Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset

Metsänkasvatuksen kannattavuuden laskeminen on niin monisäikeinen juttu että sitä ei voi pelkkien korkolaskelmienkaan avulla sanoa voitavan arvioida riittävän tarkasti.

Jos esim. jalostetuilla taimilla saa uudistumisen onnistumaan ja maapohja on tarpeeksi hyväkasvuista, saattaa lopputulos olla paljon parempi kuin heinittyneen aukon ”ilmaisen”uudistumisen odottelun jälkeen saadut tulot vaikkapa 15 vuotta myöhemmin kuin viljelemällä saadut. Korko  pitää laskea myös niille tuloille  15 vuoden ajalla, jotka saadaan kasvuedun avulla.  Toisaalta riski epäonnistua ”uudistussijoituksessa” vaihtelee tilanteen mukaan ja hitaammin kasvavilla alueilla voi olla perusteltua  käyttää luontaista uudistamisketjua tai viljelyn ja sen yhdistelmää edes jonkinlaisen kannattavuuden saavuttamiseksi.

(Tuon edell. lisäksi pitää tietysti huomioida luonnonolosuhteet ja eri kasvupaikoille niiden asettamat rajoitukset puun kasvatukselle eikä pelkästään tuijottaa kannattavuuslaskelmia)

Yle 1 :llä tiedeykkösessä haastatellaan professoria mm. metsän suojelusta ja puun biotalouskäytöstä.

Hänen mielipiteensä mukaan  puun käyttöä ei saisi lisätä, koska hiilensitoutuminen vaarantuu, vaikka keski-ikäiset metsät sitovatkin eniten hiiltä. Puun käyttöä pitäisi lisätä pidempiaikaisiin kohteisiin, koska energiakäytössä hiilen kiertonopeus on nopeaa ja hiiltä vapautuu kuulemma energiayksikköä kohti enemmän kuin fosiilisia poltettaessa.

Tuossa unohtuu se, että hoitohakkuilla saadaan sitä järeän puun osuutta kasvatettua keski-ikäisissä metsissä ja hiilen sitoutumisaikaa pidennettyä.  Vanhojen metsien suurempi hiilivarasto oli eräs pointti. Siitäkin voi olla perustellusti eri mieltä, koska hoitamattomien metsien lahoamista tapahtuu jo paljon ennen sitä vanhan metsän (+100v?) aikaa. Lisäksi vanhojen metsien kasvu ei yllä keski-ikäisten tasolle.  Olen myös siinä käsityksessä, että biotuotetehtaissa puusta jää vain pieni osa massasta käytettäväksi energiantuotantoon, joka korvaisi sitten uusiutumattomia fossiilisia e-lähteitä.

Muutama hehtaari on täälläkin jo rauhoitettu omalla päätöksellä. Ei näy missään tilastoissa, kuten ei lukuisten muidenkaan myös markkinapuuta kasvattavien suojelukohteet.

Muistaakseni Suomessa on n. 13 -15 % metsäpinta-alasta suojeltu, suurin osa kokonaan hakkuilta. Joutomaita ei ole suojeltujen pinta-alaan laskettu. Kärkipäässä Euroopassa suojelun määrässä. Toki parantamisen varaaakin on talousmetsienkin monimuotoisuuden lisäämisessä, mutta siinäkin on edistytty viime vuosikymmeninä.

Pelkkä metsäpinta-alaan perustuva hiilensidonnan laskeminen ei anna ollenkaan oikeaa kuvaa eri maiden todellisesta tilanteesta.

Tuossa esimerkin mukaisessa tapauksessa pääsisi omilleen , jos olisi maksanut maapohjasta 419 € .  Voittoa saisi sen maapohjan myyntivoiton verran 70 vuoden päästä tai jos maapohjan on hankkinut halvemmalla kuin 419 €/ha, niin sille voisi laskea voittoa .  Mutta 70 vuoteen ehtii tapahtua yhtä sun toistakin mm.puun hinnassa, joten laskelma on vain jonkinlaista suuntaa antava tapa arvioida pitkän ajan kannattavuutta.  Esim. keskimäärin 17 vuoden välein tapahtuneet puun hinnan hyppäykset on mahdollisia, samoin se  että puun reaalihinta laskee edelleen suhteessa muuhun hintatasoon jne.

Suunnitelmien tarkkuus riippuu pääosin tekijän arviontikyvystä ja siitä kuinka paljon eri kuvioilla tulee tehtyä koealoja. Epätasaisissa puustoissa pitäisi ottaa tarpeeksi monta koealaa ja oikeista paikoista suhteessa puuston ryhmittäisyyteen. Koealoja ei voi käytännön syistä tehdä esim. arvioimalla linjoittain, joten tarkkuus vaihtelee melko paljon.  Myös laserkeilaus nykyisellään on kokemusten mukaan epätarkka ainakin siihen asti kun maastokeilaus tullee käyttöön. Vaikka keilauksessa toiset puulajitunnukset tuleekin hyvin luettua, heitot voi olla suuria. Ainakin sekapuustoissa puulajien ja puutavaralajien kohdalla tulee semmoisia arvioita että ei niiden perusteella voi esim. leimikkoja kunnolla tehdä. Tasaisissa yhden puulajin metsiköissä l-keilaus antaa melko tarkan kuvan puustosta.