Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Isompi sortaa täällä pienempää, se taitaa olla luonnonlaki. Jos et ole meidän puolella, olet meitä vastaan jne. Näissä diktatuurijärjestelmissä se on viety pitkälle. Niin se taitaa olla luonnossakin laumaeläimillä.
Olikarkki saattaa Venäjällä omistaa valtavan omaisuuden ja elintason, joka toisaalta on vain hallintaoikeus. Jos alat arvostella yläpuolellasi olevaa, menetät kaiken. Pahimassa tapauksessa henkesi. Pyramidi on yllättävän kestävä rakennelma. Demokratian näkökulmasta käsittämätön.
Tätä samaa on meilläkin kaikkialla penemmässä mittakaavassa, eikä metsäalakaan ole mikään poikkeus.
Me eteläpohjalaiset, Jaakko Ilkan jälkeläiset (ei oikeutta maassa saa, jos itse sit ei hanki) olemme niin tyhmiä (tai liian kolloja), ettemme oman etumme vuoksi ymmärrä ottaa tätä (isomman oikeuden) tosiasiaa huomioon.
Koruptio tai kartelli, samaa sukua ja vaikutukset ikäviä ja tuhoisia.
Et voi palvella kahta herraa. Jos kumarrat toiselle, niin pyllistät toiselle.
Metsästysoikeus on yl. maanomistajalla. On outoa, että näin voimakas taloudellinen ristiriita on päässyt syntymään ja käytännössä määräysvalta on siirtnytkin metsästyksen harrastelijoille. Aiheutuva taloudellinen vahinko maanomistukselle on paikoin huomattava. Maanomistajien etujärjestötoiminta on ristiriitaista ja hampaatonta. Metsänomistajilla tulisi olla etujärjestö, joka hoitaa vain ja ainoastaan metsänomistajan asiaa. Vielä sekin olisi ongelmallista, kun omistajien käsitykset esim. taloudellisuudesta ovat niin tavattoman kaukana toisistaan.
Pitäiskö väestö siirtää tuonne kehä kolmosen sisäpuolelle kerrostalokopperoihin ja muu osa Suomea luonnontilaan ja paluu keräilytalouteen. Siellä olisi sitten kiva käydä harrastelemassa mm. metsästystä.
Jälkiviisautta tai ei, mutta…
Yleinen mielipide on tiedostanut riskit jo aikoja sitten paljon paremmin, kuin päätöksentekijät. Pomminvarma, huoltovarmuuteenkin liittyvä liiketoiminta on vaihdettu valtaviin riskikeskittymiin. Kukaan ei olisi omilla rahoillaan iki maailmassa olisi tehnyt vastaavaa liikkua. Niin ahneita ei olekaan. Toisen takapuolella on niin paljon helpompi istua tuleen ja siitä pitäisi jotakin vähitellen oppia. Päätöksentekijän oma taloudellinenkin vastuu pitäisi paremmin näkyä, kun näin käy. Asiantuntematon joukkoälykin oli huomattavasti paremmin kartalla.
Sähön suhteen tilanne normalisoituu ajan myötä, joten paniikkiratkaisuihin ei ole aihetta.
Mikä nyt sitten ketäkin johtaa harhaan tai on johtanut harhaan. Jos olemme kiinnostuneita vain metsän kasvusta, niin se ei ole sama asia, että olemme kiinostuneita omasta taloudestamme, joka on huomattavasti moniulotteisempi kysymys ja vieläpä erilainen jokaiselle. Taloudelliset asemamme ovat hyvin erilaisia.
Jos minulla on metsässä puita, joista toisten suhteellinen arvokasvu on 7 % ja toisten 2 % ja saan vastaavalla riskillä muualta 4%, niin kasvutappio pitää olla todella raju, että on taloudellisesti perusteltua poistaa nuo 7 % tuottavat, joiden suhteellinen kasvu vieläpä todennäköisemmin enemmän hyötyy harvennuksesta, kuin näiden 2 % suhteellisesti tuottavien.
Oleellinen kysymys on, mitä me tavoittelemme. Sen mukaanhan me pyrimme toimimaan.
Nyt minäkin halusin tehdä ensimmäisen tilastomerkinnän jatkuvasta kasvatuksesta. Pienestä vajaan parin hehtaarin kuviosta metsänkäyttöilmoitukseen jatkuva kasvatus. Pienintäkään aavistusta ei näillä kymmenillä ole siitä, kuinka pitkälle kuvion jatkuva kasvatus mahtaa jatkua. Kuuselle sopiva hyvin eri-ikäinen ja erirakenteinen sekapuusto, paljon myös koivua, saa yhden pienaukon ja kunnon (tuuletus-) poimintahakkuun, jota nyt ei oikein parhaalla tahdollakaan voi enää sanoa ylispuiden poistoksi. Väljästi tulkiten ehkä yläharvennukseksi. No evvk, ei voisi vähempää kiinostaa nämä sanalliset tulkinnat ja hiekalaatikkoleikki käsitteillä.
Kuinkahan tästä Gla nyt selvitään? Johtaakohan tämä avohakkuiden kieltämiseen?
Olen ymmärtänyt, että uudistamiskulua pidetään merkittävänä jk:n etuna ja siitä seuraa pyrkimys tähän pienipiirteisempään vaihteluun. Sellaisia minun ymmärrykseni mukaan luonnonmetsätkin ovat lähinnä olleet, eivätkä jaksollisen kasvatuksen käytännön mukaisia laajoja tasaikäisiä kuvioita. Ymmärrän, että eläinmaailman näkökulmastakin se on mielekkäämpi vaihtoehto. Siksikään en oikein ymmärrä, jk:n paniikinomaista vastustamista. Molemmat sopii aivan hyvin rinnakkain.
Kuten ole kirjoittanut oma käytäntö mäntymetsissä on lähinnä jaksollinen, enkä olisi nuoria metsiäni muuksi voinut tässä aikataulussa muuttaakaan. Yläharvennuksella kiertoaika pitenee ja siirtää udistamistarvetta ja vie menetelmää osin jk:n suuntaan, jos maaperä sallii esim. kuusialikasvuston hyödyntämisen.
Gla: ”Minä kyllä ymmärrän tuon esimerkkinä siitä, että kritiikkini on aiheellista.”
Minusta kyllä ja ei.
Jaksollisessa kasvatuksessa järjestellään eri ikäiset puustot isompiin yhtenäisiin kokonaisuuksiin ja silloin joudutaan käyttämään keinollista uudistumista. Tämä johtaa kuvioajatteluun ja kuvion yhtenäiseen metsänkäsittelyyn. Liian pieniin kuvioihin tehty jaksollinen johtaa kalliisiin käsittelyongelmiin.
Jatkuvassa järjestely on selvästi pienipiirteisempää, jolloin luonto itse paremmin hoitaa uudistumisen. Voidaan jopa kuvioajattelusta kokonaan luopua. Tällöin hakkuissa hakuutapa vaihtelee aina kunkin kohdan tarpeen mukaisesti.
Hyvänä siemenvuonna luonto on aika tehokas uudistaja. Tein n. 15 vuotta sitten Lapissa aukon, jonka koko oli n. 15 hehtaaria. Kuvio äestettiin hakkuun jälkeen. Kun tulossa oli hyvä siemenvuosi, kylvin käsin kaikki ne kohdat jotka olivat viittäkymmentämetriä kauempana puustoisen metsän reunasta. Kun muutama vuosi sitten tein alueelle taimikon varhaishoidon, niin yleissilmäyksellä mitään eroa ei ollut havaittavissa kylvetyn ja luontaisesti syntyneen välillä. Käsin kylvetyssä tietysti oli enemmän taimiryppäitä, jotka vähän hidastivat varhaishoidon tekemistä.
Männikössa homma on helppo jaksollisenakin hoitaa uudistaminen luontaisesti. Luontaisessa uudistamisessa jos missä, on tärkeää tehdä toimenpitetitä oikeaan aikaan. Siemenvuosien seuraaminen on tärkeää ja siemenpuilla uudistettaessa on tärkeä myös ymmärtää, missä olosuhteissa siemenpuut yl. pysyvät pystyssä ja missä eivät. Em. vuoksi männiköissä kinastelu jk:n ja jaksollisen välillä on joutavaa.
Karu ei kohdistunut sinuun Gla, vaan oli vain yleinen kommentti.
No kerron sinulle esimerkiksi tarinan, mihin niitä koivuja mäntyjä syntyy eli minkälaista pienaukotusta tarvitaan.
Minulla on eräs 40 m leveä palsta. Tein siihen aukon parikymmentä vuotta sitten, jonka uudistin luontaisesti. Mhy:n kaveri intti, että minun on jätettävä siihen siemenpuita. Palsta oli länsi – itä suuntainen ja etelärajalla oli järeä puusto, varmaan 300 – 400 m3/ha, pääosin kuusta mäntyä kuitenkin ehkä 20%. Pohjoisrajalla oli nuori männikkö. Naurussa oli pitelemistä, kun kaveri intti, että siementävät puut pitää olle omalla puolella. Mieletöntähän olisi tuollaiseen paikkaan jättää vielä siemenpuita. Aukko äestettiin. Taimia tuli tietysti paikkaan rajusti, kun maata on äestyksen jäljiltä runsaasti auki. Puoleenväliin saakka mänty lähti heti hyvin kasvamaan aivan nuoren männikön reunaan saakka. Siitä järeään metsään päin mäntyjen pituus tippui tasisesti lähes nollaan ja aivan reunassa niitä oli lukumääräisestikin vähän. Kuusi lähti huomattavasti hitaammin, mutta niitä oli aivan etelärajalle saakka. Myöhemmin kuusi kuitenkin melkein tavoitti männyt, kun vauhtiin pääsivät. Koivua tuli myös aivan vaivaksi asti melkein eteläreunaan saakka. Ei pidä olla niin teoreetikko, ettei ymmärrä tehdä jk:n sekaan aina vähän isompaakin aukotusta. Ei näihin ole yhtä totuutta. Se on tietysti päivänselvä, että valopuut tarvitsevat enemmän aukotusta uudistuakseen. Sitä tarkoitan sillä liioittelulla.
Yleinen käsitys Jalapa varmaan on, että ei kannata ostaa karuja maita, eikä ainakaan Lapista. Se on aivan selvä, että pohjoisen metsien suhteellinen arvokasvu on selvästi vähäisempi.
Omalla kohdallani lähtökohta metsänostolle oli kuitenkin hyvin erilainen. Pyrkimys oli ostaa pinta-alaverolle siirtymakaudella hakattavaa puuta mahdollisimman paljon myntiverotta myytäväksi. Pohjoisesta puuta sai silloin ostaa puoleen hintaan, etelään verrattuna. Kysymys oli ennen muuta puiden välittämisestä puunostajille tuotolla ja ison metsävähennyksen kerääminen alkavaan puun myyntiverotukseen. Maapohjille, taimikoille ja keppimetsille ei laskettu yhtään mitään.
Ainakaan oman kokemukseni perusteella en kykene antamaan yksioikoista vastausta tällä aikajänteellä (20-30 v), kummat ovat olleet tuottoisampia etelän vai pohjoisen metsänostot.
Sinun Gla kommenttisi jk:n ongelnmista ovat aivan perusteltuja, mutta niitäkään ei kuitenkaan pidä liioitella. Varmojen vastausten antaminen on ongelmallista, näin monitahoisissa kysymyksissä. Sama koskee metsänostoakin. Jopa sekin on mahdollista, jos korko ja hoitokulut ovat korkeita, että pohjoisen karu kangas on etelän metsää kannattavampi, kun sille ei tarvitse tehdä muuta kuluja aiheuttavaa kuin helppo taimikon varhaishoito, jonka Kemera korvaa. Siitäkin huolimatta, että kasvu on pieni.
