Käyttäjän Puun takaa kirjoittamat vastaukset

Karstulalainen Valwood valmistaa talotehtaille rakennuselementtejä, joista osalle vaaditaan pian CE-merkintä. Sen hankkiminen on projekti, johon kuluu rahaa ja aikaa.

– Puhutaan useista tuhansista euroista, plus se mitä menee omalta henkilökunnalta aikaa minkä pystyis hyödyntään tuotannossa, sanoo Valwoodin toimitusjohtaja Kimmo Valkeinen.

Suomalaisista rakennustuotteista noin 80 prosenttia kuuluu niin sanotun harmonisoidun tuotestandardin piiriin, jossa CE-merkintä on pakollinen

Säädökset eivät ole valmiina

Muiden tuotteiden kohdalla järjestelmä on monimutkaisempi, eikä päänraapiminen rajoitu vain ruohonjuuritasolle.

– EU:n komissio ei pysty saamaan rakennustuoteasetuksen edellyttämiä täydentäviä säädöksiään valmiiksi ajoissa, eivätkä meidän viranomaisemme ole saaneet omia määräyksiään yhteensopiviksi. Nämä ongelmat koskevat kaikkia rakennusalan yrittäjiä, sanoo johtaja Antti Koponen Rakennusteollisuus ry:stä.

Valwoodilla asiaan herättiin ajoissa ja yrittäjä suhtautuu siihen tuotekehityksenä. Laatumerkintä ei muuta tuotantoa, mutta työvaiheiden dokumentointi tarkentuu entisestään.

Myös käytännöt auki

Kysymyksiä kuitenkin riittää myös jatkoon.

– Kuka työmaalla vastaa, että tuotteilla on CE-merkintä? Ja mitä tapahtuu, jos käytetään tuotteita, joissa ei ole merkintää, vaikka sellainen pitäisi olla? Puretaanko rakennus vai tuleeko joku sanktio? Jos tulee sanktio, niin mikä se on, kyselee Valwoodin Valkeinen.

Uusien käytäntöjen omaksuminen vie aikaa, ja Rakennusteollisuus ry toivoisi siirtymäajalle joustoa.

– Viranomaiset ovat liian pikkutarkasti kiinni asetusten ja standardien teksteissä. Nyt kun ne eivät ole kunnossa, seuraa ihan turhaa byrokratiaa, ja tässä on kuitenkin tavoitteena eurooppalaisen rakennusalan kilpailukyvyn parantaminen, sanoo Koponen.
Yle-Uutiset

Näinhän se on, että kovia aikoja eletään ja vielä kovempia on tulossa.
Muutoksen mukana eletään, mutta kokonaisuuden kannalta on erittäin huono asia, että tämä EU-komento CE-merkkeineen vie meidän Eurooppaamme Neuvostoliiton suuntaan.
Se hajosi oltuaan pystyssä reilut 70-vuotta.
EEC perustettiin 1957, joten siitä on nyt 56 vuotta.
Katsotaan miten käy…

Ainakaan tuntemani ruokolahtelaiset eivät ole kovin innoissaan paikkakunnalla liikkuvista karhuista ja susista.

Kanadan oloja on aivan turhaa verrata Suomen olosuhteisiin.
Tilaa riittää siellä pedoille aika paljon enemmän kuin meillä.
Siitä huolimatta noutaja tulee häirikköpedoille siellä kuten Suomessakin.

EU:n rakennustuotesäädökset astuvat voimaan heinäkuun alussa. Ne edellyttävät myytävältä puutavaralta laadun takaavan CE-merkinnän. Merkintäoikeus on nyt vain kourallisella piensahureita.

Sahaamisen jatkoa joutuvat pohtimaan kaikki, tuumii piensahan omistaja Sami Kanto Peräseinäjoelta.

– Ei saha kokonaan pysähdy. Paneeleita ja lautatavaraa tehdään. Niiden merkinnästä selviän. Lankkujen sahaaminen kantaviin rakenteisiin on jo vaikeampi kysymys.
Vaatimukset kohdistuvat tiukkoina erityisestii kantaviin rakenteisiin sahattaville lankuille. Ne pitää pystyä lujuuslajitelemaan niin, että rakenteet kestävät.

Lajitteluun tarvittava oppi ja lupapaperit puuttuvat vielä monelta sahalta. Ilman niitä ei lankkujen sahausta myyntiin voi jatkaa, sanoo puolestaan seinäjokinen sahuri Jyrki Ilves.

– Lankkukauppaan tulee varmaan katkos. Kantaviin rakenteisiin sahattavat lankut pitää lujuuslajitella. Siihen koulutus Pohjanmaalla saadaan vasta syksyllä. Sitten voidaan panna lupapaperit kuntoon.

Luvat puuttuvat sadoilta piensahoilta koko maassa. Moni miettii edelleen merkintäluvan hakemista, sillä lupaprosessi tulee piensahurien mukaan kalliiksi.

Rahaa palaa tuhansia euroja auditointeihin ja paperityöhön. Sahauksen kustannukset nousevat, eivätkä sahurit välttämättä saa rahojaan takaisin tuotteiden hinnassa.

Piensahojen järjestö arvioikin, että reilusta 1 200 sahasta 250 ei lähde leikkiin mukaan, ja niiden sirkkelit hiljenevät.
YLE