Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Minäkään en Mehtäukko toki koe ensiharvennusongelmaa ainakaan lähialueellani ollenkaan huomattavaksi. Eilenkin ajelin metsäteitä 100 km aivan etsien yliharvennettuja, kun niitä noin kovalla kädellä arvioidaan olevan. Huomattavia ongelmia silmävaraisesti ei juuri ollenkaan.
Arvioimalla tulevaisuutta GLA. Muuta ei oiken ole tehtävissä. Metsän kasvu ja puun hinta ovat sittenkin ehkä helpoimpia tässä yhtälössä. Varsinkin kun en elä kaksisataavuotiaaksi, niin sen varaovaisempi olen (korko), mitä kauempana arvaamattomassa tulevaisuudessa saan investointini takaisin. Pääomattomana metsänostajana homma olisi loppunut lyhyeen, jos olisin alkanut mäntyjä istuttamalla uudistamaan. Jos taas olisin tiennyt, että seuraavina vuosikymmeninä nimelliskorot menevät nollaan, olisin skaalannut metsätalouden ja lopettanut muut päätoimiset puuhastelut.
Olin valtavan kiinnostunut tutkimuksista, joita silloisessa Metlassa Tahvosen ryhmä (Hyytiäinen, Viitalan Esa-Jussi jne.) alkoivat tehdä joskus 2000-luvun taitteessa. Optimointitulokset osoittivat mm., että nuoria metsiä tulisi kasvattaa taajempana (vertaa nyt ilmenneisiin ensiharvennusongelmiin) ja myöhemmät harvennukset yläharvennuksina jne. Annan ison arvon, että olen voinut tuntea heitä vähän henkilökohtaisestikin. Nämä tutkimukset ovat oleet tärkeä avaus ja avartaneet näkökulmaa merkittävällä tavalla ja muuttaneet käsityksiä metsätaloudesta.
Ostossa ongelmana oli, miten minun on laskettava arvo nuorille metsille ja taimikoille. Tästä puolestaan seurasi huomio, että sama ongelmahan koskee koko metsätaloutta. Kyllä jokaisen metsänomistajan tulisi minusta ymmärtää puun kasvu ajan funktiona, niin kuutioina kuin euroinakin ja mikä tärkeintä talouden näkökulmasta, ei vain reaalisesti vaan myös suhteellisesti.
AJ: ”RR antaa ristiriitaista viestiä. Välillä tulevat metsän tuotot voidaan ennustaa tarkasti NNA-laskelmalla, ja se on ainut väline mitä päätöksentekoon saa ylipäänsä käyttää. Välillä kaikki on epävarmaa eikä vastauksia ole. Ota tästä sitten selvää.”
NNA on se, kuinka kannattavuus on ymmärrettävä. En tiedä mitään muuta tapaa, mihin metsänhoitotoimeni taloudellisuus voisi nojata. Selaista ne siellä Helsingin ylioistossakin uusille metsänhoitajille opettavat. Tulevaisuuden olosthteet ovat kuitenkin AJ meille kaikille tuntemattomia. Pitää ymmärtää nämä kaksi asiaa tarkoittavat. En voi vaikuttaa kumpaankaan.
Mehtäukko sanoo omistusaikansa kertoimeksi viisi.
Jos pitäisi analysoida oma kertoimeni, niin olosuhteiden muutoksella (eli tuntemattomalla tulevaisuudella) on ollut aivan ratkaise merkitys. Esim. alkutaipaleella nimelliskorko oli 10 – 15, myöhemmin pitkään 0. Jo silläkin tiedolla olisi ollu valtava merkitys.
Meillä päin tavattiin Visa sanoa, että naapuri naapurin asumaan opettaa. Yksi kun alkoi viljellä kylässä sokerijuurikasta, niin muutaman vuoden sisällä sitä oli jokaisella. Sinäkin varmasti olet saanut seuraajia hyvällä metsänhoidollasi.
Hyvä kysymys GLA, mutta mikä olisi hyvä vastaus -” kenpä tietäis sen, ken arvaisi huomisen?” Kun on paljon nuoria metsiä ja taimikoitakin, niin puuhaa riittää. Harmi kun ei elä edes kaksisataavuotiaaksi. Tulee vain mieleen, että”rukoilkaa elon herraa, että antaisi leikkumiehiä, sillä eloa on paljon mutta leikkuumiehiä vähän.”
On vain hiukan hankala Timppa sitä fotosynteesiä hyödyntää, ellei niitä hehtaareja ole saanut lahjaksi. Tasan ei käy onnen lahjat. Toisaalta on ollut paljon helpompi ymmärtää ajatuksenjuoksuasi, kun sinun ei ole tarvinnut hankkia niitä hehtaareja. Lahjaksi saadulle pääomalle on paljon helpompi olla laskematta korkoa. 20 ha kuivaa kangasta ei suuria fotosynteesejä kerää.
Mehtäukko sanoi omistusaikakertoimeksi viisi. No, paljonko on paljon?
Mutta kuten sanottu, kaikella kunnioituksella.
Arvostan ilman muuta teitä jokaista, innokasta ja aktiivista metsienne hoitajaa ja metsänhoidon puolestapuhujaa. Suorastaan ihailen teitä siitä horjumattomasta uskosta metsätalouteen mm. Timppaa, Visaa, AJ:tä, mehtäukkoa, GLA:ta, Puukia, jätkää, jesseä jne. jne.
Pahoittelen, että joudun olemaan myös vähän inhorealisti ja katselemaan myös mitalin toista puolta. On jäänyt mieleen näistä taannoisista Nordean metsäklubiristeilyiltä eräs luento taloudesta, jonka piti pankkiiri. Hän aloitti luentonsa sanomalla, että metsätalous on sellaista taloutta, että se ei ole taloutta ollenkaan.
En millään muotoa suhtaudu kriittisesti metsänhoitoon. Päinvastoin, pohdin vain sen taloudellista realismia ja täysin kritiikitöntä suhtautumista siihen.
Tuo sinun AJ ajatuksesi lapsien näkökulmasta sisältää sen harhaisen näkemyksen, että vain metsä on lapsia hyödyttävää varallisuutta. Lasten talouden näkökulmasta on tietysti paras, että olet investoinut tuottavimpaan mahdolliseen paikkaan.
Mehtäukko jättää viisinkertaisesti isompana lapsilleen. Mitähän tuo mahtaa tarkoittaa? Onko kyse pinta-alasta, puuston määrästä, taloudellisesta arvosta. ( nimellisesti vai reaalisesti) Entä mistä tämä lisääntyminen on syntynyt, metsätaloudesta, urakoinnista vai jostakin muusta jne.
Minne menet metsätalous?
Inflaatio on 10%. Kustannukset nousevat kiihtyvällä vauhdilla tuottoja nopeammin. Ennallistamisen jne. jne. uhkakuvat painavat päälle.
Investointeja pitäisi tehdä kymmenien vuosien päähän tuntemattomaan tulevaisuuteen. Mitä karummat olosuhteet, niin sen suurempi kysymysmerkki on metsänhoidon investointien kannattavuus.
Valitettavasti joudun suhtautumaan kriittisestri siihen täysin kritiikittömään metsänhoidon kannattavuuden vuosikymmeniä jatkuneeseen julistukseen. Silloin, kun lasketaan todelliset kustannukset.
Jos taas omistat jonkun keskimääräisen 30 ha ja hoidat sitä omatoimisesti kuntoillen ja siitä nauttien, niin mikä sen hienompaa ja kannatettavampaa.
30-vuoden kokemuksellani on edelleen enemmän tai vähemmän arvailujen varassa metsänhoidon kannttavuus, varsinkin tässä tilanteessa. Siitä olen vakuuttunut, kuinka kanntaavuus on ymmärrettävä ja laskettava. Vaihtoehtoja ei ole ja niiden keksiminen kertoo ainoastaan tarkoitushakuisuudesta.
Metsän omistaminen sitävastoin on ollut tuona 30-vuoden aikana aivan varteenotettavan kannttavaa, eikä sekään ole mikään tae tuntemattomasta tulevaisuudesta. Kaikella on yleensä kulminaatiopisteensä. Varteenotettavan tuoton ovat taanneet puuston kasvun lisäksi metsien hinnan kohoaminen.
Kerrotaan, että Korean suhdanteen aikana yhtiöt olisivat halunneet purkaa tehtyjä kauppoja, joista käsirahakin oli jo maksettu. Käsirahan olisi saanut pitää, jos myyjä olisi suostunut purkamaan kaupan ja olisi saanut jättää hakkaamatta. Puun hinta laski niin rajusti, että ostajat olivat helisemässä.
Hyvin ne kaupat sovitysti toteutuvat. Kolme tapausta on itsellä ollut sellaista, joista on ongelmia ollut. Kauppoja on kuitenkin ollut enemmän kuin yksi sata. Vain kerran on pitänyt kauppa purkaa. Rahaliikennekin on ollut todella erinomaista.
Yhtä ja toista muuta on matkan varrella sattunut. Aihetta olisi kyllä yhtä kirjaa varten riittävästi kaiken laista. Pitäis vain saada aikaan. Joskus ostaja on hakannut vahingossa nurkan mökkitontista, joka maksoi yhtiölle aika paljon. Näytti jo siltä, että käräjille menevät. Joskus on omaakin metsää yhtiö harvennushakannut naapurin harvennuksen yhteydessä jne. Metsien ostoistakin olisi mielenkiintoisia tarinoita. Samoin viranomaismenettelyistä ja kaikesta siihen liittyvästä.
Todella vaiherikasta on ollut metsätalous näinkin lyhyen matkan varrella, pikkupoikana käpyjen keräilystä tähän päivään ja on sitä edellen.
Hölmölässä ne tuumasivat, kun peittot olivat liian lyhyitä, että leikataan toisestä päästä ja liitetetään toiseen päähän, niin saadaan peitto jatkettua.
Täälläkin eräät pitävät hirmu kannattavana, kun säästöpossunsa tyhjäämällä saavat sieltä satasen ja laittavat kympin sinne takaisin.
Kun hakkaa tukkimetsänsä ja saa siitä 10.000, jonka voi sijoittaa sitten johonkin vaikka neljän prosentin korolla. Jos siitä kymppitonnista sitten sijoittaa 1500 metsän uudistamiseen, eikä saakkaan sieltä yhtä suurta korkoa, niin tappiotahan siitä vääjäämättä syntyy.
No, MaalaisSeppo sanoo, että siitä uudistamisesta saa verovähennyksen. Saa toki ja sen suuruus riippuu mm. metsävähennyksestä ja verovähennyksen voi saada muustakin sijoittamisesta kuin metsän uudistamisesta. (vaikkapa lannoittamisesta, jos metsä on ainut autuaaksi tekevä) Metsänuudistamiseen liittyy vielä sekin ongelma, että raha on siellä hankalasti uudelleen operoitavissa, jos tarve sitä näyttäisi vaativan. Kiinni juurilla maassa kymmeniä vuosia.
Minä pidän sitä itsestään selvänä, että uudistamisen kulut on saatava korkoineen takaisin. Metsät markkinoilta hankkineena, se on ollut ainut perusteltavissa oleva lähtökohta, ellei halua itseään pettää.
Mäntymetsät ovat oleet siitä kiitollisia, että niiden uudistaminen on ollut helppoa ja halpaa siemenestä – keinollisestikin. Karummilla paikoilla siemenpuilla jopa ilman minkäänlaisia kustannuksia. Kannattavuutta tavoitelaan, ei maksimaalista puuntuotosta. Mänty vaatii yl. vapaata tilaa uudistumiseen, joten se ongelmallista jk:lla, jos tapaa ahtaasti halutaan tulkita.
Olen Timppa huomaavinani, että et olekaan tosiuskovainen. Alat nikottelemenna paljaan maan ostajan kannattavuuden edellytyksiä.
Molemman istuvat keväällä kannonnokassa, niin tukkimetsän juuri hakannut ja paljaan maan ostanut. Moemmat ovat varoissaan, toisen raha on tullut juuri tehdystä avohhakuusta ja toisen mahd. jostakin muualata. Kummankin raha on saman näköistä ja yhtä arvokasta.
Herrojen taloustiede edustaa sellaista näkemystä, metsästä saadun rahan kannattavuudella ei ole niin suurta väliä. Paljaan maan ostajan on syytä tarkoin harkita.
Metsätalous on ollut siitä kummallinen ala, että siellä on ollut tällainen omaperäinen taloustiede pitkään vallitsevana.
