Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Yrittäkää nyt muistaa, että ”varmat vastaukset ovat luultavasti vääriä” (Tahvonen) varmoja vastauksia on vähän – jos ollenkaan.
Kuinka osuva onkaan tuo UPM:n entisen päällikkö Matomäen kommentti (kunnioitan häntä tavattomasti), että asiat pitää käydä omassakin päässä – ei niitä yksin kirjoista opita. Luovuus on äärimmäisen tärkeää, jota koulutuksessa tulisi entistä enemmän korostaa. Pyrkimys kaikkien tasapäistämiseen on iso ongelma. Vähän kuten Paasilinnakin totesi, että itseoppinut on ainut oppinut – muut on opetettu.
Jo arkijärjellä jokainen jo auttavallakin korkomatematiikalla varustettuna ymärtää, että puiden istuttaminen metsään ei ole taloudellisessa mielessä kummoista liiketoimintaa – varsinkaan mäntymailla. Tuollainen investointi millä muulla alalla tahansa ei oikein tulisi kuuloonkaan. Investoinnilla kymmeniä vuosia vain kuluja. Mäntymetsien kanssa puuhastelevana ei tulisi pieneen mieleenkään, että alkaisin männyntaimia raahata metsään. Mänty uudistuu erinomaisesti siemenestä. Minulla on aina metsissäni huomattavasti taloudellisesti älykkäämpää tekemistä, kuin männytaimien istuttaminen.
On naurettavaa väittää, että sillä kannattavuus olisi erilaista sillä, joka on hakannut aukosta juuri tukkimetsän, kuin sillä, joka on saanut paljaan maan vaikka lahjaksi. Investointi on melemmille tasan yhtä kannattavaa tai kannattamatonta.
Jos omistat keskimääräisen 30 ha metsää, on taloudellisessa milessä koko lailla yhdentekevää kuinka toimit, vaikka istuttaisit metrin pitkät taimet uudistusalaasi. Tilanne on toinen, jos kaikki, aivan kaikki joudutaan teettämään palkkatyönä. Tuollaiset alat jokainen liikuntakykyinen metsästään vähääkin kiinnostunut hoitaa paskareissuillaan. Metsässä puuhastelu erittäin mielekästä ja palkitsevaa joka tavalla. Omallakin kohdalla se oli tietokoneen ääressä pitkät päivät istuvalle aivan ratkaisevan tärkeää kaikella tavalla. Pahimpina aikoina piti käydä kaksi kertaa päivässä saunassa rentoutuakseen, että pystyi 12 tuntia vuorokaudessa tekemään tarkkaa suunnittelutyötä ja tuijottamaan ruutua, tietoisena siitä, että jokainen tekemäsi virhe kävelee sinua vastaan myöhemmin.
Taloudelliseen tarkasteluun ainut perusteltu menetelmä on nettonykyarvo. Yksittäisistä tekijöistä voi väitellä mailman tappiin, eikä se johda mihinkään. Ei voi olla niin, että tarkasteluun on monia erilaisia OIKEITA menetelmiä, ja jotka jopa antavat vieläpä toisistaa poikkeavia muka erilaisia oikeita vastauksia. TALOUDELLISESSA tarkastelussa on noudatettava talouden lainalasuuksia. Vanhan koulun vannoutuneille Riikilöineen se on mahdotonta.
Mitähän pelleilyä tämäkin kokeilu on – tuottamatonta työtä ja paimennettavaa riittää. Eikö olisi parempi laittaa tuokin raha hirvien tapporahaksi?
UPM:n päällikön puheenvuoro on syytä ottaa vähän todestakin ja lukea siitä ajan merkkejä – Suomen olosuhteet verrattuna Etelä-Amerikkaan.
Olen pitkään yrittänyt ensiharvennuksissa antaa motokuskille yhden oleellisen neuvon. ÄLÄ JÄTÄ tukiksi kelpaamattomia runkoja. On sivuseikka ovatko puut siellä tasaisesti jakautuneina. Oleellista on, että jätetyt rungot ovat tukkirungoiksi kelpaavia. Myöhemmät harvennukset ovat YLÄHARVENNUKSIA.
Tukin ja kuidun hinnat tulevat jatkossa eriytymään entisestään ja se on viisasta ottaa huomioon.
En Tolopainen ole ollut minkäänlainen matkustaja kahteenkymmeneen vuoteen, kartellin jälkeen. Eikä tarkoitukseni ollut millään tavalla kritisoida jäsenyyden irtisanomista, joka on tuon parikymmentä vuotta ollut täysimääräiseti makasamatta. Vain ajankohta herätti huomiotani. Eikä osuukunaalla mitään hätää ole. Se voi siirtää osuusmaksujen ja lisäosuuksien maksamista, jos osuuskunnan maksuvalmius sitä edellyttää.
Osuuskunta-aate on oma uskontonsa. Tiedän sen omakohtaisesti vallan hyvin kodin perintönä. Omalle osuuskunnalle myydään ja sen maksamaa hintaa pidetään oikeana oli se mikä tahansa. Näin tuli itsekin toimittua (sanoisinko hieman hyväuskoisesti) ja myytyä varmaan 50 000 m3 putkeen osuuskunnalle hintoja kyselemättä ja siksi heidän kartelliin osallistumisestaan jäi karvas maku. Oliko tällainen toiminta osuuskunnan jäsenten edun mukaista? Heräsi vääjäämättä kysymys, kenen hallinnassa osuukunta on. Oleellista on tietenkin toiminnan tehokkuus.
Se on hyvä, että toimijoita on ja aidon kilpailunkin pitäisi toimia. Luova tuhokin on tarpeellista. Osuukunta-aate vähän vierastaa näitä markkinatalouden perusperiaatteita.
Sanoivat itse juuri jäsenyyden irti, kun sääntömääräistä oli maksamatta. Olisi pitänyt laittaa kymmeniä tuhansia lisää osuuspääomaan. Sijoitus olisi toki ollut kannattava suhtellisen hyvän koron ja lähes olemattoman osuuskoron verotuksen takia. Miksi muuten osuuskorkoa verotetaan näin?
Pidin tapahtunutta kartellia ja sen jälkihoitoa niin törkeänä ja anteeksiantamattomana, että luottamus osuuskuntaan meni laakista. Jotakin periaatteita sentään pitää olla. Se tuntuu karvaalta, kun omat koirat purevat.
Luottamus olisi voitu jotenkin palautta, jos päitä olisi pudonnut ja olisi pahoiteltu tapahtunutta. Mutta kun käyttäydyttiin juuri päinvastoin. Törkeimmin kolmesta suuresta. Ei pienintäkään pahoitteua tapahtuneesta – päivastoin.
Metsänomistajat tarvitsevat jalostajia ja jalostajat metsänomistajia ja siksi luottamus on tosi tosi tärkeää. Puukauppa on mitä suurimmassa määrin luottamuskauppa.
Siksi pidin osuuskunnan käyttäytymistä hyvin kummallisena. Aliarvioitiin todella raskaasti omia jäseniä. Surullista!
Varmat vastaukset näihin kysymyksiin kertoo, ikävä kyllä, niiden esittäjän ymmärtämättömyydestä.
Jos katsoo, että sitoutuneelle pääomalle on saatava 5 % korkoa, istutusinvestointia ei Suomen olosuhteissa yleensä saa koskaan takaisin. No, mitä se tarkoittaa? Sitä, että sellainen investointi ei ole taloudellista toimintaa. Jos koron katsoo omassa taloudessaan olevan korkea, niin jatkuva kasvatus on selvä vaihtoehto tai ainakin sellainen kasvatus, joka perustuu luontaiseen uudistumiseen.
Mitä korkoa sitten tulisi käyttää, on mitä suurimassa määrin omistajakohtainen kysymys, joka tarkoittaa, että yhtä vastausta ei oikein ole. Se, että joku omistaa 1000 ha metsää ei todista yhtään mitään metsätalouden osaamisesta. Kenelle hyvänsä poropeukalolle se on ollut mahdollista hankkia, jos on ymmärtänyt verotuksen kummallisuuden verotuksen siirtymäkauden aikana.
Toinen merkittävä seikka on se, mitä lopputuotteen käyttäjät ovat asiasta mieltä – aika näyttää. Ajan merkit ovat vähintäänkin arvelluttavat.
Nuorena ja vailla elämänkokemusta tiesi kysymyksiin varmoja vastauksia. Elämä vain tahtoo opettaa, että niitä on vain kovin vähän, jos ollenkaan.
Yläharvennuksilla tukkipuuta. Sahapuuta täältä vielä tarvitaan, jos jotakin tarvitaan ja siitä ollaan valmiit maksamaankin jotakin. 10 vuotta vielä olisin tarvinnut kysynää kuidulle, niin olisi saanut pääosan ensiharvennuksista tehtyä. Sen jälkeen vain tukkipuuta teriin. Tukiksi kelpaamattomat voi sen jälkeen jättää vaikka ötököille ja lannoitteeksi metsään.
Näillä hinnoilla metsät voisi toki myydä vaikka pois ja sijoittaa rahat maailmalle, jos taloudellisesti toimisi, nyt kun metsävähennyskin saadaan kohta käytettyä. Myynti ja lahjoitus tietenkin seuraavan sukupolven kautta verottomasti. Sikäli vähän hankala, kun noihin risukoihin tahtoo rakastua. Aika aikansa kutakin, ei niitä mukaansa pilven päälle saa otettua.
Hevoseton mies on huoleton mies.
Metsälahja on verotuksellisesti hyvin edullinen tapa saada metsästä tuloa. Miksi ongelmoida, kun metsän voi myydä ja hinnatkin ovat tässä markkinatilanteessa erinomaisia.
Jos maksat ensin lahjaveron ja sen jälkeen joka kalikan myynnistä lisäksi 30% , niin maksat metsästä saatavasta tulosta kolminkeraisen veron. Ei taloudellisessa mielessä mitään järkeä. Metsä on vain pidettävä vuosi lahjan saamisesta.
Jos lahjan arvo on määritelty suuremmaaksi, kuin mitä metsästä vuoden kuluttua saat, niin hyödyt siitä verossa. Myyntitappion verohyöty on selvästi suurempi kuin lahjavero.
Metsä on sellainen omaisuuserä jonka verotus on syytä tuntea, että itsellekin jää jotakin vaivan palkaksi.
Ei vielä, ei vielä käpysonni.
No, fossiiliset on niitä hiilivetyjä. Hiiltä olisi riesaksi asti, mutta pitäis saada sekaan vetyä, niin saataisiin vihreää hiilivetyä, jota kierrättää ja fossiiliset jättää rauhaan.
Sinun Nostokoukku pitää kysyä asiaa siltä tietokoneeltasi. Ethän sinä Nostokoukku ilman niitä datakeskuksia voisi täällä Metsälehden palstalla itkeä sitä, kun SUURI SUURI raha kusettaa sinua kaikella tavalla. On se niin väärin kaikki maailman meno Työntökoukulle. Kannattaisiko keskityä siihen, mihin voi itse jotakin vaikuttaa.
Vety liittyy todennäköisesti oleellisena osana tulevaisuuden energiaratkaisuihin. Siksi laitoin tuon kuunteluehdotuksen. Varsinkin sen loppuosassa on tarinaa tästä. Emme voi yksin itse päättä, miten fosiilisista päästään eroon, joka mitä ilmeisemmin on pitkässä juoksussa välttämätöntä.
Vedystä ja talteen otetusta hiilestä saadaan hiilivetyjä kiertoon, joka tuntuisi järkevältä. Ydinvoima ei vättämättä kelpaa vedyn tuottamiseen vedestä.
Pitää myös muistaa, mihin niitä datakeskuksia tarvitaan.
