Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Suorittava porras: ”Tuli tehtyä tuo ratkaisu jo liki 30 vuotta sitten. Siitä ei seurannut kuolema ,vaan uusi elämä.”
Suorittava täällä metsänsä myyneenä esitelmöi kuinka metsien kanssa pitää toimia – ???. Surkuhupaisaa!
Myit metsäsi vajaa kolmekymmentä vuotta sitten ja pidät toimenpidettä saavutuksena.
Minua puolestani vähän harmittaa, etten silloin harrastuksen sijasta päivätyökseni siirtynyt ostamaan metsiä, mutta kun ammmatisllista opiskelua aivan muulle alalle oli tullut laahattua melkein kymmen vuotta, niin ei ollut luontoa heittäytyä metsään, vaikka olisi pitänyt.
Eräs esimerkki tuolta ajalta.
Ostin metsätilan hintaan 80.000 markkaa ja hakkasin sieltä laajan siemenpuualueen saaden niistä 150.000 markkaa ja pinta-alaverolla tietenkin verottomasti. Sen jälkeen sieltä on harvennettu n. 20.000 euroa. Nyt metsän arvo on n. 250.000 euroa eli 18 kertaa metsän ostohinta. Kuluina parin viikon raivaus metsurikaverin kanssa ja vajaan kymmen hehtaarin äestys ja omin käsin kylvö. Hehtaarin kylvöön menee aikaa runsas tunti ja siemeniä parisataa grammaa/ha.
Silloin pitää takoa, kun rauta on kuumaa ja maalata vähän isommalla pensselillä, eikä nyppiä joutavia.
Gla: ”Tarvetta uusiutuville raaka-aineillehan on enemmän kuin tuotantoa.”
Onko?
Toisaalta Etelä-Amerikassa pienellä alueella voidaant tuottaa kaikki puu mitä tarvitaan ja sinne on rakennetaan massiivisia laitoksia. Tarvitaanko meidän sellua ja kannattako sitä jatkossa täällä tuottaa?
Kuinka Suomen metsätalouden käy?
Niin minäkin Rukopiikki. Asia on juuri kuten kirjoitit.
Minulle ainakin on Park tullut aina tieto siitä mitä etsitään ja miten.
Hankalia kysymyksiä. Tasan ei käy onnen lahjat. Voisimme tietysti siirtyä luontaistalouteen (kivikauteen) ja lopettaa luonnon riistäminen. Metsien ryöstöviljely, kaivannaisten hyödyntäminen jne. jne. Ymmärsin hyvin Linkolaa ja toisaalta ymmärrän myös taloudellisia realiteetteja. Sitä kai tämä demokratia on, että enemmistö päättää ja vähemmistön on siihen tyytyminen. Itsekkäitä tuppaamme olemaan, kun oma napa on lähin napa.
Minusta sinänsä etsinä ei ole ongelma. Se on kuinka korvataan, jos jotakin hyödynnettävissä olevaa löytyy, ettei kukaan joudu kärsimään taloudellisesti. Tunnearvojen korvaaminen ja arvottamiunen on tietysti erinomaisen ongelmallista.
Teimme joskus tarjouksen eräästä metsätilasta. Tarjoukseemme myyjä totesi ykskantaan, että sillä on tunnearvojakin enemmän kuin tarjouksemme. No, on aika ongelmallista hinnoittaa kenenkään tunnearvoja, joten kaupanteko loppui siihen.
Olisit Park tyytyväinen, kun saat alussa jo 20 e/ha/vuosi ja hinta senkun nousee, jos tutkinta pitkittyy. Minusta se on helppoa tuloa ja vahingot korvataan erikseen, jos niitä syntyy. Eihän sillä nyt tietenkään rikastu, mutta on kuitenkin rikkana rokassa.
Minä ainakin mielelläni lähetän tilitiedot, johon etsintäkorvauksen voi suorittaa.
Poromiehet tietysti Lapissa vastustavat kaikkea muuta kuin poronhoitoa. Lapissa näitä etsintäalueita on lähes joka niemessä ja notkelmassa. Voivat saada etsintään aloitusluvan valituksista huolimatta ja poromiehet tietysti valittavat.
Kaikkia hankkeita ei tuulla rakentamaan. Se on aivan selvä. Hakkeita on niin paljon vireillä.
Tyhjätaskut eivät pysty hankkeita luvittamaan. Luvittaminen vie vuosia ja se on kallista touhua, joten huvin vuoksi niitä ei toki tehdä. Maanomistajillekin maksetaan kehitysajalta yl. pientä korvausta, esim. 20 euroa/ha/vuosi, jos omistajat ovat olleet hereillä sopimusta tehtäessä. Iman korvausta ei pidä sitoutua mihinkään!
Alalla pyörii myös kaikenlaisia onnenonkijoita, jotka pyrkivät tekemään kuluitta sopimuksia, jotka voivat sitten myydä edelleen oikeille toimijoille. Niistä varoituksen sana on paikallaan. Minultakin tultiin kotoa hakemaan valmiiseen sopimukseen nimeä, jossa sopimuksen toisesta osapuolesta ei löydy muuta tietoa kuin nimi. Voi helvetti kuinka törkeää! Liiteenä laskelma, joka kertoo että vuotuinen vuokra on 50.000 euroa/vuosi, kun hanke on rakennettu. No, se ei ole narri joka narraa, vaan se joka antaa itseään narrata. Olkaa nyt varovaisia näiden sopimusten kanssa!
Oikea tapa on, että maanomistajaryhmä kilpailuttaa ja neuvottelee sopimusehdot, jossa määritellään oikeudenmukaisesti kuinka vuokrasumma jaetaan eri osa-alueisiin jne. (mm. siirtolinjoihin)
Tolopainen: ”viimeisin iso tuulipuisto valmistuu Lestijärvelle vuoden loppuun mennessä.”
Vai olisko tuo tieto Tolopainen sittenkin vain hevosmiesten tietotoimistosta?
Minäkin pienenä metsänomistjana olen muutamissa hankkeissa mukana, joissa yhteensä yli 150 voimalaa. 54 niistä parhaillaan rakenteilla, eivätkä ne ole Lestijärvellä.
Täällä tiedetään kuinka asiat pitäisi hoitaa. Vain vaikutusvalta on olematon. Kuinka helppo onkaan ottaa kantaa, kun asioista ei itse ole vastuussa.
Minne menee metsätalous Suomessa? Muutokset voivat olla todella suuria, jo yhdenkin kiertoajan puitteissa, meistä riippumattomista syistä. Itse pyrin omassa metsätaloudessani ottamaan sen riskinä panostuksissa huomioon. Arvaamaton tulevaisuus ei ole omissa käsissämme, halusimme tai ei. Mm. ”pienellä ” alueella Etelä-Amerikassa voidaan tuottaa kaikki se puu, mitä tällä telluksella tarvitaan.
On syytä pitää aina mielessä, että matemaattinen todellisuus on toisinaan hyvinkin erilainen, kuin oletus tai arvelu lopputuloksesta. Metsäasioissakin tämä on syytä muistaa.
Tyypillinen esimerkki tästä arvelun ongelmallisuudesta on tarina shakkilauden keksijästä. Kuningas oli ihastunut keksintöön ja lupasi toteuttaa keksijän pyynnön. Keksijä pyysi, että kuningas täyttäisi pelilaudan, jossa on 64 ruutua, vehnänjyvillä siten, että ensimmäisessä ruudussa on yksi jyvä, toisessa kaksi ja seuraavissa aina kaksinkertainen määrä. Kuningas suoralta kädeltä lupasi täyttää (arvelemalla ilman matematiikkaa) keksijän pyynnön. Matemaattinen todellisuus vai oli sellainen, että siihen maailman aikaan ei löytynyt niin paljon vehnää, että lauta olisi saatu täyteen.
Siksi arvelujen suhteen on syytä olla hieman varovainen.
Hallituksen esitys metsävähennyksen korottamisesta on nyt luettavissa. Muutosesitys samanlainen kuin edellinenkin korotus viidestäkymmeneestä kuuteenkymmeneen.
Ensi viikolla varmaan kuulemme jotakin myös perintöverotuksesta (kateusverosta). Metsien osalla perintöveron poistamisella olisi ilmeisesti merkittävä vaikutus metsänomistajien ikärakenteeseen, jolla puolestaan olisi käsitääkseni hyvin myönteisia vaikutuksia. Vaikutus verotuloihin ei ole ollenkaan itsestään selvä. Verotulot voisivat lisääntyä.
Jollakin aikavälillä perintöverolle joka tapauksessa joudutaan jotakin tekemään, kun ympäröivä todellisuus on mikä on. Muuten tänne jää vain rupusakki taistelemaan ay:n kanssa viimeisistä euroista.
Kovassa murroksessa on maailma ja tulevaisuuden ennustaminen on tikanheittoa. Metsäosakkeetkin ovat olleet tuuliajolla. Saa nähdä mihin kapeikkoon ajautuvat ja mitä tapahtuu puumarkkinoille.
Hyvää Pääsiäistä!
Olen ymmärtävinäni vähän jotain luontopointtejasi Nostokoukku, muuta muuten tulen tosi surulliseksi, kun luen viestejäsi. On sinulla masentava näkemys lähes kaikesta.
Ei pörssinkään tarkoitus mikää pahaa tarkoittava peli ole, vaan se on erittäin tärkeä keino hankkia yrittämiselle ja niiden kasvuedellytyksille vakuuksetonta pääomaa, joka on merkittävä tekijä.
Aika koukuttavaa tänne kirjoittelu on. Onko se sitten yksinäisyyttä, tarve valittaa jostakin, pätemisen tarvetta, oikeassa olemisen tarvetta vai mitä, vain vähän kaikkea, en tiedä. Eroon pitäis tällaisesta pyristellä ja tehdä senkin aikaa jotakin mielekkänpää.
