Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Metsän tuotot sitoutuneelle pääomalle ovat varsin pieniä. Useimmiten vain 2-3% ja sitoutumisajat tavattoman pitkiä. Siitä seuraa, että metsänhoito on aivan erilaista kun vaihtoehtoiosen sijoitusmahdollisuudet otetaan huomioon kuin metsänhoito, jossa niitä ei oteta huomioon eli tavoitellaan vain mahdollisimman suurta puuntuotosta.
Kaikki me varmaan tiedämme, kuinka puuntuotosta voidaan lisätä. Avohakuun jälkeen välittömästi isot rotutaimet, taimikot, ojat, tiet jne pidetään kunnossa, tehdään lannoitukset jne. Kun sitten teet tällaisen uudistusinvestoinnin kuitenkin vaatimattomalla tuotto-odotuksella sijoitukselle ja kasaavirta on vähintään 20-30 vuotta negatiivinen, niin se herättää mielenkiintoisia taloudellisisa kysymyksiä. Tuolla periaatteella aikoinaan toimien minulle olisi tullut kassakriisi, konkurssi ja metsät olisivat jääneet ostamatta.
Kun näin on, niin pitää ymmärtää myös vaihtoehtoisia ajatuksia.
Kyösti Kakkonen sanoi, että yritys on tuuliajolla, ellei sillä ole toiminnan mittareita. Miten sitten (esim. tuottovaatimuksen suhteen) metsänhoidon kannattavuuden mittari pitäisi kalibroida? Moniulotteinen kysymys, joka on vielä omistajakohtainenkin – monetakin syystä.
Tästä syystä seuraan lähinnä huvittuneena näitä keskusteluja.
Sähköä tarvitaan ja jotenkin se on tuotettava. Täysin haittattomia tapoja ei taida olla olemassa.
Minustakin on selvää, että mopo pääsi tv asioissa karkaamaan, eikä se ole ollut kenenkään hallinnassa. Näin ilmeisesti yleensäkin käy uusien asioiden kanssa. Huomattavasti parempaa suunnitelmallisuutta olisi yhteiskunnankin taholta kaivattu. Regulaatiotakin tarvitaan, sillä muten markkinat karkaa hallitsemattomasti käsistä.
Maan vuokraajat ovat oleet aivan pihalla myös vuokrasopimuksien kanssa. Sopimusten kirjo on todella laaja. Maanomistajioen iso ongelma on, että heillä ei ole kunnollista etujärjestöä ja porukka on hajalla kuin varpusparvi. Mielipiteet ovat kaikkea maan ja taivaan väliltä. Sopimuksia tehtäessä osapuolet tietysti ajavat omaa etuaan ja jos toisen osapuolen ymmärrys on pyöreä nolla, niin lopputulos lienee selviö.
Tuulivoimayhtiölle on yhdentekevää, mistä ne sen vuokran maksavat. Se on tuulipuiston maanomistajien asia sopia kuinka vuokratulo jakautuu myllynpaikoille, ympäröiväälle alueelle, siirtolinjoille valtakunnanverkkoon jne. Samoin se, miten esim. purkukustannukset sopimuksessa huomioidaan.
Tuuli- ja aurinkovoimaa vastustetaan mitä erilaisimmista syistä. Yhteinen nimittäjä on kuitenkin lähes poikkeiksetta kateus. Ne jotka saavat siitä tuloa kannatavat ja mopen osille jäävät vastustavat henkeen ja vereen mitä kummallisimmista syistä.
Sähköä ilmeisesti tarvitaan tulevaisuudessa mitä moninaisimpiin tarkoituksiin, joten todennäköisesti ainakin käyttökohteet lisääntyvät.
Kysyntä ja tarjonta yleensä säätelee hintoja, joten se on kyllä aika haasteellinen tulkinta, että tuotannon lisäys nostaa hintaa.
Jos rahaa sirtää taskusta toiseen, niin se ei siitä vähene. Jos annat rahat ulos, niin ne vähenevät. Meidän ongelmamme on, että me velkaannumme ulkomaille
Aivan ilmeisesti hiilivarastoa joudutaan lisäämään metsiin tavalla tai toisella, jolla nähtävästi lyhyellä aikavälillä voi olla vaikutusta puun tarjontaan. Metsänomistajalle ylitarjonta laskee hintaa ja niukkuus puolestaan nostaa sitä, kuten olemme viime aikoina huomanneet.
En ole koskaan oikein ymmärtänyt millä tuolilla MTK metsäasioissa istuu. Et voi palvella kahta herraa. Jos toiselle kumartaa, niin pyllistää toiselle. MTK esim. metsälain uudistamisessa ei milään tavalla ollut aktiivinen ajamaan metsänomistajan valinnanvapautta. MTK:n oman edun vuoksi luulisi olevan todella elintärkeää pyrkiä aidosti ajamaan kaikkien metsänomistajien asiaa. Pata vanhoillisuus ja vanhat periaatteet ovat tässä porukassa niin lujassa, että sukupolven täytyy vaihtua ennekiuin ymmärrys voi lisääntyä. Sama ongelma koskee myös vanhaa metsäamattilaisten kaarttia.
Minusta Laania hoiti kaupantekoa ilman mitään metsään.fi suostumustanikin erinomaisesti. Ostohenkilöitä on tietysti erilaisia, kuten on puun myyjiäkin. Minäkin olen lukuisien eri tahojen ostohenkilöiden kanssa toiminut ja Laanian kaveri oli aktiivisuudessa ja muutenkin aivan ehdotonta huippuluokkaa.
Itseäni häiritsee näissä keskusteluissa ehdottomat kannanotot siitä, kunka metsiä pitäisi hoitaa. Olosuhteet ja hyvin erilaisten metsänomistajien tavoitteet, kun ovat niin kovin erilaisia. Perintömetsäpalstan hoidossa varmaankin esim. tunnepuolikin näyttelee aivan erilaista roolia, kuin vaikka metsänhoitoa raakana taloudellisena liiketoimintana pitävä jne.
Olosuhteetkin ovat muuttuneet aivan radikaalisti sinä vajaan neljänkymenen vuoden aikana, mitä metsätalouden parissa taloudellisessa mielessä puuhastellut. Mihin metsätalous sitten menee esim. seuraavan viidenkymmene vuoden aikan on todella suuri arvoitus ja tämän päivän ratkaisut pitäisi osata tehdä oikein. Tämäkin aika on taas esim. kuitu- ja energiapuun suhteen aivan poikkeuksellinen.
Ennustaminen on vaikeaa ja varsinkin pitkälle tulevaisuuteen mahdotonta.
Eräs pikkuseikka metsistä kyseenollen tahtoo aina päästä unohtumaan. Niin on aina tahtonut olla metsistä lakejakin säädettäessä. Se, että ne ovat jonkun omaisuutta ja persustuslaissakin puhutaan jotakin omaisuudensuojasta. Minun puolesta suojeltakoon vaikka kaikki metsät, kunhan ne lunastetaan edes sunnilleen käypään hintaan, jos yhteiskunnalla on varaa siihen. Kysymys koskettaa ennen muuta maanomistajaa ja vasta välillisesti esim. puuta käyttävää teollisuutta. Eilisestäkin keskustelusta sai sen käsityksen, että ongelma koskettaa vain lähinnä metsäteollisuutta.
Onko kokoomuksestakin tulossa puhdas virkamiespuolue, jolle omaisuudensuoja ei merkitse enää mitään. Persuko on enää moisesta kiinnostunut, vai kuinka tämä on ymmärrettävissä? Mykkäsen hämmentävät kommentit johtavat vakavaan uudelleenarvioointiin.
Metsäomistajalle on aivan oleellisen tärkeää tietää, että kuinka ja missä metsätaloutta voidaan harjoittaa. Epätietoisuus on myrkkyä puuvarojen kasvattamispyrkimyksille ja innostukselle investoida puuntuottamiseen.
Olisi vakavan keskustelun paikka, että tiedämme kunka jatketaan.
Metsänhoitoon pitäisi panostaa ja hiilinieluja kasvattaa. Epätietoisuus siitä, missä metsätaloutta voi harjoittaa, lyö kovaa korvalle uskoa investoida puuntuottamiseen. Jos ja kun metsätalous on taloudellista toimintaa, niin investoitaessa tulisi tietää, mihin näissä kysymyksissä tällä menolla mennään seuraavan sadan vuoden aikana.
Onko meidän, ainakin omasta mielestämme mallikelpoinen metsänhoitomme tullut käännepisteeseen. Aletaan tukkia kaivettuja ojia, joka on ollut valtava kansallinen investointi. Luonto on täynnä uhanalaisia lajeja, kun riittävästi tutkitaan. Näille kaikille kun järjestetään suoja-alueet, niin mitä jää jäljelle?
