Käyttäjän puunhalaaja kirjoittamat vastaukset
-
Olisikohan mahdollista jossain vaiheessa päästä tilanteeseen, jossa metsätalous saisi toimia rauhassa talousmetsissä, ilman että koko ajan jostain putkahtaa uusia hakkuita rajoittavia vaatimuksia? Pitäisi saada aikaan konsensus siitä milloin suojelualueita on tarpeeksi.
En usko, että tuollaiseen tilanteeseen päästään. En usko, että on olemassa mitään takalautaa. Yhteiskunnassa tulee aina olemaan ristiriitaisia intressejä, ja lisäksi ymmärryksemme siitä mitä luonnon monimuotoisuuden turvaaminen vaatii, lisääntyy jatkuvasti. Nyt ehkä ajattelemme säästöpuuryhmien, tekopökkelöiden ja isojen haapojen säästämisen olevan riittävästi. Myöhemmin ehkä ajatellaan, että vaaditaan jotain muutakin.
Realistisin paras mitä itse näen tulevaisuudessa on jotain tällaista: Valtion metsiä suojellaan paaaaljon nykyistä enemmän, valtion metsissä myös kulotetaan hakkuuaukioita ja harrastetaan jatkuvaa kasvatusta sielläkin, missä se ei ole taloudellisesti viisain ratkaisu. Yksityismetsänomistajien rakenteen muuttuessa vapaaehtoinen suojelu lisääntyy, samoin yhä useampi siirtyy siihen parempaan sertiin ja ettei jatkuva kasvatuskin yleistyisi siellä yksityiselläkin. Metsojen, Helmien ja vastaavien rahoitus lisääntyy.
Annelit ja muut metsänomistamiseen vakavasti suhtautuvat tahot jatkavat avohakkuita, käyttävät jalostettuja taimia jne. Jokaista isompaa aukkoa erilaiset puunhalaajat kyllä paheksuvat ja huokailevat, mutta yhteiskunnassa ei kuitenkaan ole laajamittaista halua puuttua yksityisen toimintaan, päin vastoin ollaan jopa tyytyväisiä siihen, miten eteläisessä Suomessa on niin paljon enemmän metsää kuin ennen. Sata vuotiaassa entisessä talousmetsässä, sittemmin metsokohteena suojellussa, vaeltaa viikonloppuisin taaja joukko pääkaupunkiseudun asukkaita ottamassa 3-d valokuvia kännyköillään ja keräämässä sieniä. Osa syödään, osalla värjätään vapaana kasvaneen luomukutun villasta tehtyä lankaa, josta sitten virkataan trendikkäät villasukat.
Firmat,luontojärjestöt ja FSC ovat ahneita ja häikäilemättömiä
Tämä on yksi selitys. En voi todistaa, että olisit väärässä. Itse ajattelen asian kuitenkin osin toisin.
Uskon, että luontoaktivisteja ja FSC:n väkeä motivoi ensisijaisesti vilpitön huoli metsäluonnon tilasta. En usko, että tämä olisi mitään vieraiden valtioiden vaikuttamista. Samantyyppinen motiivi, mutta sellainen light-versio, motivoi myös kuluttajia. Peruskuluttaja ei lähde Ranen hakkuita häiritsemään, ei kiipeä petäjään tai esitä performansseja nuotiolla. Sen sijaan hän ostaa kaupasta tuotteen, jonka uskoo olevan ekologisesti kestävä. Joillain tapaa nuo FSC-leimat sen takaavatkin paremmin kuin se PEFC-leima. Firmat taas mieluusti myyvät kuluttajalle sitä mitä ne haluavat, ja uskon toimitusjohtajien nukkuvan yönsä hyvin, vaikka yksityisen omistajan alueista huomattava osa olisi HCV-alueita.
Ensisijainen kärsijän osa tässä on sillä puuntuottajalla, jolle tuo HCV-arpa isosti lankeaa. Tämä on kuitenkin se osa mikä alkutuottajalla yleensä on. Kuluttaja on oikullinen olento, pitää olla joustava ja nokkela, jos haluaa markkinoilla pärjätä. Aktivistit tässä ovat toimineet taitavasti, heidän pyrkimyksensä saada metsäluonto pelastettua menee kivasti eteenpäin. PEFC-väellä olisi minusta peiliinkatsomisen paikka. Pidän heidän imagotyötään heikkona ja tosi näkymättömänä, vaikka ehkä pientä parannusta on viimeisen vuoden aikana ollut havaittavissa. FSC-porukka taas voisi puolestaan terävöittää toimiaan metsänomistajan epäreilun aseman huomioimisessa. Yksi Gp:n? kaveri twitterissä sanoi muistaakseni niin, kun asiasta kysyin, että he ovat koettaneet viestiä ministeriölle näiden omistajien tilanteesta, ja toivoneet lisärahoitusta valtiolta näiden alueiden reiluun lunastamiseen. Näin juuri pitää toimia.
Minun osaamisella ei kannata ottaa kantaa tuohon kartelliasiaan.
Jos FSC (=luontojärjestöt)rupeaa määräämään sertifikaattiin kuulumattoman metsänomistajan metsänkäytöstä ohi lainsäädännön niin olemme vaarallisella tiellä.
Sama asia toisin sanoen: Jos firma haluaa myydä kuluttajalle tuotetta, jossa on FSC-MIX leima https://fi.fsc.org/fi-fi/yrityksille/fsc-tavaramerkin-kytt/fsc-merkki-tuotteessa , täytyy firman vaatia sertiin sitoutumattomilta myyjiltä tiettyjä asioita.
Minkään firman ei olisi pakko ostaa yhtäkään puuta FSC-sertiin kuuluvalta myyjältä. Minkään firman ei olisi pakko sitoutua noudattamaan FSC:n vaatimuksia MIX-puista.
Ne kuitenkin tekevät niin. Miksi ne tekevät niin, minkä ajattelet olevan syyn? Ovatko firmat ilkeitä? Vai onko tilanne markkinoilla se, että kuluttajat haluavat tietynlaisia tuotteita?
Tuote/puu kelpaisi hyvin markkinoille mutta tässä tapauksessa välikäsi(sertifikaatti) on ryhtynyt sivusta määräilemään metsänomistajien puunmyyntimahdollisuuksia.
Sinä ajattelet tämän nyt jotenkin erikoisesti. Eihän näiden firmojen olisi mikään pakko välittää yhtään mitään koko FSC-sertistä, hcv-alueista tai hippien kyyneleistä. Mutta kuitenkin ne välittävät. En usko syyn olevan minkään muun kuin sen, että tämän toiminnan katsotaan olvan taloudellisesti järkevää. Vai minkä sinä näet syyksi siihen että isot firmat ovat sitoutuneet tuohon sertiin?
Rane, eikös tämä lauseeni, johon ilmeisesti viittaat, pidä ihan paikkaansa: ”Tällaista hässäkkää ei olisi, jos firmat vaan ostaisivat puhdasta PEFC-metsää. Mutta kun ei käy kaupaksi,”
Nämä kyseiset metsät, joista nyt puhumme, minun käsitykseni mukaan täyttäisivät PEFC-kriteerit. Mutta niitä ei käsitellä sellaisina, koska pitää ottaa huomioon hcv-kriteerit. Nämä kriteerit otetaan huomioon siksi, että kuluttajat haluavat ostaa sellaista tuotetta, jonka mieltävät hyväksi.
Vai ajattelenko tämän nyt jotenkin hassusti? Tuota siis tarkoitin kun sanoin, että ei kelpaa puhdas PEFC-metsä.
Vastaus edellisellä sivulla.
Rane, en käynyt saharassa, vaan baarissa. Join olutta ja tilasin pitsaa, eikä mitä tahansa pitsaa, vaan syntisesti sellaista missä oli katkarapuja ja kebab-lihaa. Varmaan ainakin sata delfiiniä kuoli tämän seurauksena, joten huomenna taas kauhea morkkis päällä.
Rane, pahoittelen, artikuloin ilmeisen huonosti. Minä yritin sanoa sitä, että ei riitä tässä lapin keississä puiden olevan PEFC, pitää ottaa huomioon nuo HCV-vaatimukset.
MT 13.2.19 (ei linkkiä, koska metsälehden tekijöiden kognitiiviset resurssit eivät riitä luomaan foorumia, jonne voisi pistää linkkejä huoletta):
Ylä-Lapin yksityismetsät eivät ole FSC-sertifioituja, mutta FSC:hen sitoutuneet yritykset noudattavat niin sanotun kontrolloidun puun vaatimuksia.
Kontrolloitu puu on puuta, jota voidaan sekoittaa sertifioidun puun kanssa FSC Mix -tuotteiden valmistuksen aikana. Kontrolloidun puun osuus saa olla korkeintaan 30 prosenttia.
Inarin yhteismetsän sivuilla:
<p style=”font-weight: 400;”>Tapio Palvelut Oy on julkaissut kesäkuussa 2019 kartat alueista, jotka ovat mahdollisia HCV-alueita. Kartta perustuu FSC-standardin vaatimuksiin sekä avoimeen paikkatietoon, ja osa tarkistusten priorisointikartalla näkyvistä kohteista perustuu puutteelliseen tai virheelliseen tietoon. Inarin yhteismetsän alueelle sijoittuu mahdollisia HCV-alueita. FSC:n kontrolloidun puun toimittamisen osalta myös Inarin yhteismetsän toimintatapaan kuuluu kaikkien hakkuusuunnitelmien tarkistaminen HCV-alueiden varalta. Useilla HCV-alueilla metsien hakkuut ovat Tapio Palvelut Oy:n julkaiseman ohjeen mukaan mahdollisia.</p>
<p style=”font-weight: 400;”>Inarin yhteismetsä on PEFC-sertifioitu. Inarin yhteismetsä ei suorita hakkuita kohteilla, jotka täyttävät PEFC:n kriteerit metsätaloustoimien ulkopuolelle jätettävistä kohteista.</p>
<p style=”font-weight: 400;”>Inarin yhteismetsän alueelle sijoittuu noin 2 900 hehtaarin laajuinen IFL-alue (Intact Forest Landscape). Inarin yhteismetsä käy tällä hetkellä neuvotteluita eri toimijoiden kanssa mm. kyseisen IFL-alueen määräaikaisesta suojelusta.</p>
Rane, ei voi iskeä FSC-MIX leimaa jos kontrolli ei toimi: https://fi.fsc.org/fi-fi/yrityksille/fsc-tavaramerkin-kytt/fsc-merkki-tuotteessa Luontoihmiset valvoo, että sertiä ei rikota. Mikä on siis edelleen yleisellä tasolla erinomaisen ok. Tässä yhteismetsän keississä minua ihmetyttää se, kuten sanoin, että uutisen mukaan luontojärjestöillä olisi erilaisia näkemyksiä.
Kalle Kehvelillä viisauden sanoja, juuri noin pitäisi toimia.