Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
” Mutta Suomen ja Venäjän puoleisten lähialuiden osalta parhaimmillaankin metsäpalot tuhosivat vain noin hehtaarin kokoisia metsiä, ja näin kävi äärimmäisen harvoin, vaihteluvälinä 200-1000 vuotta. ”
Mikä se rajoitti täällä ne palot ”parhaimmillaan” n. hehtaariin ? Kuivia männikkökankaita on palanut kyllä paljon isompiakin alueita ennen palojen sammutuksen yleistymistä Suomessa. Tuoreemmat turvemaiden kuusikot ja suot sopii paremmin tuohon kuvaan.
Moninuotoisuuden ja luonnonmukaisuuden kannalta paloalueet olisi tärkeitä ja aika paljon erilaisia kuin avohakuualueet. Mutta samalla lailla eroavaisuudet koskee jatkuvaa kasvatustakin.
Alaharvennus olisi ”ennen vanhaan” ollut se normimenetelmä tuossakin männikössä Yläharvennus, sp-hakkuu tai sitten tuo määrämittaharsinta nykyään. Luont. uudistaminen sitä sopivampi mitä hitaammin kasvavalla pohjalla ollaan. Alaharvennetuissa männiköissä (joita suurin osa vanhoista männiköistä on) määrämittaharsinta ei yleensä sovi yhtä hyvin kuin tuossa esimerkissä, koska puut on jo lpm:aan suht. tasapaksuja.
Jos pelkästään kannattavuutta mietitään, niin jk:n miinuspuoleksi jää päätehakkuuta heikompi kuutiohinta ( n. 7-8 € tukilla ) ja suuremman aikaisen hakkuutulon korkotuoton jääminen pois kokonaistuotosta (korkea puustopääoma) sekä parhaiden siemenpuiden poistaminen.
Täällä on rautatieasemalle aika vasta tehty puuterminaali, jonne rekat ajaa puuta monesta eri suunnasta. Jostain ehkä 1 – 15 km päästä voisi olla kannattavaa käyttää myös jatkettua lähikuljetusta. Paremminhan siinä ”tienaisi” , kuin metsänkasvatuksella. No , työtäkin vaatisi ehkä enemmän.
Puutavara-autojen painot lisääntyy, mutta kantaaako sitten metsäautotiet kunnolla entistä painavampia kuormia on toinen juttu. 34 metriselle superrekalle pitää olla jo hyvä tie ja paljon tilaa kääntöpaikoillakin. Varmaan ne ei yleisty ainakaan lähitulevaisuudessa puun kuljetuksissa muualla kuin terminaaleista eteenpäin. Tiet joutuu jo muutenkin muuttuneiden kelien takia entistä kovemmalle rasitukselle.
Sopivilla etäisyyksillä traktorit toimii hyvin ja ovat kustannustehokkaitakin esim soranajossa. Ne on monikäyttöisempiä kuin kuorma-autot eikä enää mitään piikkilangankiristäjiä kuten joskus ennen. Puun ajossa rekka voittaa kuitenkin traktorit aika reippaasti, koska ajomatkat on ainakin yleensä niin pitkiä ja kuorman koot sen verran suurempia.
Harvennuksia pitäisi tosiaan pyrkiä tekemään entistä enemmän. Eh- rästejä on runsaasti eikä ne pusikoiduttuaan ole monimuotoisuuden kannaltakaan tavoiteltavia.
Eilen viimeksi uutisissa haastateltiin jotakin a-tuntijaa aiheena metsojen paluu talousmetsiin. Harvennushakkuut parantaa, lisääntyvän käyttökelpoisen puun kasvun ohella, metsojen pärjäämistä metsissä kunhan vain jätetään myös alikasvosta harvennuksille, jotta suojapaikkojakin löytyy.
Tarve on siis ”päästä tienaamaan korjuun kustannuksella”. Paljonko on arvioitu tuon tienestin olevan ? Sehän olisi sekin tienesti pois jonkun toisen mo:n puukauppatilistä.Vai oliko ideana että kaikki mo:t tienaa omilla metsänhakkuu-ja puutavaran kuljetuskoneillaan ?
” Ehkä tämän takia yksittäisten pölkkyjen keskiarvon mittaaminen aiheuttaisi enemmän heittoa kuin nykyinen isompien määrien mukainen keskiarvo ”
Pari esimerkkiä : Männyn tyvipölkky voi olla n. 20 % tiheämpää kuin saman puun latvapölkky. Omt – esiharvennuskuusen tiheys voi olla n. 15 % pienempi kuin vanhan VT-pohjalla kasvaneen kuusen tiheys.
Sitähän minäkin tarkoitan. Suuremmissa erissä myytävien pinojen mittauksissa. Joidenkin kymmenien mottien mitassa pienet heitot ei merkkaa paljoakaan, mutta jos puuta on satoja tai tuhansia motteja pinoissa, niin tarkemman kertoimen määritys olisi paikallaan.
Yhdenkin kuvion saman puulajin pölkkyjen tilavuuspainot vaihtelee sen mukaan mistä kohtaa puu on kaadettu, minkä ikäinen tai -kokoinen puu on , mistä kohtaa runkoa pölli on sahattu ja millloin se on sahattu jne.
” Eikös vuosia sitten ollut juttua maatiloilla tapahtuvasta metaanin jalostuksesta.Verottaja vaan mahto puottaa käpäläsä siihen ja homma tyrehty. ”
Maatilojen metaanin keruusta muistan lukeneeni jutun tilallisesta, joka kertoi, että oli suunniteltu metaanin keruuasemia tietyn välimatkan päähän toisistaan. Lannan völjyy sinne asemalle olisi maksanut yhdelle isolle tilalle jotain 75 000 € /vuosi. Siihen taisi silloin tyrehtyä se kuningasidea. Pienet paikalliset kaasunkeruulaitteistot toimisi kait paremmin. En tiedä onko niitä olemassa enemmän kuin muutamia harvoja, jotka on tehty jo vuosia sitten.
Suuremmissa erissä tuo puntarin kertoimen selvittäminen otannalla pinosta olisi varmasti paikallaan. Muutaman kapulan tilavuuden ja painon selvittäminen ei vie kovin paljon aikaa. Mieluummin kuitenkin vähän useammman kuin 3 kpl:een otannalla. Pöllien paino kun voi vaihdella melko paljon riippuen siitä minkä kokoisesta puusta ja mistä kohtaa runkoa ne on.