Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
AJ ne Tapion metsänhoidon ohjeet yrittävät saada metsänomistajan syömään kädestä. Joudun suhtautumaan niihin varauksella ja katsomaan niiden taakse.
En toki kadehdi heidän tehtäväänsä. Ongelmat ovat vain lisääntyneet, monimuotoisuus, hiilensidonta jne. Valtava ojainvestointikin pitäisi jotenkin ratkaista, ettei turpeet lennä taivaan tuuliin.
Dilemma eli kumpi oli ensin, muna vai kana tai hankala vastaus kysymykseen, joko olette lakanneet pahoinpitelemästä vaimoanne.
Heillä on eräänlainen dilemma, kuinka saada metsänomistajat vapaaehtoisesti tuottamaan mahdollisimman paljon puuta teollisuudelle tämän helvetillisen ongelmavyyhdin keskellä. Pitäiskö pakottaa lailla, maksamalla avustuksia, keksimällä erilaisia oveliakin juttuja, vetoamalla tunteisiin esim. lasten edusta jne. vai miten. Metsäteollisuuskin on saatu osallistumaan kampanjaan bonuksilla, joka on tietysti heidän näkökulmastaan aivan järkevää.
Olen itsekin vähän yrittänyt ehdottaa tähän ongelmaan helpotusta. Kannattaisiko pyrkiä luomaan pitkäjänteiselle metsänkasvatukselle tukien sijata terveet olosuhteet. Esim. sukupolvenvaihdosjärjestely olisi siihen helppo yksi keino.
En lakkaa kunnioittamasta sitä Matomäen neuvoa, että kyllä asiat pitää käydä omassakin päässä.
Tuo viimeinen viestisi kertoo juuri sen, että ei kannata vaivautua lukemaan. Olen vähän yrittänyt tätä dilemmaa helpottaa ehdottamalla, että sukupolvenvaihdokseen tulisi kiinnittää huomiota. Mutta tämä nykyinen sukupolvenvaihdossäädös kertoo karulla talvalla kuinka totaalisesti pihalla näissä piireissä ollaan.
Mitähän se kannttavuus on ja mitä sillä mahdetaan oikein tarkoittaa? Onko se jotakin lukuarvoja, joita voidaan laskea ja verrata toisiinsa ja sen jälkeen todeta, että tuo on paremmin kannttavaa kuin tuo. Vai mitä sillä tarkoitetaan?
Iso osa täällä vakituisesti kirjoittavista sanoo sen olevan kasvupotettiaalin täyttä hyödyntämistä, jonka synonyymi kaiketi olisi maksimaalisen puumäärän tavoittelu – eikö niin? Eli olemme kiinnostuneita vain ja ainoastaan siitä, mitä siellä metsässä tapahtuu ja näyttää. Toisin sanoen meitä ei kiinnosta millään tavalla esim. puun hinta, korjuun- ja työn kustannukset jne. eikä millään tavalla rahan korko tai mitä me vastaavalla työpanoksella tai sijoittamisella saisimme vastaavassa muussa kohteessa. Oli ne sitten kymmen- tai satakertaisia ja vaikka korjuu maksaisi enemmän mitä puista saa tai puun hinta nolla. Tavoite on ainoastaan puun määrän tuottamisen maksimoiminen. Aivan hino tavoite ainakin metsäteollisuudfen näkökulmasta. Kaiken kattavana peruteluna on, että tulo metsästä on MÄÄRÄ x hinta.
Kerro nyt AJ, kun siellä Tapion tilaisuuksissa olet mukana, miten siellä kannattavuus nykyään ymmärretään. Sitä on siellä nyt neljännesvuosisata ankarasti pohdittu ja Riikilä kirjoituksesta olin ymmärtävinäni, että se on edelleen määrä x hinta. Tapio on kolmen ämmän holhouksessa ja tällä joukolla on pahanlaatuinen dilemma, mitä ihmettä tälle asialle tulisi oikein tehdä. Tämä dilemma on se syy, etten edes vaivaudu lukemaan heidän näkemyksiään.
Aikuisten oikeasti me tiedämme kuinka kannattavuus olisi laskettava ja kuinka sitä kaikilla muilla aloilla lasketaan, mutta kun on tuo helvetillinen dilemma kuten harakalla tervatulla sillalla, pyrstö tai nokka tarttuu.
UPM:n väistyvä tj sanoi metsäteollisuudesta, että se on raaka-ainepeli ja siinä pelissä on puuntuottajalle tahtonut jäädä aina mustapekka käteen. Kaikilla mitaleilla on kaksi puolta, niin tällä Ukrainan sodallakin. Kerrankin puuntuottajallekin sattui vähän parempi käsi.
Se ei ole mikään uusi asia, että metsänomistajat eivät metsäekonomiaa tunne. En itsekää tunne ainoatakaan metsänomistajaa lähipiirissäni, jonka kanssa siitä voisin keskustella siten, että hänkin olisi asiaan perehtynyt esim. jonkun metsäekonomian oppikirjan välityksellä. Se, että ei välitetäkään taloudesta, on minusta kyllä ristiriidassa sen kanssa, että en ole tavannut ainoatakaan metsänomistajaa, joka ei halua puistaan mahdollisimman kovaa hintaa eli taloudesta ollaan kuitenkin kovin kiinnostuneita.
Täälläkin keskustelijoista koen vain oikeastaan Gla:n varmuudella olevan kartalla siitä, mitä yritän aiheesta kirjoittaa. Keskustele siinä sitten sivistyneesti, kun toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä.
Sitäkään avaimenreikäteoriaasikaan en allekirjoita. Olenhan juurikin puolustanut täällä esim. jatkuvan kasvatuksen harjoittajia, olkoon kohde sitten mikä hyvänsä ja joka on vakiokeskustelijoille hirveä punainen vaate. Kun kuivan kankaan perintömetsääni tein aikanaan isohkon aukon, oli monta vuotta vastenmielinen mennä ko. palstalle, joten ymmärrän eriittäin hyvin niitä, jotka haluavat pienen palstansa pitää peitteisenä.
Ehkä se avaimenreikäteoriasi on juuri sitä kuuluisaa naisen logiikaa, jota minun on mahdoton ymmärtää.
AJ: ”Sallitaan metsälle vain yksi tavoite: suhteellisen tuoton maksimointi.”
Ei sinne päinkään AJ. Minnulle käy erinomaisesti kaikki vaihtoehdot – kaikki. Siksi juurikin olen kirjoittanut vähän esim. jk:n puolestakin, vaikka en männiköitäni käytännössä jaksollisesti kasvatakaan. (jos siemenpuusto ei jk:ksi kelpaa)
Visa, Timppa, mehtäukko jne. saavat hatunnostoni ilman muuta innostuksestaan metsänhoitoon. Minulla ei ole mitään heidän toimiaan vastaan. He selvästi nauttivat tekemisestään ja pitävät saavutuksistaan – mikäs sen hienompaa! Pahoittelen sitä, etten kaikilta osin voi jakaa heidän käsityksiään, eikä se koske niinkään hoitoa metsissä, vaan metsänhoitoa liiketaloudellisena kysymyksenä.
Haukut AJ nyt siis aivan väärää puuta.
Husselta aivan erinomainen kirjoitus. Tähän ongelmatiikkaan liittyy myös rakenneuudistus, jota olen vähän yrittänyt nostaa esiin.
Sukupolvenvaihdos pitäisi saada huomattavasti jouhevammaksi ja metsät siirtymään aiemmin jo nuoremmille. Pitäisi pyrkiä synnyttämään kunnollinen metsätalousyrittäjien ammattikunta, jotka keskittyvät puuntuottamiseen.
Järkevät sukupolvenvaihdossäädökset edesauttaisivat metsiin panostamista ja puumäärienkin kasvattamista. Pidän hyvin erikoisena, että tähän ei ole kiinnitetty huomiota, vaan näperrellään Kemera- ja Metkasäädösten parissa, niiden kanssa leikkien.
Minä en anna korulauseille (että metsä pitää jättää paremmassa kunnossa seuraajalle) mitään arvoa. Järjestelmä pitää luoda sellaiseksi, että homma hoituu markkinatalouden ehdoin. Enkä voi lähteä siitä, että korko on nolla, eli että tavoittelisin maksimaalista puumäärää, vaan liiketaloudellista kannattavuutta.
