maassa aika paljon suurempi kuin puustossa.( Olikohan että yli 2 x suurempi) .
Suurin mahdollinen ha-kasvu tuottaisi tod.näk. siten eniten myös hiilivarastoja. Eli keski-ikäiset metsät olisi parhaita hiilen keruunkin kannalta.
Taimettuminen on joskus melkoinen mysteeri. Peltomaista varsinkaan ei yleensä voi sanoa mitään varmaa etukäteen. Maalajikin vaikuttaa omalta osaltaan ja se mitä on pelloilla viimeksi viljelty. Viljan viljelyn jälkeen taimettuu paremmin kuin heinän jäljiltä. Märkyys on yksi tekijä; märät turvemaat uudistuu parhaiten , varsinkin jos ovat rahkasammalpeitteisiä.
Kuivahkon kankaan männiköstä on kyse ketjun aloituksessakin ; onhan sitäkin jo käsitelty keskusteluissa.
Uudistusalan raivaustarve on tapauskohtainen. Joskus väärä puulaji on haitolla, esim. kuivankankaan kuuset ei pärjää kasvussa ollenkaan männylle. Tai ei haluta kasvattaa kantovesasyntyisiä koivuja viljelyalueella jne. Paremmille kasvupaikoille sopii kuusi paremmin kuin karummille männyn alueille. Silloin voi kannattaa jättää uudistusala raivaamattakin, jos puut on tarpeeksi kehityskelpoisia. Onhan niitä vaihtoehtoja varmaan yhtä monta kuin on erilaisia metsänkasvattajiakin, mutta yleisimmät m-hoitotavat on melko yleisesti tiedossa ja hyviksi havaittu jo aikoja sitten.
Täällähän itsekukin kertoi omia näkemyksiään ja kokemuksiaan mm. tuostakin omt:n taimettumisesta. Näätä ei nähtävästi lue kovin tarkkaan kommentteja, omien johtopäätöksiensä perusteella.
Lisään vielä sen, että lehtipuuston alle kuusi kyllä joskus uudistuu ilman maanmuokkaustakin myös omt:llä. Hyvin harvoin pelkän kuusikon alle, jos siellä ei ole jo ennestään taimia olemassa.
Sellutehtaat tuottaa tulevaisuudessa paljon enmmän eri tuotteita kuin perinteiset sellutehtaat. Äänekosken tehtaassakin puun kuivapainosta alle puolet menee päätuotteeseen eli selluun. Rikkikaasutkaan ei enää jää leijailemaan paikkakuntalaisten ”iloksi” ; niistä tehdään rikkihappoa. Happo tosin saattaa mennä ex- Talvivaaran liuotuskasalle, mutta se on kokonaan toinen juttu.
Sellusta tehty puuvillan korvaaja on parempilaatuista kuin puuvilla ja vaatii vähemmän luonnonvaroja kuin puuvillan ja esim. viskoosin valmistus. Pakkauskartonkiset älypakkaukset on S-E:n uusimpia innovaatioita. Myös biokomposiiteilla pystyy korvaamaan muita tuetteita . Melkein kaikkia saastuttavampia öljypohjaisia tuotteita voi korvata puupohjaisilla. Eri lääkeaineiden eristäminen puiden sisäoksista on eräs uusi mahdollinen ”Nokia”. Ja UPM valmistaa ”toisessa tervanpoltossa” monia biotuotteita, joita on ennenkin osin osattu jo hyödyntää männystä.
Kesäautoksi suosittelen SLK Mersua. On hyvä ajettava, kovakattoinen avoauto. Kokemusta on 320:stä bensamallista ( ei ollut oma) . Kyllä lähtee ja voi käyttää talvellakin. Päästötkin pysyy ihan kohtuudessa kun ei aja liian pitkiä matkoja ; paljon alle yhden etelän lentoreissun päästöt / vuosi.
Toki koivikkoa tulee ja joskus jonkin verran myös havupuita. Mutta ei läheskään aina, ainakaan tarpeeksi nopeasti. Esim. kotitilalla on niitä vanhoja heinäpeltoja, joihin koivuja on tullut n. 45 vuodessa, mutta vain ojan penkkoihin. Paksu kuntta estää siementen itämisen tehokkaasti. Turvemaapellot on hankalimpia metsitettäviä. Parempi kangasmaalla oleva entinen peltokin piti istuttaa ; ei siellä kasvanut kuin paljon pajuja. Muuten olisi jäänyt tekemättä, mutta aikoinaan oli edullista metsittää entisiä peltoja.