Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
Täälläkin pitäisi metsän keskikasvun olla jotain 3,5 m3/v. mutta mulla esim. kasvaa ra-koivikko ensiharvennuskuntoon 20 vuodessa. Se niistä keskiarvometsistä ja -tuotoista.
Tahvonen laskee väärin , jos unohtaa päätehakkuutulon erot (jäävä puusto + kantohintaero)kannattavuusvertailuissa. ( En laskenut edes niitä kun aik. laskin NNA:ja 3 ja 4 %:n korkokannalla.). Yksi th -kulu lisää jk<-metsään tai säästö taimikustannuksessa voi muuttaa kannattavuuslaskelman toiseen asentoon.
Rusinanpoiminta on mahdollista molemmissa hinnoittelumenetelmissä. Harvennuksilla vielä helpompi, jos ostaja vetää liiaksi kotiin päin. Voipi olla ensimmänen ja viimeinen runkohintakauppa sille firmalle omalta kohdalta yhdellä kertaa siinä tapauksessa. Pienehköllä kuviolla tukit voi mitata heti korjuun jälkeen huvikseen tarkistusmittauksena.
Miten se nielutavoite karkaa, kun on kuulemma saatu fossiilisia päästöjä alennettua odotettua enemmän ? Metsän yhden vuoden kasvutaantuma otettu vain tikunnokkaan vaikka asia korjaantuu itsestäänkin kunhan hiilitase lasketaan oikein korvaavat ja muut tekijät huomioiden.
Miten se jämpti runkohinta saataisiin , kun ennakkoon ei tiedä mitä puita korjuussa poistetaan ? Puille pitäisi olla luokat rk-lpm:n mukaan , ja niille jokaiselle oma runkohinta. Yläharvennus, alaharvennus vai laatuharvennus , tai niiden välimuoto ? Minkä jämptin runkohinnan arpoisi Rane 03-tukkileimikkoon ?
Omatoimiset sähkösysteemit on edelleen ajankohtaisia. Olkiluodot ym. ei ratkaise sähkön hinnan laskemista. Fortumilla on mitä ilmeisimmin ”saatavia” verovaroista ja nyt ne otetaan sähkön hinnasta. Uitettu kaasu on kallista eikä siitäkään ole ratkaisemaan ongelmaa. Kohta sähkön hinta taas nousee, kun ilman lämpötila laskee maaliskuun alusta ja tuuli tyyntyy.
Tupla tuotto jk:lla on täysin toiveajattelua. Vertailulaskelmia olen tehnyt ”männävuosina” aika paljon jk:n ja tasaikäisen istutuskuusikon välillä. Normi 3-4 % korkokannalla jk ei pärjää. Muut syyt puoltaa lisäksi tasaikäistä kasvatusta monella tavalla(keskimääräisillä kasvupaikoilla). (Mm. juurikääpä ongelmat, taimettumisen epävarmuus, jne.)
”Oikeasti korotus” voi sekin olla mitä vain kuten suorittavakin jo edellä kertoi.
Muutama vuosi sitten seurasin vierestä, kun naapuri menetti puukaupassa pikkutukkikikkailulla (uusi hinta ”välitukille”) tuhansia euroja varoittelustani huolimatta. Ei auttanut tavaralajimenetelmäkään yhtään . Ennakkohinta sai olla mitä tahansa; loppumitassa selviää vasta saatu hinta.
Ei ole vanha sen vakaampi ja ennustettavampi, kun asiaan tutustuu. Saappaat näkee jos näkee miten menee kunhan korjuu toteutuu… Lahoja ei runkohinnoitellulla mä- kuviolla ole ollut. Uuttakin pitää kokeilla niin näkee kannattaako vai ei. Tappiot tai voitot ei ole tuhansissa kuitenkaan ko tapauksessa.
Kokonaishinta /korjattu motti muuttuu tukki%:n mukaan . Silloin muuttuu motin keskihinta. Ei mitään ”hyötyä” mo:n kannalta katsottuna suhteessa runkohintaan.
V.Niinistön liian hövelit lupaukset ilmastonmuutoksen mallimaaksi ryhtymisestä on koko sopan takana. Ilmastopaneeli on hallituksen asettama asiantuntijaryhmä jota sitten kuunnellaan olipa siltä tulevat ehdotukset kuinka viisaita tai pöljiä tahansa.
Ollikaisen ehdotus piti sisällään veron tai päästökauppaan sopivan sanktion puun käytöstä, jos ei muuten hakkuut sovi CO2:n vähennyssuunnitelmiin. Kuten tavallista puun myyjät siinäkin joutuisi taas maksumiehiksi.