Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Suunnittelimme sairaalan labraa. Työntekijöitä oli kemistin lisäksi 13. Kysyin kemistiltä, montako työntekijää sinulla olisi, jos tämä olisi sinun liiketoimintaa. 4 – 6 oli vastaus.
Sairaaloita hallinnoi lääketiedettä opiskelleet ei tuotantotaloutta opiskelleet, jota toiminnan tehokkuus eittämättä vaatisi. Sotehimmeli vie vaikka kaikki verotulot, eikä sekään riitä. Tämä himmeli tulisi perata himmelin sisältä. Tk:n puolella on läkäriin puolen vuoden jono. Naapurirakennuksessa yksityinen lääkäri voi ottaa vastaan potilaita 20 min välein eli 20 päivässä ja lääkäriajan saa samana päivänä ja huomenna voi valita jo itse ajan, koska haluaa mennä. Olisi todella mielenkiintoista tietää, kuinka monta potilasta tk:n puolella tuossa puolen vuoden jonossa on ja montakopotilasta tk:n puolella lääkäri ottaa vastaan päivässä? Yksityisellä puolella 20 ja oma veikkaukseni on, että tk:n puolelle alle kymmenen.
Saunamökkiin ei enää tarvitse hakea rakennuslupaa. Lupatyö ja tietenkin myös lupamaksut vähenivät. Siitä seurauksena lupamaksuja on vastaavasti korotettava. Yksityisellä puolella tietenkin porukkaa vähennetään tai lomautetaan, kun työ vähenee.
Julkisen puolen kirous on toiminnan tehottomuus. Yksityisellä puolella euro on sellainen konsultti, joka pitää huolen tehokkuudesta, mutta mutta mikä ja kuka julkisella puolella???
Byrokraattus on sellainen peikko, että kun sille antaa pikkusormen, niin se vie koko käden ja peikosta on todella vaikea päästä eroon. Iso ongelma on myö se, että ilmaisia palveluja käytetään aina myös VÄÄRIN.
Hallino-oikeuden oikeudenkäyntimaksu, jos häviää on 310 euroa. Jo yhteiskunnan kulut varmaan todellisuudessa monikymmenkertaiset. En tunne tuotaa Tampereen tapausta, joka laajuudessaan on poikkeuksellinen. Mitään käytännön vastuuta valittajalla ei ole hallinto-oikeuden pientä oikeudenmaksua lukuun ottamatta.
Seurasin aitiopaikalta juuri erästä 4 vuotta kestänyttä valitusjuttua aivan osayleiskaavan mukaisesta rakentamisesta, aivan selvässä asiassa, ilman minkäänlaista todellista syytä. Ensin valitus viranomaisen suunnittelutarveratkaisusta kaupungin rakennuslautakuntaan, josta edelleen hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen viranomaisen rakennuslupapäätöksestä taas kaupungin rakennuslautakuntaan ja siitä taas edelleen hallino-oikeuteen.
Jos ostaa miljoonan euron tontin ja naapuri on sairas ja haluaa tehdä kiusaa, niin pikkurahalla sen voi tehdä ja perusteet voivat olla aivan mitä tahansa. Kun oikeusvaltiossa toimivaltainen viranomainen virkavastuulla päättää rakennusluvista eikä tietenkään naapuri, niin miksi ihmeessä meillä pitää olla tällainen järjestelmä, eikä yhteiskunta voi suojautua sairailta ihmisiltä. Kustannukset niin yhteiskunnalle ja varsinkin vahingon kärsiville voivat olla todella huomattavia.
Ainut tapa selviytyä tästä konkurssista on saada keinolla millä hyvänsä aktivoitua yksityistä sektoria kasvuun. Mitään muuta keinoa ei ole.
Missään mimessä ei saisi julkista sektoria ja byrokratiaa lisätä, vaan purkaa sitä kovalla kädellä. Tie helvettiin on kivetty hyvillä tarkoituksilla. Pitää ymmärtää mikä on realistisesti mahdollista täällä periveriassa.
Aivan poskettomia valitusoikeuksia pitäisi tarkastella todella kriittisesti. Valitusoikeus pitää toki olla, mutta, mutta pitäisi säätää perustettomasta valittamisesta valittajan maksamaan kulut ja vahingonkorvaus. Mitättömillä kuluilla valitaja voi tehdä helvetinmoista vanhinkoa, lähes millä perusteella hyvänsä.
Terveyskeskuspuolella lääkäriin on puolen vuoden jono. Yksityisellä puolella viereisessä rakennuksessa pääset läkäriin samana päivänä ja huomenna voi vapaasti valita ajan. Kun et ole lääkäri, et voi tietää, onko vaivasi kiirellinejn vaiko ei. Vain ihminen on niin nokkela rakentamaan järjestelmän, joka toimii näin. Yksityisellä sektorilla tehokkuutta paimentaa raha, mutta mikä ja kuka paimentaa tehokkuutta tk:ssa??? Yksityisellä puolella lääkäri ottaa vastaan n. 20 potilasta/päivä (20 minuuttia/potilas) Olisi mielenkiintoista tietää montakoa asiakasta tässä puolen vuoden jonossa tk:ssa on? Yksi lääkäri ottaa vastaan puolessa vuodessa tuon yksityisen mukaan 500 potilasta.
Valitettava tosiasia on sekin, että ilmaisia palveluja käytetään aina väärin.
Timppa: ”Yleisesti sanoisin, että verojen välttely johtaa hyvin usein epätaloudellisiin tuloksiin.”
Mikä on verojen välttelyä ja mikä on verosuunnittelua – en tiedä.
Siitä sensijaan minä olen täysin vakuuttunut, että merkitys on vieläkin huomattavan suuri.
Kysyin aikanaan verohallitukselta, kun jostakin muusta asiasta jouduin sinne olemaan yhteydessä (tämä toki verotuksen siirtymäkauden aikana), että onko metsäverotus oikeudenmukainen, kun toinen maksaa tulosta veroa 100% ja toinen ei ollenkaan ja saa vielä metsäverotuksen takia muitakin veroja anteeksi. Välitön vastaus kuului, että niin kai se luonnonvalinta toiomii.
No se oli silloin, mutta väitän luonnonvalinnalla olevan tavaton merkitys tänäkin päivänä. Ei nyt ehkä 100% enää.
Oikeudenmukainen lähtökohta tietenkin pitäisi olla käypä arvo, ja yhteismetsän pitäisi velvoittaa pitämään yllä laskelmaa tästä kulloisestakin käyvästä arvosta. En toki tunne yhteismetsien kirjaamisvaatimuksia, kun en ole niissä mukana.
Kuinka Timppakin nyt tässä yhteydessä on kiinnostunut prosenteista. Montako osakasta yhteismetsällä on minimissään oltava?
Kommentoin Timppa kannanottoasi tuohon Karon grilli juttuun. Ajatuksemme ovat kovi, kovin kaukna toisistaan verotuskysymyksissä ja muutenkin, kun metsän taloudellisia kysymyksiä käsitellään. Enkä tällä tarkoita niinkään varsinaista metsänhoitoa. Perintömetsä antaa niin helposti harhaanjohtavan käsityksen pääoman merkityksestä taloudellisena kysymyksenä.
Voisin harkita yhteismetsää näillä verosäännöksillä, jos yhteismetsän verokanta olisi 10%. Niin arvokkaana pidän sitä, että päätöksenteko on yhden käsissä, eikä mitään ryhmätyötä ja kulloinkin käytettävissä olevia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää. Metsävähennys on yksi ja hyvin oleellinen osa tätä katsantoa.
Gla: ”Laskee millä tavalla tahansa tai ei, tärkeintä on päätöksenteossa ymmärtää, mistä kannattavuus muodostuu.”
En olisi osannut Gla sitä paremmin sanoa ja näin juuri itsekin ajattelen. Täällä moni on mieltä, että sekään (ymmärtäminen) ei ole kovin tärkeää.
Vaihtoehtoisten sijoitusten huomioon ottaminen perustuu vain siihen yksiselitteiseen tosiseikkaan, että taloudellisessa mielessä varallisuutta olisi perusteltua pitää siellä, missä se näyttäisi tuottavan parhaiten.
Metsän varallisuus on lähinnä sitä, mitä on maan pinnan yläpuolella eli puusto taimikot jne. Maan metsätaloudellinen arvo on kokolailla merkityksetön ja usein pienelläkin korkokannalla laskettuna jopa negatiivinen.
Metsätaloudessa tuo em. periaate eli varallisuuden pitäminen tuottavimmassa paikassa tarkoittaa sitä, että tuo maanpinnan yläpuolinen osa on oikeassa suhteessa tuottoihin ja että investoinnit metsään ovat saman periaatteen mukaisia.
Kenenkään ei tarvitse ottaa vaihtohtoisia tuottoja huomioon ellei halua, eikä sen arvoon todellakaan ole yhtä vastausta. Kun talouden periaate on kuitenkin hyvin yksiselitteinen, niin kiistely aiheesta on omituista.
Asiallinen keskustelu täällä peittyy täysin joutavaan ja lapselliseen suunkopuun, joka osaltaan karkottaa täältä analyyttiset keskustelijat.
Voimaperäinen metsänuudistaminen on kallista ja uudistamisinvestointi on riskisijoitus. Peltoheitot hyvilläkin maapohjilla jäävät yleensä markkinaehtoisesti uudistamatta, ellei yhteiskunta tue uudistamista, joka osaltaan tarkoittaa, että uudistamaton maapohja on metsätalouden näkökulmasta arvotonta.
Minne metsätalous on Suomessa menossa? Isoja arvaamattomia tekijöitä on hetkellä huomattavan paljon. Niitä on nyt moninverroin enemmän kuin esim. parikymmentä vuotta sitten.
Fosiilisia esim. öljyä käytetään maailmalla sumeilematta vain lisääntyvässä määrin ja on hyvin vaikea nähdä, että niiden käyttö ainakaan vähenisi lähivuosikymmeninä eli hiilidioksiidi tulee vääjäämättä lisääntymään ilmakehässä. Mitä siitä sitten tuleekaan seuraamaan metsätalouden näkökulmasta? Esim erilaisia rajoitteita, joita on erittäin vaikea toteuttaa siten, että ne kohtelisivat metsänomistajia oikeudenmukaisesti.
Kuuntelin juuri edesmenneen jalkaväenkenraalin tarinointia, jossa hän totesi, että kansainväliset sääntöpohjaiset sopimukset ovat voimassa juuri niin kauan, kun ne hyödyttävät suurempaa osapuolta. Kuinka oikeaan osuva kommentti olikaan jo kymmeniä vuosia sitten lausuttuna. Pienten asema vaikeutuu ja toivon mukaan emme itse vaikeuta niitä lisää, kun olemme viimeinen pysäkki täällä kaukana pohjolan perukoilla.
PenttiAKHakkinen: ”Jos oikein ymmärsin niin R.Ranta pitää näitä Tahvonen, Pukkala tyyppisiä metsäprofessoreja uuden ajan airueina.”
Tässä pieni ote vuosituhannen vaihteen lehtikirjoittelusta, josta käy ilmi mitä tarkoitin.
”Omaisuuden tuotto on tärkeää metsänomistajalle (otsikko MT)…..Suomen metsätaloudessa on ollut tavallista, että järkevän taloudenpidon kannalta tärkeään sijoitetun pääoman määrään ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. (Tapion toimihenkilöiden) Hartikaisen ja Ruotsalaisen mukaan yhden prosentin tuottoon tyytyvä metsänomistaja saa puolitoistaketaisesti euroja 5 prosentin tuottoa tavoittelevaan metsänomistajaan verrattuna. Tuotto on heidän esimerkissään laskettu summaamalla kiertoaikana saadut tulot, vähentämällä kiertoaikana metsänkasvatuksesta aiheutuneet menot ja jakamalla näin saatu tulokiertoajalla.
Tämä on kuitenkin harhaanjohtavaa. Metsätalouden kannattavuutta ja omaisuuden tuottoa ei voi mitatta metsikön keskimääräisillä nettotuloilla. Eri aikoina syntyvät tulot ja menot on saatettava yhteismittalisiksi pääomamarkkinoilla määräytyvää diskonttauskorkoa käyttämällä….”
Kirjoittajina olivat Helsingin yliopiston professorit Lauri Valsta, Erkki Koskela, Jari Kuuluvainen ja Markku Ollikainen. He kommentoivat tällä kirjoituksellaan em. Tapion miesten ja Professori Olli Tahvosen välistä kriittistä kirjoittelua aiheesta.
Olli Tahvonen on ollut aivan keskeinen henkilö yleisten ekonomian periaatteiden tuomisen myös metätalouteen Suomessa. Tämän johdosta hän sai tietysti Tapion ja vuosikymmeniä Suomessa oppia saaneiden metsämiesten vihat, kun tulee heidän ikiomalle hiekkalaatikolleen leikkimään.
Sata vuotta sitten suomen vientituloista 2/3 osaa tuli metsäteollisuudesta ja siksi lailla katsottiin periustelluksi pakottaa metsänomistajat puuntuotannon maksimointiin kannattavuudesta välittämättä. Mm. jatkuva kasvatus kriminalisoitiin. Nykyisin vientituloista 1/6 osa tulee metsättaloudesta.
Perustuslaki takaa omaisuuden suojan ja vuoden 2000 uuden perustuslain mukaan sääntely olisi pitänyt tehdä lain tasolla eli eduskunnan päättämänä, eikä ministeriön päätöksillä perustuslain vastaisesti. Em. ja yleisten ekonomian periaatteiden tuominen metsätalouteen johti vääjäämättä siihen, että metsälainsäädäntö oli muutettava ja mm. jk:n kriminalisointi perusteettomana purettava. Muutosta on olut mielenkiintoinen seurata sinä ruman 30-vuoden aikana, mitä itse olen suht. aktiivisesti metsätaloutta harjoittanut – eikä muutoksen päätä ole todellakaan näkyvissä.
Monimutkaisiin asioihin ei ole yksinkertaista vastausta. Kettu hautasi kahleensa maahan ja kuvitteli näin pääsevänsä niistä eroon. Saman tapaista on liikkellä metsätalouden varmoissa vastauksissa, jonka nimiin täälläkin vannotaan suuntaan ja toiseen.
Pahoittelut , kommentti varmaan vähän väärän otsikon alla.
