Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
Tasaikäisten metsien kasvu ja järeytyminen on muuttunut viimm. 30 vuoden aikana paljon. Siksi(kin) vanhat kasvutaulukot ja niiden käyttö vertailussa luont. uudistuvaan jk-metsään ei oikein toimi yleensä. Esim. vasta tehtiin ensiharvennusta v. 2004 istutettuun kuusikkoon. Ei mennyt 50 vuotta .
Perusasioiden laskentaan kuuluu kulujen mukaan ottaminen todellisten menojen mukaan, myös jk:n menojen.
NNA-laskentaan kuuluu että mitä kauempana meno/tulo on sitä pienempi (suhteessa) merkitys sillä on lopputulokseen. Siksi helposti ”unohdetaan ” laskentavuotta lähellä olevat menot ja tuloerot esim. juuri yksikköhintojen erot. Sama päämäärä oli ainakin ennen laskemalla osaoptimoiden vain alaharvennuksia tasaikäiseen metsään. Yläharvennus kun tuo isompia tuloja aiemmin ja vaikuttaa lopputulokseen samaan suuntaan kuin raivaus tai täydennysistutus jk:ssa.
Tietysti se otetaan huomioon laskettaessa, että heti alakuun päätehakkuulla on puun kantohinta eri. Siksi jk ei yleensä pärjääkään vertailussa.
Patteriautoa ei kannata hankkia norm.matkoja ajavien. Esim. 10 000 km/v . sähköllä liikkuva säästää n. 300 € vs bensa-autolla ajava. Samantasoinen patteriauto kustantaa kuitenkin n. 20 k€ enemmän kuin bensa-auto.
Sähköautoilla on kallista liikkua. Ei ollutkaan niin hyvä ja halpa kuin alkuun kuviteltiin. Tarvitaan tukea.
Perkon kannattaisi ottaa numerot ja korko%:t mukaan eikä vain heitellä summassa aikavaikutuksia ja 45 v. aikarajoja. Eihän ne merkkaa mittään ilman lukuja jotka on tietysti tapauskohtaisia.
Periaatteessa molemmat tavat sekä kuviokohtainen että metsätilakohtainen kannattavuusarviointi/-laskenta on oikein. Tilanteesta riippuu kumpaa on tarkotuksenmukaisempi käyttää.
”Aika” tulee mukaan aina laskelmissa. Korkovaikutus johtuu pääosin siitä miten nopeasti puut kasvaa ja päästään puun korjuuseen. Perusjuttuja.
Jk:ssa PPA vaihtelee n. 20 – 8 välillä. Uusia taimiakin pitäisi saada välillä tulemaan. Tasaikäsessä vaihteluväli on n. 28-13 . Onhan siinä eroa. Kasvutaantuma on selvä seuraus harsinnasta ja se ero tulokseen pitäisi saada kurottua umpeen suuremmalla arvokasvulla. Eroa voi tarkastella monelta eri kantilta myös laskennassa.
Usein toistuvan korjuun luonnontuhoriski on suurin mutta. Heti sen jälkeen tulee jalostettua alkuperää heikompi kasvu jk:ssa ja huonompi kantohinta puulla. Tasaikäinen hyvä metsä menee ohi jk-metsän tuotosta jo 2. harvennuksen aikoihin. Miksi juuri 45v. olisi jokin rajapyykki ? Anna kun arvaan; ehtii juuri ja juuri harsia 3. kertaa siinä ajassa, Mutta heti sen jälkeen hyväkasvuinen tasaikäinen menee (kangasmailla) yleensä heittämällä ohi tuotossa kuviokohtaisessa tarkastelussakin.
Mikä se olis Perkon ”lääke” idean edelleen jalostamisessa ? Eläkä vain sano että jatkuva kasvatus, kun s e ei sitä juuri ole.