Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Ydinongelma on, että meitä on täällä aivan liikaa ja luonnonvaroja älyttömästi kuluttava elämäntyyli. (Linkolan ennustukset) Mihin oikein johtaa väestön edelleen lisääntyminen ja ennustetusta ilmastomuutoksesta aiheutuva kansainvaellus. Kaikki sivilisaatiot ovat tähän asti jossakin vaiheessa romahtaneet. Yleensä luonto jotenkin hoitaa asian, jos jonkun lajin määrä riistäytyy käsistä.
Kuuntelin juuri Tiedeykkösestä, minkälaiseen umpikujaan elintarvikkeiden tehotuotanto on ajautumassa. Onko edessä muuttoliikkeen kääntyminen takaisin maalle?
Elintarvikkeet pakataan pieniin kuluttajapakkauksiin, josta muodostuu valtava jätevuori, johon luonnonvaroja on lisääntyvässä määrin käytettävä.
Tuosta pienpuusatasesta nyt ei kannata kovin suurta huolta kantaa. Sillä ei kukaan rikastu, eikä valtiokaan köyhdy. Meillähän ei ole mitään metsänhoitopakkoa. Voi jättää vaikka koko palstan hirvien ruuaksi tai riistatiheiköksi, jos niin haluaa. Jos sillä satasella sitten saadaan joku palsta paremmin puuntuotantoon, niin häviääkö vai voittaako valtio – tiedä häntä. Hyvin pienistä lillukanvarsista joka tapauksessa puhutaan. Joten ei kannata kateudelle antaa kovin suurta valtaa. Tulee vain lähinnä itselle paha mieli.
En jaa varauksettomasti oikein kenenkään täällä keskustelevan kanssa käsitystä metsätaloudesta. Jos metsätalous katsotaan olevan taloudellista toimintaa, niin siihen on sovellettava taloustieteen lainalaisuuksia. Metsäekonomian professori Olli Tahvonen tuolla netissä vieläkin näkyvässä seminaariesityksessä kertoo koko lailla tyhjentävästi sen, minkälainen ongelma metsätalous on taloudellis-ekologisena kysymyksenä. Nämä periaatteet minäkin jaan varauksetta sen kokemuksen perusteella, mitä itselleni on matkan varrella karttunut.
Kun metsän tuotto saattaa olla olosuhteista riippuen toisessa paikassa 5 tai kymmenkertainen, niin onhan se nyt luoja paratkoon otettava radikaalisti huomioon myös panostuksissa. Millä muulla alalla tahansa tällaisen tekijän huomiotta jättäminen johtaisi välittömään konkurssiin.
Näytin kesällä kuvaa Posion kuivan kankaan kuluitta uudistamista, jota välittömästi kauhisteltiin. Se kertoi kuinka alkeellinen käsitys metsätaloudesta on vieläkin vallitsevana.
En ole ollut vaatimassa perintöverosta luopumista tai mitään lisätukea metsätalouteen vaan oikeudenmukaisuutta. Kaikelle yrittämiselle sukupolvenvaihdoshuojennus samojen periaatteiden mukaisesti. Tämän luulisi jo lähtökohtaisesti olevan itsestäänselvyys.
Jos meillä on kaksi tilaa joissa kummassakin on esim. sata hehtaaria metsää ja toisessa on metsän lisäksi esim. 4 ha peltoa. Onko teistä jonkun mielestä oikein, että tämä peltoa omistamaton maksaa kymmenkertaisen perintöveron metsästään. Toinen vain esim. vain kymmenesosan ja tämänkin hän saa maksaa kymmenen vuoden aikana, joka oikeastaan käytännössä tarkoittaa, että perintöveroa ei mene ollenkaan?
Kun näin on, niin se johtaa turhaan ja enemmän tai vähemmän epäoikeudenmukaiseen verosuunnitteluun, kaupankäyntiin ja sillä metsävähennyksen tavoitteluun tai esim. peltotilkun hankkimiseen muutamaksi vuodeksi jne.
Yksinkertaisella menettelyllä saataisiin metsät vaihtumaan sujuvasti ja aikaisemmin nuoremmille. Metsätalouteen ylisukupolvinen panostaminen ja kehittäminen tulisi mielekkäämmäksi. Valtio ei verotuloina häviäisi mitään, päinvastoin.
Ymmärrät nyt varmaan Rane, etten halua täällä yksityiskohtia enemmän avata. Yritysten sukupolvenvaihdoksista on juuri ollut mm. seminaareja, joilla pyritään aktivoimaan yritystoimintaa. Joku lehtijuttu tästä olisi kyllä tarpeellista vielä väsätä.
Sama huojennus perintöveroon metsissä kuin kaikessa muussakin yrittämisessä olisi erittäin perusteltua, eikä se maksa yhteiskunnalle mitään eli mistään lisätuesta ei ole kyse.
Metsätilojen omistajarakenne nuorentuisi ja aktiivisuus lisääntyisi. Vältyttäisiin toisaalta aina enemmän tai vähemmän epäoikeudenmukaiselta verosuunnittelulta ja ylisukupolviseen metsänhoitoon kannattaisi kunnolla panostaa. Ajattelen sillä olevan myös myönteinen vaikutus pirstoutuneeseen tilarakenteeseen. Veroa maksettaisiin silloin, kun tuloa tulee. Vuosia etukäteen maksetulla verolla on hankala vaikutus, kun rahalle on laskettava myös korko.
Metsätalous ei voi perustua johonkin hyvään tahtoon, että metsä pitää jättää seuraavalle paremmassa kunnossa kuin saadessa, vaan taloudellisiin realiteetteihin. Silloin toiminta on kestävällä pohjalla.
Negatiivisia vaikutuksia spvh:sta on vaikea nähdä.
Yritän ottaa kantaa ja pyrin vähän vaikuttamaankin, jos kokemani asiat eivät ole ymmärrettäviä, perusteltuja ja oikeudenmukaisia. Metsäsektorilla näitä on tullut tämä tuosta vastaan.
En edusta mehtäukon näkemystä, että itsen ei tarvitse laskea saatikka ymmärtää, ja on toimittava vain ylhäältä annettujen ohjeiden mukaan. Itärajan takana meillä on sellainen valtio, jossa oma ajattelu ei ole sallittua – jäljet ovat surullisia. Kuinka hyvin onkaan sanottu, että asiat pitää käydä omassakin päässä. Se on kehittymisen edellytys.
Olen Rane kokenut perustelluksi ottaa tähän hyvin omituiseen spvh-asiaan kantaa ja lähestynyt siitä päättäviä tahoja, mm. ministerien avustajien välityksellä. Vastaanotto on ollut, niin olen ymmärtänyt, positiivinen.
Hämmästelen todella niitä, joiden mielestä em. säädökset eivät ole käsittämättömiä ja epäoikeudenmukaisia.
Aika huikeaa, kun 90 % yksityismetsänomistajista on saatu keräämään varoja vajaan 10 %:n porukan etujärjestölle. Eikä tunnu missään, vaikka esittää karkean esimerkin spvh:sta, kenen etua ajetaan.
Juttelin juuri hiljattain pääkaupunkiseudun metsänomistajat porukan kanssa ja tulihan sieltä melko karvasta tekstiä MTK:sta. Itä-Lappiin on juuri fuusioitu iso metsänhoitoyhdistys ja päällikkö agitoimaan MTK:n puolesta. Mitähän ihmeen hyötyä Itä-Lapin metsänomistajille on MTK:sta, ei mitään – päin vastoin vahinkoa? Lapissa jos missään esim. sukupolvenvaihdoshuojennus olisi tarpeen. Kiertoaikana maksetaan monet perintöverot. Eikä ollut MTK:sta apua, kun ajettiin metsänomistajien hakkuuoikeuksia vajaan prosentin tuottoisiin metsiin. Juuri siellähän taloudellinen ongelma oli merkittävä.
Minulla ei ole mitään maataloutta vastaan, eikä maatalouden etujärjestöä, mutta metsänomistajien härski hyväksikäyttö tuntuu tosi pahalta.
Montako prosenttia yksityisistä metsänomistajista on maatalousyrittäjiä? Kymmenesosa tai jotain sinne päin. Kun näin on, kytkentä MTK:n kanssa on ongelma eikä hyöty.
Ketomani esimerkki luulisi jokaiselle ketovan pelin hengen. Suurin ryhmä yksityisistä metsänomistajista ovat eläkeläiset, mikä kertoo rakenteellisesta ongelmasta, joka vaatisi huomiota ja sukupolvenvaihdoshuojennus helpottaisi ongelmaa.
Metsätilanomistajan sukupolvi lienee noin 30 vuotta eli perintövero 15 -20 % / kerta tulee maksuun pari kertaa kiertoaikana helposti hyvälläkin paikalla, heikoimmista puhumattakaan. Ilman verosuunnittelua se johtaa todella vakavaan vero-ongelmaan. Voidaan perustellusti kysyä, mitä ymmärtämättömällä aikuisten oikeasti jää vaivan palkaksi. Kysyin aikanaan verohallinnon metsäveroasiantuntijalta, että onko sinusta metsäverotus oikeudenmukainen, kun toinen maksaa veroa tulosta 100 % ja toinen 0 % ja saa vielä muitakin veroja anteeksi. Välitön vastaus kuului, että niin kai se luonnonvalinta toimii. Oikeudenmukaisuus edellyttäisi, että luonnonvalinta ei ole kymmeniä prosentteja.
Paljonko metsänhoitoyhdistykset sitten maksavat MTK:lle? Veikkaan, että sillä ylläpitäisi jo jonkinlaisen kattojärjestönkin ja yhdistyksethän ovat tällä yhdistymisvauhdilla muutenkin pian valtakunnallisia.
Kyllä metsänomistajien ulkosuhteita ajaa ennen muuta valtiovalta ja sen tehtäviin se tietysti kuuluukin. Metsänomistajat ajavat etujaan lähinnä valtiovaltaan päin.
Sinun perustelusi AJ ovat kestämättömiä ja epäoikeudenmukaisia. Kaikki eivät kykene verosuunnittelua käyttämään ja elinpäiviemme määrääkään emme tiedä ja mikä mieli on sitoa spvh muutamaan näennäiseen peltohehtaariin – aivan älytöntä. Metsälahjavähennys aiheutti lähinnä vain poliittista närää ja sen merkitys on käytännössä olematon.
Maatalousyrittäjien kanta MTK sidonnaisuuteen on tietysti hyvin ymmärrettävä, mutta metsänomistajan kannalta se on juuri päinvastainen. Aikanaan MTK:n porukat yrittivät oston luvanvaraisuudella jopa estää metsänomistus muilta.
Näillä metsän hinnoilla ainut järkevä vaihtoehto perijällä on laittaa metsät myyntiin perintöverokannalla 15-20%. Muussa tapauksessa metsätulosta saatava vero on 15-20% + 30-34 % yhdelläkin perintöveroilla ja etukäteen maksetulle verolle pitää tietysti korkokin laskea. Tämä puolestaan tarkoittaa, että yhteiskuntakin häviää verotuloina kaupasta syntyvän metsävähennyksen takia.
Isoja päätehakkuita ei hömppäkymmenellä olevan kannata itse tehdä, ellei metsävähennystä ole, vaan myydä kaupalla seuraavalle polvelle, joka saa metsävähennyksen.
Minä ainakin suhtaudun varauksella, varsinkin ääriolosuhteissa perimän kovaan siirtelyyn. Omistan yhden kohteen, jossa tervaroso on jo taimikkovaiheessa iso ongelma. Siksi suosin mieluummin luontaisia menetelmiä, jos se näyttää mahdolliselta – luonto on viisas.
Pitää ymmärtää, että panokset tulee olla oikeassa suhteessa tuottoihin, jotta toiminta olisi taloudellisesti järkevää. Jos toisessa paikassa tuotto on 5 tai jopa kymmenkertainen, niin panoksetkin voivat ja pitääkin olla täysin erilaisia. Kaikilla muilla aloilla tämä on itsestään selvää. Taloudellinen ajattelu metsäpuolella on vieläkin lapsenkengissä, vaikka kehitystä sentään on tapahtunut.
