Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Metsän kasvu (puiden kasvu) on reaalikasvua edellyttäen tietenkin, että puun reaalihinta säilyy.
Reaalikorko on se korko, jota on syytä käyttää. Jos korolla ei olisi mitään merkitystä se tarkoittaisi samaa, että taimikko on yhtä arvokas kuin tukkimetsä. Harva nyt sentään sitä mieltä on.
Jos haluaa selvittää itselleen koron merkityksen, niin siihen löytyy vastaus metsäekonomian oppikirjoista. Periaatteet ovat aivan samoja kuin missä tahansa taloudellisessa toiminnassa, vaikka esim. pörssiosakkeiden arvostuksissa jne. Kaikille se ei avaudu koskaan. Timppaa kyllä hämmästelen, kun hän on sentään saanut matemaattista koulutustakin.
Positiivisista kasvukokemuksista varmaan on mukavampi kertoa ja nuorissa puustoissa muutos näkyy. Minäkään en Lapin metsiä pariin kesään ehtinyt käydä kiertelemässä ja ihan aidosti tunnelma oli tosi myönteinen. Sielläkin nuorissa metsissä muutos nosti mielialaa niin, että innolla sitä muillekin kertoo.
Totuus on kuitenkin se, että pitkä on puulla elinkaari, jopa hyvissä olosuhteissa ja siksi sitä korkoakin joutuu pohtimaan.
”Vaikka kuolisit huomenna, istuta silti omenapuu.”
Mehtäukko: ”Mikäs herättäjä- juhla oli RR:n ”mä- taimikot pohjoisessa 30- vuodessa tukkipuiksi”…?”
Mehtäukon herättäjäjuhlista en tiedä, mutta ostin vuosituhannen vaihteessa (olisko ollu 1998) Kemijokivarresta Kaihuavaaran kupeesta (Kaihuavaara oli silloin METLA:n tutkimusmetsä) palstan n. 100 ha. Rinteessä olevalla kuviolla oli silloin auratulla alueella n. 3 m pitkä männyntaimikko, joka ensiharvennettiin n. 15 vuotta sitten, Nyt siinä on metsä, jossa 80 % puista saa jo yhden normaalin tukin. Nyt siihen suunnitelaan toista harvennusta.
Jos fossiilisia voitaisiin jatkossakin surutta käyttää, eikä mitään hinta- ja saatavuusongelmia olisi näköpiirissä, niin vihreän sähkön tuotanto ei olisi nykyisessä laajuudessa. Siinä ennakoidaan tulevaisuutta ja kun se jo nyt on suunnilleen kilpailukykyistä. Visakin istuttaa puuntaimia tulevaisuutta ajatellen.
En nyt ymmärrä Visa, mitä yrität tuolla kriittisyydellä kertoa?
Tolopainen: ”Turha tarttua lillukanvarsiin, aurinkopaneelit ovat välttämättömiä kun fossiilisista joudutaan luopumaan niin nopealla aikataululla, että siinä kehityksessä ei kaikki pysy mukana.”
Tolopainen on asian ytimessä, joka monilta näyttää unohtuneen. Pitää osata erottaa oleellinen epäoleellisesta. Sama ongelma vaivaa monilla metsäpuolellakin.
Se on kaima sellaista; että tyhjästä on paha nyhjäistä.
Työmies kaivoi monttua ja isäntä katsoi montun reunalla kädet plakkaris. Työmies alkoi valittaa, että järjestelmä pitäis muuttaa, kun sinä vain katsot ja minun pitää kaivaa. Siihen isäntä, kuules poika, oli järjestelmä mikä tahansa, niin sinä kaivat ja minä katson.
Niitä on ihmisiä, joilla on omat sormet oven välissä ja lujaa vetävät ovea vain kiinni ja huutavat kovalla äänellä, että kipiää ottaa!
Jos katson omia metsiäni, niin se havainto pistää silmään. Harvennushakkuut tehdään aivan liian paljon samalla sapluunalla. Maaperän rehevyys pitäisi paljon paremmin ottaa huomioon harvennusvoimakkuudessa.
Karut maat eivät järeydy, jos jätetään liian taajaksi ja reheviä alueita ei saisi harventaa liian harvaksi.
On aivan tervettä, että koron merkitystä (Tapio) näin havainnollistetaan. Jo aikanaan KHO:lle tekemässäni valituksessa yritin kertoa, että metsästä ei voi nähdä taloudellista päätehakkuuajankohtaa, vaan siihen vaikuttaa hyvin paljon metsästä riippumattomat markkinat. No siitä ongelmasta sentään on päästy ja se ongelma koski ennen muuta Lappia. Muutenkin heikoimmassa tilanteessa olevia vielä silläkin rangaistiin.
On aivan turha hurskastella. Metsänomistajat yleensä pyrkivät tekemään taloudellista tulosta metsillään. En ole tavannut sellaista metsänomistajaa, joka ei haluaisi puistaan mahdollisimman kovaa hintaa. Se minusta kertoo sen, mikä on pelin henki – tulosta halutaan.
