Käyttäjän puunhalaaja kirjoittamat vastaukset
-
Timo Kujala mainitsi joskus metsämessuilla, että kyllä raivaussahaa tarvittaessa käytetään. Ei ole homma siis aivan yhtä puhdasoppista kuin oppi-isä Erkki Lähteellä.
Kujala pitää myös tärkeänä sitä, että omistajalla säilyy mahdollisuus avohakkuuseen. Sanoi Oriveden metsäpäivillä, että jos hänen systeeminsä ei jossain kohteessa toimi (siis ei synny uutta metsää jatkuvan kasvatuksen hakkuun jäleen), niin sitten vaan päätehakkuu sellaiseen paikkaan.
Tuo teidän asenne, että koska kauriita ja vhp on liikaa, ei saisi puuttua metsästyslakiin suojelemalla lintuja.
En allekirjoittanut tuota(kaan) aloitetta. Ensisijaisesti siksi, että en ole perehtynyt asiaan riittävästi, ja toiseksi siksi, että minulla on tiettyjä periaatteellisia epäilyjä tässä. Pitäisin parempana mallina sellaista, jossa viranomaisten päätöksillä nopeasti ja joustavasti (tiedän, kuulostavat epäuskottavilta termeiltä meidän julkisen sektorin virkaloisten yhteydessä) lajien metsästysasemaa muutellaan. Esim. nuo monet lajit mistä tässä yhteydessä on puhuttu, niin niiden metsästys pitäisi tietysti oitis lopettaa. Ihan tolkutonta että jotain heinätavia metsästetään.
Mutta sitten jos suojelulla lajin kanta elpyy, niin sitä pitäisi sitten saada myös alkaa metsästää. Ilmeinen pelko monella metsästäjällä on, että jos laji kerran suojellaan, niin koskaan sen asemaa ei enää muuteta. Jos olisi uskottava mahdollisuus saada jokin laji metsästettäväksi, niin se kannustaisi metsästäjiä luonnonhoitoon, lajin elinolojen parantamiseen.
Panu Halme Twitterissä: ”Uudessa@FSC_Finland standardissa erikseen mainitaan, että luonnonhoidon synnyttämät arvot eivät ole suojeluperuste.”
Aamupäivällä kertovat taas uudesta Suomessa paljastuneesta kartellista.
Jännä uutinen tulossa, koskee monia suomalaisia.
Trolleista kun tuli puhetta niin edelläolevat fraasit vaikuttavat kurssilla opetelluilta.
Okei. En oikein tiedä mitä tähän kommentoisi.
Minusta vaikutat mukavalta tyypiltä, jonka seurassa kelpaisi juoda kaljaa ja kuunnella tarinoitasi. Keskustelu, jossa kerrot kokemuksistasi takavuosien metsäkonflikteissa, on ollut foorumin mielenkiintoisimpia ja hauskimpia.
Annelin linkin takaa: Metsä/Skogen on moniaistillinen kivijalkakauppa Helsingin ytimessä, joka tarjoilee asiakkaille tilan rauhoittumiseen ja aistikokemuksen metsästä kaikille aisteille. Lanseerasimme myös elämyksellisen verkkokaupan, missä voit tehdä vastuullisia valintoja eko lifestyle tuotemallistosta. Mallistokokonaisuus koostuu; hygge vaatteista, home deco-, luonnonkosmetiikka ja villiyrttiruoka-tuotteista. Myymälässä tehdään myös voimauttavia, metsäisiä jalkakylpyjä ja voit nauttia hetkestä pakuri-cappucinon tai biodynaamisen samppanjan kera Metsän Cafe/Barista.
Nämä on juuri parhaimpia tekstejä joista ei tiedä onko kyseessä parodia vai ihan vakavissaanko ollaan liikkeellä.
Joo.”Puunhalaaja” näkyy muuttuneen kirjoittelussaan alkuaikojen leppoisasta perhosten ja pikkuoravien tarkkailijasta kivikovaksi FSC-lobbariksi.
Hirveän vaikea ottaa itse kantaa. Vähän harmittaa kun noin koet, sillä en itse koe lobbaavani mitään sertiä. Mutta ajatukseni on kyllä tässä jonkinverran muuttunut, kun olen asiasta lueskellut. Vasta nyt koen jotenkin hahmottavani tuon taloudellisen mekanismin mikä markkinataloudessa vaikuttaa. Julkisuudessa esitetty kritiikki menee minusta osin pahastikin ohi aiheesta. Tällaisia ongelmia ei olisi, jos PEFC hoitaisi työnsä paremmin.
Markkinataloudesta kun puhuin, niin siihen mahtuu periaatteessa sekin mitä edellä puhuttiin, eli luontoarvojen hävittäminen. Jos tuon pystyy laillisesti tekemään, eikä sertijengikään pistä temppua pahakseen vaan ostaa puuta tulevaisuudessakin, niin siitä sitten vaan. Erittäin valitettavana sitä pidän ja mieluummin näkisin valtion nuo maat lunastavan.
Kelpaa siinä puunhalaajan ja greenpeacen porukoiden paistatella oman erinomaisuutensa loisteessa.
Ikävää, että koet kirjoitteluni noin. Ajattelen edelleen niin, että valtion tulo apuun olisi tässä tilanteessa tyhjää parempi omistajan kannalta.
Olemmeko me Rane samaa mieltä tässä keississä yhtään mistään? Näetkö tämän minun perusteesini jotenkin epätotena? Teesini lyhyesti siis tämä:
On kaksi kilpailevaa sertiä. Toinen menestyy kuluttajien parissa niin paljon paremmin kuin toinen, että isot toimijat hamuavat liki keinolla millä hyvänsä tuota parempaa leimaa. Yksi keino on tuo MIX-systeemi. Jotta tuon leiman saisi, pitää ison firman sitoutua tiettyihin asioihin. Mikä johtaa siihen, että alkutuottajan pitää myös sopeutua vaatimuksiin, jos haluaa puuta ylipäätään myydä.
Alkutuottaja voi joko myydä puunsa taholle jota ei MIX-hommat kiinnosta, tai sitten pitää sopeutua. Näyttäisi siltä, ainakin tällä hetkellä, että vaikea on tuolla myydä puuta huomioimatta vaatimuksia. Joten mikä tässä tilanteessa olisi alkutuottajan kannalta parempi realistinen vaihtoehto kuin pysyvä suojelu?
Olisikohan mahdollista jossain vaiheessa päästä tilanteeseen, jossa metsätalous saisi toimia rauhassa talousmetsissä, ilman että koko ajan jostain putkahtaa uusia hakkuita rajoittavia vaatimuksia? Pitäisi saada aikaan konsensus siitä milloin suojelualueita on tarpeeksi.
En usko, että tuollaiseen tilanteeseen päästään. En usko, että on olemassa mitään takalautaa. Yhteiskunnassa tulee aina olemaan ristiriitaisia intressejä, ja lisäksi ymmärryksemme siitä mitä luonnon monimuotoisuuden turvaaminen vaatii, lisääntyy jatkuvasti. Nyt ehkä ajattelemme säästöpuuryhmien, tekopökkelöiden ja isojen haapojen säästämisen olevan riittävästi. Myöhemmin ehkä ajatellaan, että vaaditaan jotain muutakin.
Realistisin paras mitä itse näen tulevaisuudessa on jotain tällaista: Valtion metsiä suojellaan paaaaljon nykyistä enemmän, valtion metsissä myös kulotetaan hakkuuaukioita ja harrastetaan jatkuvaa kasvatusta sielläkin, missä se ei ole taloudellisesti viisain ratkaisu. Yksityismetsänomistajien rakenteen muuttuessa vapaaehtoinen suojelu lisääntyy, samoin yhä useampi siirtyy siihen parempaan sertiin ja ettei jatkuva kasvatuskin yleistyisi siellä yksityiselläkin. Metsojen, Helmien ja vastaavien rahoitus lisääntyy.
Annelit ja muut metsänomistamiseen vakavasti suhtautuvat tahot jatkavat avohakkuita, käyttävät jalostettuja taimia jne. Jokaista isompaa aukkoa erilaiset puunhalaajat kyllä paheksuvat ja huokailevat, mutta yhteiskunnassa ei kuitenkaan ole laajamittaista halua puuttua yksityisen toimintaan, päin vastoin ollaan jopa tyytyväisiä siihen, miten eteläisessä Suomessa on niin paljon enemmän metsää kuin ennen. Sata vuotiaassa entisessä talousmetsässä, sittemmin metsokohteena suojellussa, vaeltaa viikonloppuisin taaja joukko pääkaupunkiseudun asukkaita ottamassa 3-d valokuvia kännyköillään ja keräämässä sieniä. Osa syödään, osalla värjätään vapaana kasvaneen luomukutun villasta tehtyä lankaa, josta sitten virkataan trendikkäät villasukat.
Firmat,luontojärjestöt ja FSC ovat ahneita ja häikäilemättömiä
Tämä on yksi selitys. En voi todistaa, että olisit väärässä. Itse ajattelen asian kuitenkin osin toisin.
Uskon, että luontoaktivisteja ja FSC:n väkeä motivoi ensisijaisesti vilpitön huoli metsäluonnon tilasta. En usko, että tämä olisi mitään vieraiden valtioiden vaikuttamista. Samantyyppinen motiivi, mutta sellainen light-versio, motivoi myös kuluttajia. Peruskuluttaja ei lähde Ranen hakkuita häiritsemään, ei kiipeä petäjään tai esitä performansseja nuotiolla. Sen sijaan hän ostaa kaupasta tuotteen, jonka uskoo olevan ekologisesti kestävä. Joillain tapaa nuo FSC-leimat sen takaavatkin paremmin kuin se PEFC-leima. Firmat taas mieluusti myyvät kuluttajalle sitä mitä ne haluavat, ja uskon toimitusjohtajien nukkuvan yönsä hyvin, vaikka yksityisen omistajan alueista huomattava osa olisi HCV-alueita.
Ensisijainen kärsijän osa tässä on sillä puuntuottajalla, jolle tuo HCV-arpa isosti lankeaa. Tämä on kuitenkin se osa mikä alkutuottajalla yleensä on. Kuluttaja on oikullinen olento, pitää olla joustava ja nokkela, jos haluaa markkinoilla pärjätä. Aktivistit tässä ovat toimineet taitavasti, heidän pyrkimyksensä saada metsäluonto pelastettua menee kivasti eteenpäin. PEFC-väellä olisi minusta peiliinkatsomisen paikka. Pidän heidän imagotyötään heikkona ja tosi näkymättömänä, vaikka ehkä pientä parannusta on viimeisen vuoden aikana ollut havaittavissa. FSC-porukka taas voisi puolestaan terävöittää toimiaan metsänomistajan epäreilun aseman huomioimisessa. Yksi Gp:n? kaveri twitterissä sanoi muistaakseni niin, kun asiasta kysyin, että he ovat koettaneet viestiä ministeriölle näiden omistajien tilanteesta, ja toivoneet lisärahoitusta valtiolta näiden alueiden reiluun lunastamiseen. Näin juuri pitää toimia.
Minun osaamisella ei kannata ottaa kantaa tuohon kartelliasiaan.