Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
Hintamatriisin saa myös ostaja nähdä. Jos jotain osaa metsänarvioinnista ja käy itse leimikon lävitse, niin melko hyvin selviää onko sattunut arvio oikeaan haarukkaan. Jos siis sovittu harvennustapa pitää . Muiden ”jämpti hinta” voi sekin muuttua kun vasta korjuun jälkeen selviää mm. tukki%.
Huonosti sopii vertaus alveilla hankkimiseen tähän kohtaan. Kaada itsellesi vaan m-ukko.
Hyvähän se on ruotia uudehkon menetelmän mahdollisia huonoja ja hyviä puolia monelta eri kantilta. Silmät ummessako sitä pitäisi luottaa kaikkeen uuteen mitä tarjotaan mehtäukon mielestä ?
lue edellä olevat kommentit ; yläharvennukseen kuuluu myös alaharvennusta…
Epäselvyyttä menetelmien eroista käytännössä tuntuu vain olevan edelleen olemassa.
Tietääkseni yksittäisen kuvion koealalinja vedetään pisimmän etäisyyden mukaan suoraan , ja sitten siihen säännölliset otantavälit. Suuremmilla kuvioilla säännölliset otantavälit ja – linjat joita on useita. Ei niissä katsota etukäteen urien suuntia eikä niiden sijoittumista.
Yläharvennus on yhtälailla ”tätä päivää” kohteilla joille se sopii. Välimuotoja hakkuutavoissa on olemassa metsän laadun mukaan.
Juuri niin. Mutta ”ongelmana” oli omassa kohteessa yläharvennus-käsitteen sisältö; yläharvennukseen kuuluu myös poistaa alaharvennusperiaatteella huonolaatuiset , latvukseltaan huonot ym. sairaat puut. Ostaja puhui kuitenkin vain laatuharvennuksesta. Se juuri kuuluu osana myös yläharvennukseen jossa vain osa päävaltapuista hakataan pois.
Jos sellulla on parempi markkinatilanne kuin sahapuulla, silloin suositaan sellupuuta. Siksi aikoinaan joskus tukkiakin meni keittoon kun sahapuulla oli huonot markkinat . Silloin voinee puhua sellupuun ostofirmasta, kun sahapuuta ei jalostukseen haluta.
Jos ohjeistus olisi (=oletus) harventaa alaharvennuksena sopivan sellupuun saannin vuoksi, voisi olettaa olevan kyseessä firman eikä jäävän metsän (ja mo:n ) etu . Yläharvennukseen sopivat heikkolaatuiset tukit jäisi pystyyn ja runkohinta alenisi . Myös motoyrittäjälle firmat maksanee leimikon korjattavien puiden keskikoon ja muiden leimikkotekijöiden mukaan korjuusta yksikköhintaa joten ei tule kannattavaa ostajalle siitä. (Jos sopimushinnat on leimikkokohtaisia).
Eihän harvennuksella tiedetä etukäteen tarkasti mitä puita poistettaan. Siksi hinta selviää vasta korjuun jälkeen siinä runkohinnoittelutavassa. Voi koettaa verrata sitä hintaa jälkikäteen puutavaralajimenetelmän antamaan mittaamalla vaikka jäävää puustoa enne ja jälkeen korjuun.
Sellupuun ostofirma saattaisi ainakin teoriassa vedättää hakkaamalla vain pientä puustoa vaikka olisi sovittu yläharvennuksesta, se mahollisuus siinä on. Mutta ei toimi jatkossa pitkälle se tyyli.