Käyttäjän Puun takaa kirjoittamat vastaukset

Olen mieltynyt Portugaliin, ja siellä viettelenkin jatkossa yhä enemmän aikoja.
Jonkun verran on virityksiä myös Virossa.
Usko Suomen eläkejärjestelmään alkaa olla koetuksella, joten jotakin vanhuudenturvaa tietysti ajattelee siinä vaiheessa, kun nivelet eivät enää salli suurempia metsänhoitotöitäkään.

Voi sanoa, että ollaan Timpan kanssa täysin samoilla aaltopituuksilla.
Tuo männikön reilu 3000 runkoa hehtaarille on kyllä kaikkein sopivin runkoluku, jos ja kun kemera loppuu.
Minulla on ollut suurempia tiheyksiä, mutta juuri tuolla kolmella tuhanella saadaan kaikki halutut asiat aikaiseksi.
On ”hirvivakuutus”, on riittävästi valikoimaa jättää laadukkaimmat puut loppukasvatukseen, riittävä järeytyminen runkoa kohti, ja riittävä kertymä energiapuuhakkuussa.
Jos haluaa pitää männikkönsä lehtipuusta vapaana, – jota suosittelen, on männikkö pidettävä riittävän sakeana.
Siihenkin tuo runkoluku on riittävä.

Jessellä on kyllä ilmiömäinen taipumus tietää meidän toisten tekemisistä hyvinkin paljon sellaista mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa.
Aika moni meistä täällä on jo saanut siitä osansa.
Itse olen siihen jo tottunut, mutta kyllä joskus vieläkin Jesse onnistuu tässä mielessä hieman yllättämään.

Uuden metsälain mukaan metsänhoidon määrittely tulee saamaan mielenkiintoisia ja haastavia piirteitä.
Ei ole uudistamisrajoja, hakataan pienaukkoja, ja luontaisella uudistumisella on erittäin pitkät odotusajat, jne.
Onko silloin enää olemassa kriteerejä, millä metsänomistajalle voitaisiin tarjota jotakin metsänhoitotoimenpidettä?
Uuden lain aikanahan metsä voi näyttää periaatteessa miltä hyvänsä, eikä se kuitenkaan olisi huonosti hoidettu tai hoitamaton.

Tuossa peltoheittojen metsityksessä on kyllä ajatusta.

Suomen ”edunvalvonta” on mennyt EU:ssa pieleen.
Emme voi edes syyttää siitä muita, vaan katsoa peiliin minkälaisia edustajia olemme sinne lähettäneet.
Siinä vaiheessa kun juuri suomalaisten meppien (Hassi ja Pietikäinen) ”ansiosta” turpeesta tulikin fossiilinen polttoaine, menetin lopullisesti uskoni suomalaiseen edunvalvontaan EU:ssa.
Tämä em. kaksikko on aiheuttanut miljardien korjaamattomat vahingot isänmaalleen.
Uskallan väittää, että merkittävä osa myös suomalaisesta ympäristöhallinnosta on Suomen ulkopuolisessa ohjauksessa.