Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
Jotkut lajit hyötyy metsien hakkuista ja muusta -hoidosta , jotkut ei. Miksipä ei esim. lahopuuta ja joskus vanhoja puitakin voisi jättää entistä enemmän mutta vaikutukset tulee viiveellä kuitenkin esim. säästöpuuryhmien mukana. Kuluihin osallistuminen säästöpuiden lisäyksestä kuuluu myös esim. puun käyttäjille, ja ainakin verottajan pitäisi ottaa huomioon monimuotoisuuden lisäämisen lisäkulut.
Gla :
Hakkuuttaisitko itse esim. 20 – 30 a kokoisen terveen kuusentaimikon mukaan kuusikon avohakkuussa ?
Joo, pienaukko (= alle 0.3 ha) on hyvä lisä keinovalikoimassa, jos on valmiiksi taimettuneita aukkoja kangasmetsässä (taimettumisherkistä suometsistä voi puhua erikseen). Suojuspuuhakkuilla uudistaminen vastaa melkein jk:n metsänhoitoa. Molemmissa yritetään yleensä luon. uudistamista . 2-harvennusvaiheessa suojuspuita jätetään pystyyn n. 150-200 kpl/ha. Jk:ssa tosin tyydytään aika paljon vähempään pysyvään taimimäärään /ha kuin suojuspuuhakkuissa.
Tähän pitänee lisätä ”vaihteeksi” kommentti parhaan mahdollisen NNa:n laskemisen käyttökelpoisuuden isoista ongelmista kannattavuusvertailuissa, kun /jos keskitytään vain siihen. Pitäisi vastata todellisuutta ja toimia myös luonnossa eikä puoleen tai toiseen muunneltuja arvoja pidä käyttää optimoinnissa. Mutta näkeehän sen avulla esim. että Kuusamosta pohjoiseen päin ei juuri kannata käyttää muuta kuin luont. uudistamista, jos on vain mahdollista. Poikkeuksena ”sääntöön” tuo e-puun uudet markkinat jotka muuttanee puun myyntitapoja ja – hintojakin.
MG ainakin saisi mo:en firmana palauttaa ylimääräisen voittomarginaalin ( viimm. 3 kk;n ”yllätysvoitto” ) edullisen kotimaisen puun myyjille suoraan. Laskeppa huviksesi TTL esim. mikä olisi indeksin mukainen oikia hinta pystypuulle nykyään. 33 euroa kuulostaa hinnalta jossa olisi inflaatiokorjaus laskettu suunnilleen oikein kantohintaan mukaan.
Miten hyvin tai paremminkin huonosti pienaukot taimettuu itsestään muualla kuin rahkarämeillä ja korpimailla ? Omien ”koealojen” perusteella ei taimetu ollenkaan heinittyvillä eikä rehevillä kasvupaikoilla. Jos ei ole jo valmiita taimia noussut ennen hakkuuta, niin on ihan turhaa hommaa edes yrittää sillä tavalla uudistaa . Kokeilumielessä voi tietysti koettaa onneaan mutta samalla häviää tuotossa eikä metsien monimuotoisuuskaan kovin paljon parane heinäaukkojen teolla. Vatun kasvatus saattaa onnistua suht. hyvin; uhanalaisten metsäniittyjen normilajistoa niille tuskin ainakaan heti ilmaantuu. Kuten on kerrottu monessa kommentissa edellä ns. kiertoajan jatkaminen (luont. uudistus/ ”jk”) onnistuu yleensä parhaiten koivusukupolven kasvattamisella kuusten kasvattamisen välissä.
Kuusikoiden suojuspuuhakkuista opittiin jo aikoinaan miten vaikea on uudistaa kangasmaita luontaisesti kuuselle. Ei onnistu norm. (kuuselle sopivilla) kangasmailla ellei tehdä 2 x väljennyshakkuuta, sekapuuston vaatii yleensä, ja taimia pitää olla valmiina ”näytillä”. Olisiko se kuusten pystyssä pysyminen parantunut nyt v;n -14 jälkeen niistä ajoista (?), kun taimettuminen vaatii usein entistä harvemmaksi hakkuun (jk:n poimintahakkuu) ja korjuukelitkin on entistä vaativampia.
”Tukkien (keski)hinnat nousseet 34 %” .
E-puukauppa lisää pienen puun kysyntää. Sähkön pörssihinta on nyt alhaalla mutta noussee taas , kun talvikelit tulee. Ehkä Venäjän tuonnin hiipumisella on vaikutusta kotimaan kysyntään jatkossa.
Metsän ylitiheys johtaa puuston itseharvenemiseen. Esim. 80 vuotiaassa harventamattomassa tuoreen kankaan kuusikossa (Keskinen-Suomi) on puustosta jo 1/3-osa lahonnut tai kuivunut pystyyn. Olisiko sittenkin parempi kasvattaa metsät suunnilleen norm. harvennusmallien mukaan, ja ottaa talteen käyttöpuut korvaamaan muovituotteita pakkausteollisuudessa jalostamalla puuta mm. kartongiksi. (ohjeita soveltaen mm. kasvupaikan puunkasvukyvyn mukaan).
Arvokasvu% on metsässä suurimmillaan, kun taimet kasvaa kuitupuukokoon. Vain prosentteihin (tai vain NNA:n maksimointiin) katsomalla ei kuitenkaan päästä esim. ha-tuloksen kannalta ”max. tasolle” , jos siihen joku vielä nykyään – syystä tai toisesta – haluaa metsänkasvatuksessa pyrkiä.
Pukkalan malli lienee nykyään pääpiirteissään ; ”kaikille jotain ,( avohakkuu tarvittaessa korjaa virheet ) ” sopii nykyelämän menoon metsissä melko hyvin. Lisää hiilinieluja/-varastoja saadaan yleensä viiveellä , kun päästään kokeilujen jälkeen metsän uudistamiseen asti. (Vaikka yleistää ei ehkä kuitenkaan kannata ihan joka tapaukseen. Pääsääntösesti mennee noin kuitenkin).
Kannattaisi nykytilanteessa laskea ensin kansantaloudellinen haitta puun korjuun rajoittamiseen pyrkivienkin. EU.n miljardilaskulla pelottelu on politiikkaa . Ei hiilitaselaskelmat perustu todellisiin vaikutuksiin, jos/kun mukaan ei lasketa esim. kerrannaisvaikutuksia, korvausvaikutusta eikä uudistettavien metsien lisäkasvun tuomaa hiilivarastoa.
2-khl:n metsien avohakkuissa suuremmilta aloilta (esim. yli 0,5 ha ) voisi kyllä palata entisen metsälain mukaiseen tapaan ja käyttää uudistuskypsyyttä päätehakkuun rajoina. Tarpeellisten harvennusten jättäminen tekemättä ei edistäisi luonnon- eikä metsänhoitoa millään tavalla, kun sääästöpuiden jättäminen yms. keinotkin on jo käytössä.
Tiheään metsään myöhässä tehty eh lisää usein kapuloiden määrää/ha , samalla niiden keskikoko yleensä pienenee. Mutta toisaalta havupuumetsissä saattaa onnistua tyvitukin saannon lisääminenkin jo siinä vaiheessa. Jäävä puusto samalla kärsii latvusten supistuessa ja itseharveneminen hoitaa harvennuksen osaltaan jo etukäteen – ellei olla esim. tuoreella kankaalla jossa alikasvoskuusikosta saadaan kasvatuskelpoinen metsä aikaan yläharvennuksen jälkeen.
E-puun kuivattaminen sopivaan n. 20 %:n kosteuteen ei vaadi tohtorin tutkintoa eikä mitään muitakaan ylivoimaisia ponnisteluja. Esim. Tanskassa e-puupajupeltojen pajut poltetaan märkinä ja saadaan lämmitykseen entistä parempi hyötysuhde . Perustunee energiapitoisten kuivatuksessa haihtuvien puun kemikaalinen hyödyntämiseen (?). Veden höyrystyminenhän vaatii muuten paljon energiaa. Vai menisikö tuo niin, että myös höyrystä otetaan energia lopulta talteen?