Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Tiedämme kumpikin Matomäen tarinan. En nyt tarkistanut, mikä yhtiön nimi oli hänen jäätyä eläkkeelle.
”Tauno Antero Matomäki, on vuorineuvos, tekniikan tohtori h.c. ja diplomi-insinööri. Hän oli Rauma-Repola Oy:n pääjohtaja 1987–90, Repola Oyj:n pääjohtaja 1991–96 ja UPM-Kymmenen hallituksen puheenjohtaja 1999–2001. Wikipedia”
Timpan piti siirtyä jo kansantaloustieteeseen puolelle hakemaan tukea. Taloustieteen professorihan väittää, että tukea ei tälle ole sieltäkään löydettävissä.
Jos Panu olet oikeasti kiinnostunut asiasta, niin metsäekonomiasta löytyy tuoretta kirjallisuutta. Sellaista, jota metsänhoitajaoppilaat tavaavat esim. Helsingin yliopistolla. Professori joskus totesikin, että hän laittaa opiskelijat ajattelemaan omallakin päällä ja se on hyvä se.
Ja se sopii ohjeeksi kaikille, mitä Matomäkikin (UPM:n entinen päällikkö) totesi, että asia pitää käydä omassakin päässä. Asia on syytä selvittä itselle, että ymmärtää mistä puhutaan.
Panu Turkissa on inflaatio 50 %. Mitähän nimelliskorkoa mahtavat siellä käyttää? Heh heh.
Jos nyt vastaisin tuohon kysymykseesi, niin siitähän riemu repeäisi. Inflaatio oli juuri kymmenen ja korko hyvä ettei negatiivinen.
Sen joutuu jokainen miettimään ihan itse tai sitten hyväksyy jonkun toisen lanseeraaman koron. Sitä olen kovasti kaivannut näihin metsään.fi ehdotuksiin. Kun ehdotetaan avohakkuuta, niin pitäisi kertoa suhteellinen arvokasvu, johon metsänomistaja sitten voisi verrata oman taloutensa realiteeteista, hakkaako vai antaako vielä kasvaa.
Ilmeisesti siinä olisi pitänyt sanoa, että metsää älköön hävitettäkö puuntuotannon takia. Silloin Timppakin olisi ymmärtänyt.
Minulle on sinänsä yhdentekevää, kuinka kukin asian käsittää. Mielipiteen vapaushan meillä on.
On suorastan huvittavaa, kun täälläkin pohditaan monen taholta sitä, että lakirajoja pitäisi kiristää ja silti jyrkästi kiistetään tarkoitusperä.
Timpallakin on monen arvoisia euroja, riippuen siitä mihin niitä käytetään. Minulle kaikki eurot ovat täsmälleen saman arvoisia tiettynä ajan hetkenä. Ei kai taloudesta puhuttaessa ole muuta kannattavuutta kuin liiketaloudellista kannattavuutta. Siitähän tämä soppa on syntynyt, kun metsämiehet ovat keksineet aivan jonkun todella omaperäisen kannattavuuslajin. Sen oikominen näyttää olevan osalle porukasta ennenkokemattoman vaikeaa.
Pitää tietysti ymmärtää syy metsän hävittämisen kieltämiseen. Siitähän tässä on kyse.
Minä ymmärrän metsän sellaiseksi jossa on puita. Jos metsän hävittämisen kieltämiseen olisi ollut joku muu syy kuin puun tuottaminen, esim. maiseman pilaaminen tai luonnonsuojelullinen syy tms., niin silloin ei tietenkään olisi suorastaan alettu vaatia, että metsä on aika-ajoin hävitettävä.
Mitä kummallista sen myöntämisessä on. että puun tuottamisesta oli kyse kun puujaloilla seisottiin. En ymmärrä alkuunkaan käsityksiänne.
Timppa: ”Ei lailla ole koskaan pakotettu tuottamaan puuta. Ei paljon, ei vähän. Monellakin metsälailla on kielletty metsänhävitys, mikä on aivan eri asia.”
Saivartelua Timppa saivartelua. Tiedämme kumpikin tasan tarkkaan mihin on pyritty ja miksi. Puu jota ei ole, ei kasva. Se kertoo pyrkimyksen.
Metsä ostoon piti saada lupa vielä 1990-luvulla ja muidenkin kuin yhtiöiden. Niin taistelu ostoluvista kuin kunnan lunastusoikeudestakin on omakohtaistakin kokemusta.
Niin koen, että vähintään 80 -90 % metsänomistajista on täysin pihalla korkojen merkityksestä – valitettavasti. Tietysti sellaiselle metsänomistajalle, joka käyttää välittömään kulutukseen metsästä saamansa pienen tulon, ymmärtäminen voi olla haasteellista, varsinkin peruskoulun jo unohdetulla matematiikan oppimäärällä. Ja mikä arvo nyt sillä on, saanko ryypätä sen koskispullon tänään vai vasta ensi vuonna.
Harvennuksessa jäävään pohjapinta-alaan korolla ei ole kovin suurta vaikutusta, mutta siihen, mitä puita olisi taloudellisesti järkevää milläkin korolla poistaa, merkitys onkin jo ensiharvennusta lukuun ottamatta ratkaisevan tärkeä.
Me emme voi muuttaa talouden lainalaisuuksia, halusimme tai emme.
Meillä kymmeniä vuosia opetettiin, että talouden lainalaisuudet eivät koske metsätaloutta ollenkaan. Syykin on selvä – elimme puujalan varassa. Lailla pakotettiin tuottamaan mahdollisimman paljon puuta. Kokonaan toinen kysymys on, mikä se oli metsänomistajan talouden näkökulmasta.
Saattaa hyvinkin olla, palaamme tähän jälleen ilmastosyistä. Toivottavasti silloin markkinaehtoisesti ja hiilensidonnasta maksetaan korvaus.
Timppa: ”Jos on ostamassa metsää sijoitusmielessä, niin on tietysti myös kilpailevia vaihtoehtoja. Silloin pitää tietysti arvioida sijoitetun pääoman tuottoa eri vaihtoehtojen välillä. Sama tietysti, jos aikoo myydä metsänsä.”
Taloudellisessa mielessä on yhdentekevää, mikä investointi metsään on kysymyksessä tai mikä sieltä tuloutus. Sama taloudellinen lainalaisuus pätee oli sitten kysymyksessä uuden metsän ostaminen tai muu investointi metsään. Kuin myös metsän myyminen pohjineen tai sieltä puiden myynti. Aivan samalla tavalla arvioidaan kilpailevia vaihtoehtoja kaikissa tapauksissa taloudellisessa mielessä.
Korot, inflaatio ja vaihtoehtoisten tuotot saattavat vaihdella rajustikin, mistä viimevuodet kertoo, eikä meistä kukaan tiedä tulevaisuutta. ”Kaikki on ajan ja kohtalon vallassa”, kuten jo tuhansia vuosia vanha teksti kertoo.
Me elämme tällaisessa maailmassa ja silti joudumme parhaan kykymme mukaan arvioimaan riskejä ja tuottoja.
Oli uskonnosta sitten mitä mieltä tahansa, mutta saarnaajan kirjan Isosta kirjasta kannattaisi jokaisen lukea – sieltä löytyy paljon ikuisia totuuksia, jotka eivät ole ajan saatossa miksikään muuttuneet. ”Sijoita yhdeksälle kymmenellekin taholle …” ”mikä tietoa lisää, se tuskaa lisää” jne.
