Käyttäjän Puun takaa kirjoittamat vastaukset
-
Suomessa on useita hirsitalovalmistajia, mutta kenelläkään ei tahdo mennä erityisen hyvin.
Syitä on monia, mutta suurin osa niistä on yhteiskuntaperäisiä.
Kaavoituksella on rajoitettu hirsitalojen tekoa jo kymmenet vuodet. Tähän valmistajat vastasivat kehittämällä hirsitalon jota ei tunnista hirsitaloksi.
Kiristyneet energiamääräykset tekivät omat murheensa, mutta niistäkin selvitään jotenkuten.
Sitä mukaa, kun uusien asuintalojen rakennusvaatimukset ovat kasvaneet, hirsitlo on aika hyvin pärjännyt hintakilpailussa.
Se ei ole enää vain rikkaiden etuoikeus.
Suomalainen yhteiskunta on tehnyt hartiavoimin töitä hirsirakentamisen lopettamiseksi, mutta onneksi EU on nyt toista mieltä, ja puurakennuksia, -myös hirsisiä nousee Suomeen kiihtyvällä vahdilla.Huomaa, että me miehet ollaan vähän jäämässä jälkeen nykytodellisuudesta.
Sitä mukaa kun pehmoilu lisääntyy meidän miesten keskuudessa, naiset vastaavasti ottavat miesten paikat perinteisillä miesten aloilla.
Naisten osuus hirviporukoissakin jatkaa kasvuaan, ja siellä äiti-tyrär -asetelma on tullut isä-poika -asetelman rinnalle.
Kuinkahan moni meistä palstalaisista miehistä ihan oikeasti olisi valmis sanomaan hirviporukan naisille, ettei otaisi tytärtään tai poikaansa mukaan jahtiin.Samaa mieltä kuitupuunkasvattajan kanssa, että jotain on pielessä tällä kuviolla.
Panostaisin maaperän tilan selvittämiseen. Ravinnetasapaino ja vesitalous olisi tutkittava.
Kun kysymyksessä on korpimuuttuma, voi eteen tulla mitä vain.
Asiat kannattaa laittaa kuntoon, sillä uusikaan puusukupolvi ei välttämättä muuten menesty.
Itselläni on pari kokemusta vastaavanlaisista alueista. Maassa oli ravinteita runsaasti, jotka saatiin terveyslannoituksella tasapainoon.
Harvennus ja ojitus antoivat huimat kasvut 80-vuotiaille kuusille.
Harvennuspoistuma kasvoi takaisin alle kymmenessä vuodessa.
Tämä on kuitenkin tapauskohtaista, eikä sovellu yleisohjeeksi vanhoille kuusikoille.Eipä enää juuri tule muuttovoittoa rajan takaa. Tapporaha on purrut susikantaan Venäjän Karjalassa.
En tiedä katon rakenteesta tarkemmin, mutta kalifornialaisen arkkitehdin suunnitelmat eivät oikein tahtoneet toimia Suomen talvessa.
Kiasman kattoa juoduttiin korjaamaan jo heti rakennuksen käyttöönoton jälkeen.
Siltä ajalta on monta tarinaa museon vieraista, jotka ihastelivat useita ämpäriryhmiä museon lattialla.
Luulivat niitä nykytaiteeksi, mutta olivatkin siellä katon vuotamisen takia!Kysymyksessä on siis ns. vanha, harva ojajako, johon voisi tehdä aina yhden lisäojan väliin.
Viimeistään päätehakkuun jälkeen nykyisten ojien välialueet ovat liian vetiset.
Ovat sitä todennäköisesti jo nyt.