Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
Väli-Suomessa ja E-Suomessa suositukset on samoja. Pohjoisimman Suomen lakirajat on vähän matalammat. Suositukset voi olla sielläkin samalla tasolla, kuin muualla, en tiedä.Mutta vain muutaman sadan taimen eroja / ha joka tapauksessa.
”Eri alueista (kasvupaikkatekijät) puhuttaessa ei kannata puhua suositusistutustiheyksistä, vaan uudistamisen kustannuksista, koska ne otetaan suosituksissa huomioon.”
Istutustiheyssuositukset on samoja esim. E-Suomessa ja Pohjois-Suomessa samoilla kasvupaikkatyypeillä vaikka metsätyypit on erilaisia. Kasvut on erilaisia mutta suosituksissa ei ole sitä yl.huomioitu mitenkään.
600 kpl onkin jo liian harva asento ellei korvaavia taimia ole runsaasti. Järeästä kuusitukista maksetaan kohtuullisesti (~saman verran kuin 25v. sitten), mutta kuitupuu menee nykyisellään alle omakustannushinnan.
Hyvin kasvaville maille kannattaakin istuttaa enemmän taimia kuin pidemmän kasvatusajan vaativille.
” Tuo pääomaverotus on kuitenkin pidettävä kaikilla samalla tasolla.Vaikea alkaa luokitella eri tasoille. ”
Se EVA:n laskelma on tehtykin (aisb) koko pääomaveron laskemisen mahdollisuudesta.
Harvaan istutettaessa pitää olla luontaista taimiainesta tulossa. Se lisää karsiutumista. Riippuu tietysti siitä missä päin ja minkälaisella maaapohjalla kasvatetaan.
Metsästä tulee täystiheä aikanaan jos istutustiheys on 1800 kpl/ha, jos istutus onnistuu . Ei sen taimikon tarvitsekaan täystiheä olla istutettaessa. 2000- 1800 kpl istutustiheyskin on kompromissi (männyllä) tiheyden hyötyjen ja istutuskustannusten nousun välillä. Siltä ajalta kun kuitupuulla oli nykyistä parempi hinta. Suositusistutustiheydet on tutkitun tiedon ja melko pitkän kokemuksen aikaansaamia, mutta niissä ei ole juuri otettu huomioon eri alueiden (kasvatusaika) ja puun hintojen aiheuttamia muuttuvia kustannuksia.
Metsissä asustaa mm. liki 4000 erilaista kovakuoriaista ja kangasmetsissä niitä taisi olla n. puolet siitä. Jokaisella ötökällä on oma tehtävänsä luonnon monimutkaisessa kierrossa. Osa niistä on sopeutunut elämään vain esim. lahoissa maapuissa, osa elää vain pystypuissa. Jotkut koppakuoriaiset vaatii hiiltynyttä puuta . Jokaisella puulajilla on suunnilleen omat ötökkälajinsa jotka tarvitsee juuri oikean puulajin jne… Kannoista ei ole tietoa, että kelpaako laho kanto yhtä hyvin kuin saman puulajin laho maapuu.
Nythän on helpompi kuin entisen metsälain aikaan kokeilla esim. eri tiheyksillä istutusta ja luontaisen uudistamisen yhdistämistä viljelyyn pidentyneiden vakiintuneen taimikon aikarajojen takia.
Käytäväistutus on rumemman näköinen metsänä kuin perinteisen tyylin metsä, mutta omat etunsa sillä on, kun taimikonhoito tulee helpommaksi ja edullisemmaksi tehdä. Kokonaiskasvu voi parantua maan lämpöolojen paranemisen avulla. Puut kasvattaa kyllä tyhjään tilaan juurensa koko alalle vaikka puiden välinen etäisyys muuttuisi . (kunhan etäisyy ei ole liian suuri).
Yksi mahdollisuus on jättää ajourat valmiiksi jo istutusvaiheessa. Kun puut voi jo taimivaiheesta lähtien kasvattaa juurensa vähän laajemmalle alueelle, kasvutappiota ei tule niin kuin yleensä tulee eh:ssa, jos ajourat on leveitä.
Viime syksynä istutettiin kuusta n. 1250 kpl/ha kotitilalla yhdelle kuviolle . Luontaista tulee jonkin verran lisäksi, niin kyllä siinä tiheys riittää vaikka kaikki kuusen taimet ei selviäisikään jatkoon.
Kaskeamista ja tervanpolttoa on harrastettu aika paljon Itä- Suomessakin. Lapissa ei varmaan niinkään. Muualla Pohjois-Suomessa taas on hakattu ”ylimetsän hakkuilla” tukkipuita ja mäntyjä tervanpolttoon. Niistä metsistä tuli kuivilla kankailla yleensä vajaatuottoisia kuusikoita.
Pystyssä olevat jättöpuut ei korvaudu maapuilla eikä päinvastoin. Molempia tarvittaan, jos aikomus on suosia monimuotoisuutta metsissä.
Varsinkin puun myynnistä perittävää pääomaveroa tulisi pienentää nykyisestä 30/34 %:sta edes jonkinlaisen kannattavuuden säilyttämiseksi. Alunperinhän se taisi olla vain 24 tai 25 %.
EVA on laskenut, että yleistä päääomavero%:a voisi pienentää 6 %, jos verottomia tuloja keräävien eläkeyhtiöiden, säätiöiden ja ammattiyhdistysliikkeiden rahastojen osingoista alettaisiin perimään edes liki saman verran pääomaveroa kuin muista tuloista jo peritään.