Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Takana uran aktiivisin puukauppavuosi. Tehtyjä puukauppoja runsaasti ja nyt odotetaan, että yhtiöt saisivat puut korjattua. Toivottavasti korjuut etenevät rivakasti, että päästään tekemään omistusjärjestelyjä ja uusia puukauppoja.
Tuloista verottaja haluaa AJ veron. Siinä on se syy tuloutukseen.
Eli ainut järkevä vaihto on myydä lähiomaiselle, (ylenevälle tai alenevalle sukupolvelle tai sisaruksille) jolloin vähennys ei tuloudu. Lähiomaisen on sitten pidettävä metsä vähintää viisi vuotta, muuten tuloutus verotetaan takautuvasti.
Siirtoa lähiomaisille tämä järjestelmä vahvasti suosii. Hyvä vai huono, näin metsätalous säilyy pienimuotoisena.
Siihen pitäisi regulaatiolla pyrkiä, että metsät siirtyisivät nuoremmille. Omistajien ikärakenne on sairas, kaikella tavalla huono asia ja ihmettelen suuresti, että siihen ei ole kiinnitetty riittävää huomiota.
Uusien tuulipuistojen maan vuokrat ovat ainakin maanomistajalle aivan tuottoisia. Iso voimala tuottaa noin miljoonan euron sähkön vuodessa. Yhtä voimalaa varten tarvitaan ehkä vähän yli 100 ha vuokra-aluetta. Jos tuotosta n. 7 % maksetaan maan vuokrana niin vuosittainen vuokra on 70 000 euroa /100 ha eli 700 euroa/ha eli aika moninkertainen metsän tuottoon verrattuna ja se metsäkin tuottaa edelleen. Käyttöön tulevista alueista maksetaan erikeen korvaus, joka sekin on moninkertainen paljaan maan arvoon verrattuna.
Ei toki saisi kääntää veistä haavassa. Ristiriidat ja katkeruus ovat ymmärrettäviä.
Tuloahan metsänomistajalle ostetusta metsästä alkaa syntyä vasta sitten, kun hankinnan kaikki kulut korkoineen saadan verojen jälkeisellä puhtaalla tulolla maksettua eli yleensä vasta hyvin hyvin pitkän ajan kuluttua. Kun yhtälöön vielä lisätään, että metsän tuotto sitoutuneelle pääomalle on varsin matala, niin metsävähennys on kyllä varsin perusteltu. Jos metsän hankintaan käytettävän rahan hinta on esim 4%, niin voidaan perustellusti kysyä, mihin kannatavuus perustuu? Puun reaalihinna oleelliseen nousuunko vai mihin?
En nyt visa tarkkaan muista tuon ajan hintoja (enkä nyt viitsi puukauppamateriaalista tarkistaa), mutta silloin saatiin kyllä huomattava lisähinta tehtyyn kauppaan, tämän rahoitusyhtiön järjestelyn kautta ja kulut siitä olivat karkkirahoja.
Niinkuin metsäasioissa yleensäkin, kuten tässäkin, huomattavaa osaa näyttelee se, millä korkokannalla asiaa tarkastelemme.
Mutta kuten sanottu, en vanno yhden totuuden nimiin.
Minäkään en visa toki väitä, että oikeita valintoja oli vain yksi, olosuhteet ja toimijat kun ovat kovin erilaisia. Kerroin vain, että isoja virheitä tehtiin. Jos minä olisin valinnut myyntiveron, metsät olisivat jääneet ostamatta ja vahinko olisi ollut todella huomattava. Huomattava tekijä oli myös ihmettelijän edellä kirjoittama metsävähennyksen jääminen uinumaan myyntiverolle.
Puun hinnat muuttuvat ja hakattu metsä kasvaa taas uutta metsää. Puun hinta toki nousi, kun pinta-alaverotus päättyi ja senkin sai vielä hyödynnettyä rahoitusyhtiön kautta.
Yksinkertaisintahan olisi, jos muutos toteutuisi kuten juha.m.l tuolla edellä kirjoittaa.
Alussahan metsävähennys oli tilakohtainen ja muuttui myöhemmin omistajakohtaiseksi ja prosentikin nousi tuohon nykyiseen kuuteenkymmeneen. Tuntuisi oudolta, jos vastikkeettomalla saannolla siirtynyt metsävähennys olisi poikkeus. Niiden määrä on kuitenkin kaiketi varsin markinaalinen.
Metsäverotuksen siirtymäaika oli 13 vuotta, 1993-2005. Sait valita jäätkö siirtymäajaksi pinta-alaverolle vai siirrytkö heti myyntiverolle. Tässä valintamahdollisuudessa metsänomistajille tuli verotuksellisesti todella kalliita arviointivirheitä, joka pahimmillaa tarkoitti, että verotus vei käytännössä kaiken. Oli ensin makettu kymmeniä vuosia pinta-alaveroa hyödyntämättä hakkuumahdollisuuksia pinta-alaverolla. Tälle kymmeniä vuosia etukäteen maksetulle verolle pitää tietysti laskea joku korko ja tähän kun lisätään myyntivero 30-34%, niin veroasteeksi saadaan 100%.
Suorittavalla on ”varma” vastaus siihen, kuinka metsätaloudessa tulisi toimia. No, minkälaista ja kuinka laajaa metsätaloutta sinä itse pyörität?
Idealismi usein poikkeaa hyvinkin radikaalisti reaalimaailmasta.
Reaalimaailma on sellaista, että kykenee ostamaan metsää markkinahintaan ja -korolla. Teettää kaikki tarvittavat toimet palkkatyönä vieraalla työvoimalla ja homma pitää olla kannattavaa. Jos antaa neuvoja, jotka eivät täytä tätä reaalimaailman vaatimusta, niin voidaan perustellusti kysyä, mikä arvo taällaisilla neuvoilla on.
