Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Metsänomistajan taloudellinen näkökohta on Rane vain eräs monien monien muiden näkökohtien joukossa, eikä taloustiede oiken tunne mitään muuta tapaa käsitellä asiaa metsänomistajan talouden näkökulmasta, kuin vihaamasi NNA. Ei se minun keksintöni millään tavalla ole.
Puuntuotannon maksimointipyrkimyskin on myös vain eräs näkökohta. Se nyt vain taloustieteen näkökulmasta ei ole metsänomistajan relevantti taludellinen pyrkimys. Taloustieteen näkökulmasta metsänomistajan kannattaa tuotta vain kaikki se puu, joka aidosti kannattavasti voidaan tuotaa.
On kauniita ajatuksia, että pitäisi siirtyä pois fossiilisista. Pitäis ja pitäis. Hinnnat määräytyy markkinolla ja jos puuntuotannon katsotaan olevan taloudellista toimintaa, niin pyrkimys on silloin tuotaa vain kannattavasti tuotettavissa olevaa määrää. Jos taas markkinoilla on sellaisia häiriöitä, jotka estävät markkinoiden oikean toiminnan, niin metsänomistajalla on aika vähäiset mahdollisuudet sitä korjata. Se on muiden tehtävä.
Tien kunnossapysymisen kannalta aivan oleellista on, että vesi ei makaa tiellä ja sen vuoksi tien pitäisi aina olla pinnaltaan pyöreä ja kallistaa ojiin tai maastoon päin. Lisäksi tien tulisi olla niin leveä, että sitä ei tarvitse ajaa kuin raiteilla, aina juuri samaa kohtaa, joka johtaa uriin, jossa vesi makaa. Ajamalla tie pysyy kunnossa tai ei pysy, jos ajetaan kuin raiteilla, aina samaa kohtaa. Tien ja tienojan väliin ei puut tietenkään kuulu ja se estää tehokkaasti tien kunnossapitämisen monestakin syystä. Puurivit kuuluu ojan taakse.
Mikä on oikein ja totuus metsätaloudesta? Kyseessä on valtava määrä erilaisia ja erisuuntaisia, jopa täysin vastakkaisia, tekijöitä ja intressejä. Edes jostakin vähäisestä yksityiskohdastakaan ei olla samaa mieltä. Ei edes taloudesta ja siitä mitä sillä tarkoitetaan, moniuloitteisemmista tekijöistä puhumattakaan. Kuinka sitten voi väitää syvällä rintaäänellä ymmärtävänsä ja tietävänsä totuuden kokonaisuudesta?
Siitäkin huolimatta jotkut tuntuvat tietävän, mikä on oikein ja totuus tässä mitä moniulotteisimmassa ongelmavyyhdissä.
On vain näkökohtia, josta voi sentään olla jotakin mieltä. Kokonaisuuden ymmärtämisestä ei hajuakaan.
Erikoisia aikoja eletään. Kuinka kauan me voidaan pitää nykyistä elintasoa yllä vain velkaa lisäämällä. Uusia miljardiluokan menokohteita tulee toinen toisensa perään, eikä loppua ole näköpiirissä, jos nykyistä elintasoa aiotaan pitää yllä.
On aika vaikea nähdä, että Ukrainan sota hiipuisi lähitulevaisuudessa – eskaloituminen tuntuu todennäköisemmältä. Ei tule olemaan helppo yhtälö toimia tällaisessa paikassa Venäjän rajanaapurina.
Kansalaisia olisi syytä alkaa valistaa todelliseen ”eloonjäämiskamppailuun” pahimman vaihtoehdon varalta, joka tarkoittaa, että pitäisi osata erottaa pikkuasiat ja todella oleelliset asiat toisistaan.
Ukraina käy sotaa toinen käsi selän taakse sidottuna. Ilman USA:n tukea, peli oli jo ajat sitten menetetty. Europpa joutuu tulevaisuudessa ottamaan lusikan vielä kauniisti käteen. Räyhääminen venälaisille ei edusta mitään – päinvastoin. Vain määrätietoisella toiminnalla on merkitystä. Tytti Tuppuraisenkin räyhääminen talvisodan alkamisen muistopalveluksessa Oulussa tuntui todella pahalta. Tuollaisesta on vain pelkkää haittaa.
Timppa: ”Tällaisiin tilanteisiin olisi pitänyt varautua jo aikoja sitten. ….”
Nyt Timppa ajatuksemme käyvät täydellisesti yksiin.
Tämä ei välttämättömän kuorman pudotusmahdollisuus pitäisi kuulua kaikkiin sähköjärjestelmiin. Sähkölaitos voisi pudottaa turhaa kuormaa pois tilanteen niin vaatiessa. Näin säästyttäisiin myös kalliilta hintapiikeiltä, vaikka totaalikatkotarpeesta ei olisikaan kysymys. Jos pudottaa esim. jonkun kivilattian lattialämmityksen pois päältä piikin aikana, niin haitta on minimaalinen.
Meillä on aika paljon yksinjääneitä vanhuksia sähkölämmitteisissä taloissa. Monet heistä ovat vielä autuaan tietämättömiä siitä, minkälaisia sähkölaskuja on tulossa. Toiset ovat taas kauhun vallassa tulevaisuudestaan – joutuuko maantielle.
Näiden vähäväkisten pitäisi nyt sitten osata laskea, mitä tukea heidän kuuluisi hakea. Täysin älyttömiä ja aivan liian monimutkaisia rajauksia kaikkein avuttomimmille. Näin sitä saadaan täysin älytöntä ja turhaa puuhaa ja huolta syntymään, kun ei ole säännösten laatijoilla pienintäkään ymmärrystä.
Tolopainen: ”Savupeltikään ei enää saa sulkeutua täysin vaan pitää jäädä 15% auki. Kalliiksi tulee harakoille lämmitys näin pohjoisessa.”
Kävin juuri pari viikkoa sitten ostamassa uuden savupeltin, että saadaan pelti kiinni. Tunnollisena kun pilasin rälläkällä entisen. Määräyksiä on niin paljon, että kukaan ei tiedä niitä kaikkia ja lisää tehdään. Aika vähän niitä ihmisiä häkään kuoli vanhaan ”hyvään” aikaan, kun puulämmitys oli kaikkialla. Häkävaroitin tälle tumpelojen sukupolvelle voisi toki olla paikallaan.
Kyllä panee mittimään, kuka ja miten oikein maksetaan näiden pimujen pilestykset. Mitään valoa ei tunnelin päässä ole näköpiirissä – päinvastoin. Ukrainasta alkanut kriisi tulee olemaan vääjäämättä piiiitkä tarina. Vasemmistolta ja vähän muiltakin on päässyt unohtumaan sosialisti Sorsavainaan kommmentti: ”Vahva valtiontalous on köyhän paras turva.” Tämä porukka kun on päässyt rahakirstun päälle, niin on laitettu haisemaan.
Toistettakoon – tie helvettiin on kivetty hyvillä tarkoituksilla.
Nooh, Ranuan mies aikanaan totesi, kun oiken isän kädestä vastusti, että ei se niin mee, etteikö se jotenkin mee. Saulihan on vaivihkaa yrittänyt vihjata, että vaikeudet saavat aikaan yllättäviäkin voimavaroja – tarvetta tulee olemaan.
Mitä kuitupuun reaalikantohinnoille on tapahtunut, kun hintasuositussopimukset lopetettiin?
Jos puuta tulee markkinoille vuosittain suunnilleen vakiomäärä, niin mitä siitä seuraa, jos ostajia on yksi, kaksi tai kolme jne. Metsiä kuulemma pitäisi hoitaa ajallaan, joka tarkoittaisi n. tasaista vuosittaista puuvirtaa.
Yksi ostaja tietysti tarkoittaisi täydellistä ostajan markkinaa. Ostaja määräisi hinnan, kun muita osajia ei olisi.
Entä jos ostajia olisi kaksi ja kumpikin saisi vakio puuvirrasta joka tapauksessa suunnilleen tarvitsemansa määrän.
Kolmen ostajan suhteen vähän sama tilanne.
Meillä on kolme kuitupuun ostajaa. Yksi näennäisesti metsänomistajien ja kaksi muuta. Kartelli osoitti hyvin selkeästi, että vain näennäisesti metsänomistajien. Kummallista – kartelli ei aiheuttanut pienintäkään jälkipyykkiä Metsäliitossakaan. Olisiko rengin ja isännän roolit sekoittuneet?
Jos tämä ns. metsänomistajien hallinnoima jakaisi kulloisenkin vuotuisen ylijäämän myytyjen puumäärien tuottaman ylijäämän mukaan, siitä syntyisi edes jonkilainen yhteys puun hinnan ja lopputuotteen välille.
Kapasiteettia lisäämällä toki voisi syntyä todellista kilpailua, mutta näissä olosuhteissa teollisuus miettii sen varmasti tarkoin.
Aito markkina siemenestä lopputuotteeksi on vaikea rasti.
Keskustelusta tulee mieleen eräs kirjanpitäjä, joka töihin tullessaan joka ainut aamu avasi aina lukitun laatikkonsa ja kurkisti sinne ja sulki sen taas. Työtoverit kummastelivat sitä, mitä ihmettä tuossa laatikossa oikein on. Kun kirjanpitäjä sitten kuoli, niin työkaverit joukolla ryntäsivät katsomaan laatikon sisältöä. Laatikossa oli lappu, jossa luki – debet on vasemmalla puolella. Pitäiskö Jovainille hommata tällainen laatikko, ettei menisi debet ja kredit sekaisin.
Sama vaara näkyy Jätkä olevan sosialisteillakin. Onko muuta viikko aikaa, kun eräs sosilistien keulahahmo ilakoi, että valtion talous oli, yllätys yllätys, tupsahtanut ylijäämäiseksi. Velat ja saatavat olivat mennet sekaisin. Imekös se, jos Jovainilla, kun sosialistien keulahahmoillakin.
