Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Metsäni ovat Gla keppimetsiä, vai pitäisikö sanoa risukkoja, joiden suhteellinen arvokasvu on kuitenkin huomattava. Tähän kun lisätään ensiharvennuspuun melkein tuplaantunut kantohinta parissa kolmessa vuodessa ja pohjineen myynnistä (vieralle) syntyvä huomattava veroseuraamus, niin joudun niiden kanssas odottamaan valittettavasti loppuani. Tähän kun vielä lisätään meillä omituinen, ei metsänhoitoon kannustava, sukupolvenvaihdosmahdollisuus, niin kauaskantoisia panostuksiakin joutuu harkitsemaan perusteellisesti.
Sitä saa mitä tilaa. Itse pyrin tekemään sellaista mitä tilataan,
Jos minä saisin päättää, niin ensimmäiseksi huolehtisin siitä, että järjestelmä olisi aidosti metsänhoitoon kannustava. Nyt on näperrelty sitä, onko kemeran tai metkan saannin ylärajana 14 cm vai 12 m.
Puuntuottaminen on varmaankin biologiaa. Mutta kun sillä biologialla on tällä leveysasteella aika karut raja-arvot, niin ilman matematiikkaa ei voi oikein puhua taloudesta. Niinkuin se pankkiiri aikanaan esitelmässään totesi, että metsätalous on sellaista taloutta, että se ei ole taloutta ollenkaan.
Se vain on karu tosiasia, että jos vastaavalla riskillä saa 10%, niin metsän uudistramiseen ei kannata millään biologian oppikirjalla uhrata taloudellisessa mielessä killinkiäkään. Kuten aiemmin kirjoitin, oskkeiden tuotto on viimeisen kahdensadan vuoden aikana ollut luokkaa 7%. Enkä tällä millään muotoa tarkoita, etteikö metsiä kannata hoitaa. Pitää vain kuitenkin uskaltaa tunnustaa myös tosiasiat.
Suomessa saa metsälle keskimäärin ehkä 2-3% tuottoa sitoutuneelle pääomalle. Hyvissä olosuhteissa voi saada 4%. Huonossa paikassa hyvä kun saa yhden prosentin. Tilanne on kokonaan toinen jossakin Etelä-Amerikassa, joissa kasvu on 10-15 kertainen ja tietenkin sitoutuneen pääoman tuottokin aivan eri.
Jos tähtää puun määrän tuottamiseen, niin harjoittaa voimaperäista jaksollista kasvatusta, lannoitta metsänsä jne. jne.
Mutta, jos tarkoiotuksena on taloudellisen hyödyn saaminen pääomalleen, niin tilanne ei enää olekaan ollenkaan sama. Silloin metsään kannatta sijoittaa vain sellaisia panoksia, jotka tuottavat siellä paremmin kuin mitä vastaavalla riskillä saisi muualta. Jos ajattelee, että esim UPM:n osakkeiden riski on yhtä suuri kuin sijoittaminen metsään, niin ollankin jo aivan eri keskustelun äärellä, kuin puumäärän maksimointi.
Siksi tämä jankkaamine täällä tästä jatkuvasta kasvatuksesta on huvittavaa, jopa älyvapaata.
Me emme taloudellisessa mielessä tavoittele pääomalle maksimaalista tuottoprosenttia, vaan nettotuoton nykyarvoa katsomallamme vastaavalla riskillä muualta saatavalla korolla. Ja kun mitään absoluuttista arvoa emme voi sille täällä päättää, niin vääntö menetelmien paremmuudesta on koko lailla turhaa.
Etujen leikkaaminen on sitä, että annetaan vähemmän, eikä sitä, että otetaan jotakin pois. Ei tyhjästä voi mitään nyhjästä.
Pois ottaminen on sitä, että on jotakin, josta voi ottaa. Ei sellaiselta voi mitään ottaa, jolla ei mitään ole.
Kun yrittäjänä pääsi elläkkeelle, tuntui käsittämättömältä, että joku lähettää rahaa, vaikka en tee sen eteen mitään. Ja kuinka ollakaan, jo muutamassa kuukaudessa ihmisriepu oppii ja alkaa valittaa, että tätä taivaan maannaa kuuluisi saada enemmän.
<p>Puunmyyjä saa vähän lisää korotonta lainaa, kun arvonlisävero nousee 1,5 %. Vero maksetaan kerran vuodessa, joten koroton laina-aika on maksimissaan yli vuoden. Kun metsiä aikanaan ostettiin, tämä koroton laina oli yksi osa uusia ostoja rahoitettaessa. Korot olivat silloin huomattavan korkeita.</p>
Keskustelu on turhaa eikä se johda mihinkään, kun toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä. Toinen puhuu vain metsänhoidosta ja toinen puhuu siitä mitä metsänhoito on taloudellisena kysymyksenä. Tavalla miten se taloustieteissä ymmärretään.
Jos ja kun metsänhoito on yleensä taloudellista toimintaa, niin se on ymmärrettävä talouden lainalaisuuksien mukaisesti. Vaikka tietäisit metsästä kaiken mahdollisen, mutta et ymmärrä talouden lainalaisuuksia, olet taloudellisessa mielessä hakoteillä.
Aivan samoin, jos näkee hirvenmetsästyksen vain hirvenmetsästyksenä, eikä laajempana kysymyksenä, keskustelu siitä ei johda mihinkään.
