Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
Asetusten säätäjät joutaa maksaa kaikki ylisuojelun lisäkustannukset. Asetusten tapauksessa korvaukset jää muuten saamatta (Tiirola) ellei asetuksia muuteta tai lakeja niiden päätösten suhteen.
Kompensaatiokorvaukset ei sovi koska ne estäsisi suurimpien päästölähteiden päästöjen vähentämistä ( > 75 % co2-päästöistä – teollisuus, energiantuotanto, liikenne) . Päästöoikeuskauppa metsän lisäkulujen korvaajana ei ole sekään käytössä.
Vaivihkaa eduskuntaan tuodut komission lobatut päätökset tullee kalliiksi eikä vaikutukset ole joidenkin odotusten mukaisia, kun päästöt ei noudata maiden rajoja.
Onhan nuo kuvien metsät melko sopivia suojeluunkin kieltämättä. Liki 100 vuotiaita puita ja yli 100 ha. Kustannuksiin voisi vain osallistua muutkin kuin mo:t . Miksi esim. GP ei ota mallia luonnonperintösäätiöltä joka toimii oikein , kun kustantaa suojelut itse ?
FSC ja HCV alueet taitaa olla markkinointikikka.
Vähän samaan tapaan kuin entinen lihakauppias mainosti kani-hevosmakkkaraa : ”Puolet kania ja puolet hevosta”. Kun kysyttiin tarkemmin koostumusta, selvisi että makkaraan oli laitettu yksi kani ja yksi hevonen.
Turvemailla varsinkin hiiltä kertyy juurikarikkeeesta syvemmälle maaperään. Hapettomissa olosuhteissa hiiltä jää yleensä muutenkin varastoon maan sisään puuhun. Kuka sitä hekuttaa , en ole huomannut. Ravistaakin saa kork. 2-3 x ettei joku luule sitä muuksi toiminnaksi. Hehkuttamisessa voi olla samantyylinen sääntö.
Aika vähän lienee tutkittu avohakkuualoilla hyvin viihtyviä lajeja. Avonaiset alueet on muuten vähentyneeet metistä (metsäniityt, paisterinteet, luhdat rannoilta jne) joten avohakuualat on niitä ainakin osin korvaamassa.
~ 20-30 % hakkuista on avohakkuita , suurin osa on harvennuksia. Muistaakseni kantorahatuloista ~ 40 % tulee päätehakkuista, jos lasketaan kuviokohtaista tuloa . Vuosittaisista kantorahatuloista % on varmaan suurempi.
Tai sitten uudessa ydinvoimalassa pitää olla täysin ehjät pumput kierrättämässä vettä. Saattaa olla , että turvamääräykset on kiristyneet sen jälkeen kun Tolopainen jäi eläkkeelle ja Olkiluotoa alettiin rakentamaan joskus menneisyydessä.
Niinpä juuri kuten tamperelainen ja Mm edellä kirjoittaa. Ei ole ”kiveen hakattu” että olisi vain ja ainoastaan jokin yksi tapa jakaa yksiköt. Sopimusasioita ne on yleensä. ”Pihatie” saattaa olla vaikka jatkeena yhteiselle tielle. Jos sen tien päässä töröttää mökki tai omakotitalo , niin lisämaksua tulee niistä yksiköinnissä käyttöpaikan (ja sen arvioidun liikenteen) mukaan ja tien pituuden mukaan.
Mitä etua olisi sähkäautoista vaikka niitä olisi hurumyckky ? Sähkön hinta on myös tapissaan. Ainakin pv-sähkön. Jos vähintään joka toisella olisi akkuauto,niin olisko sähön hinta edullisempi? Ei taatusti.
Voi periä mutta kannattaako yrittää oikoa (siis jälkikäteen perittäväksi )on eri asia , jos/kun on epäselvä sopimus ollut ennen. Jossain paperissa ehkä lukee maininta asiasta jonka ”isä joskus maininnut olevan”. Jos kukaan ei aja asiaa ja tarkista, niin silleen se jää. Hyvä jos asian tarkistaa joku ulkopuolinen tilintarkastaja.
Tieyksikkölaskelmassa lasketaan tonnikm:ja. Esim. metsän ha:n kerroin on 14, mökin 300 (jatkuva käyttö) , pellon 25. Osakkailta lasketaan siis kaikki tkm:t tähän tapaan : Kerroin x pinta-ala (vaikutus- pa) x matka = xxxx tnkm . Tnkm:lle määritetään hinta ja jokaiselta peritään esim. 25-30 c/ tnkm jolla yht.summalla kustannetaan sitten tien hoito kimpassa. Erikseen sovittaan jos tienhoitoon kuuluisi esim. piha-aluiden puhdistus. Yleensä ei kuulu, semmonen käsitys mulla, en tiedä miten muualla toimitaan.
Ei tule kuin manulle illallinen FSC-sertileima täällä päin ainakaan. Ihan oikeasti joutusi tinkimään puunmyyntitulosta koska ei ole niitä joutomaita/kitumaita palstoilla kuin nimeksi joissa ei ole merkitystä puunmyyntitulolla. Metsäfirma kirjoitti että ”laskivat” esimerkkiin (FSC:n vaikutuksen) kulut vanhimpien metsien mukaan. Parhaat tukkileimikot siis olisi menneet suojeluun puoli-ilmaiseksi tietenkin. Muutenkin olisi aika paljon sanomista tietyn firman laskennasta ko asiassa , jos kehtaisi sanoa suoraan, vaan en viitsi.