Käyttäjän Puun takaa kirjoittamat vastaukset
-
Veli-Jussin menetelmä on ihan hyvä niille maille.
Minulla taas tahtoo maat olla sellaisia, että niissä on vain 40 litraa maata ja 360 litraa kiviä.
Multamoreeni on kasvutekijöiltään maailman parasta metsämaapohjaa, mutta rajoittaa jonkin verran maankäsittelyä.En minäkään kahtena ensimmäisenä vuonna mene taimia pelastamaan, koska sille ei yleensä ole silloin tarvetta.
Tämä tietysti edellyttää sitä, että uudistaminen on tehty kunnolla.
Toinen huomio on ollut, että maahan polkeminen on niittämistä parempi ratkaisu.
Niittäminen todellakin vain riehaannuttaa ei-toivotut kasvit entistä hurjempaan kasvuun.Näin se on kuten Timppa sanoo.
Lehtipuun raivaaminen taimikosta edistää kaikkia kolmea kasvutekijää.
Riittää enemmän vettä juuristolle, enemmän valoa oksistolle ja lahoavista raivausjätteistä vapautuu enemmän hiilidioksidia yhteyttämistä varten.
Metsänhoidosta ei kannata tehdä vaikeata, koska se ei ole sitä!Muurahaispesien puute johtuu varmaankin valon puutteesta.
Pesät tehdään lämpimiin ja aurinkoisiin paikkoihin.
Kuusikon kuolleen tuntuiseen maapohjaan saa uskomattoman paljon eloa lannoituksella.
Sitä ennen täytyy tietysti olla harvennukset hoidettu.
Lannoitetun maapohjan tunnistaa melkein aina jo muutaman askeleen otettuaan.
Vilkastunut pieneliötoiminta on kuohkeuttanut maan pehmeäksi, ja aikaisemmin kuollut ja kylmä maanpinta on muuttunut kasvipeitteiseksi.Jokaisena aikakautena on omat muotinsa myös metsätuhoasioissa.
80-luvulla oli ainakin täällä Etelä- ja Keski-Suomessa pahoja mäntypistiäistuhoja.
Vaikutus oli, että männyntaimet ja jopa männynsiemenetkin jäivät myyjien käsiin.
Tästä alkoi puolestaan kuusenviljelyn voittokulku ja koivuakin lyötiin taas maahan.
Nyt on sitten kuusen vuoro olla hylkypuuna.
Ei näistä tavallisen metsänomistajan eikä puuntuottajankaan kannata kovin suurta maailmantuskaa kokea.
Muitakin huolia riittää elämässä, miksi lisätä niitä itseään suuremmilla asioilla.Jos on ollut kasvukausi hyvä metsänkasvulle, niin täällä on ollut hyvä kesä myös energiapuun korjuulle.
Ei ole osunut suurempia sateita kiusaamaan metsäkuljetusta.
Kymmenen hehtaaria männikkö-koivikkoa on nyt laatuharvennettu ja talonkorkuiset energiapuupinot ovat nyt peitettyinä kuivumassa tienvarressa.Lueskelin tämän ketjun läpi vasta nyt ensimmäisen kerran.
Jotenkin tuli tunne, että jotkut täällä kantavat huolta sellaisestakin, johon ei ole edes tarvetta.
Petellä ja A.Jalkasella tuntuisi taasen olevan hyvin tietopohjainen lähestymistapa tähän aiheeseen.
Kuusesta tehdään jotenkin epäkelpoa puuta Suomen metsiin, vaikka se on juuri luonnon itsensä valinta, jos luonto on saanut valinnan vapaasti tehdä.