Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Kuinka pitkälle yhteiskunta voi mennä lisäämällä sääntelyä ja sitä paimentavia jarrumiehiä, jotka parhaan kykynsä mukaan yrittävät estää kaiken tuottavan työn. Kaverini sanoi 90-luvun laman loputtua, oli suuri vahinko, että lama loppui näin aikaisin. Jarrumiesten porukka jäi perkaamatta. On suorastaan pieni ihme, että tämä yhtälö näinkin hyvin on voinut toimia. Elintasoa on nostettu kehitysmaiden halpatyövoimalla.
Gla muistaakseni kovasti aikanaan puolsi tuota metsälain lyhytaikaista väliversiota, jolla pyrittiin pitämään älytöntä, aikansa elänyttä, sääntelyä pystyssä. Hienoa, että olet nyt omistajan oikeuksien kannalla.
Minullakin Lapissa iso porukka aikanaan päivästä toiseen pohti ja kairaili, milloin rinnankorkeudelta, milloin piparkakkutyveltä, että onko tuon muutaman hehtaarin puuston ikä 120 vuotta vai 125 vuotta. Sillä täysin älyttömällä työllä olisi hoitanut metsää kymmeniä, ellei satoja hehtaareja.
Voi pyhä yksinkertaisuus!
En ollenkaan ymmärrä jaksollisen kasvattajan huolta jatkuvasta kasvatuksesta. Erikoista paahtamista. Omistan monta pitkää ja kapeaa palstaa ja on ehdottomasti kannaltani vain hyvä, jos naapuri ei hakkaa aukkoa.
Taimituottajan jne. kannalta, joiden omaa intressiä se koskettaa, voi kritiikin ymmärtää.
Timppa on omaan menetelmäänsä tyytyväinen ja hyvä niin.
Perko myös omaansa ja hyvä niin.
Miksi kiistellä asiasta? Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Aika näyttää mihin maailma on menossa. Se on hienoa, että omistaja saa päättää näkemyksensä ja arvostuksiensa mukaisesti.
Yksi asia on varma. Jos investointia ei koskaan saada taakaisin, niin investointi ei ole taloudellisesti kannattava. Jos koron katsoo olevan nolla, niin kaikki metsään tehtävät investoinnit näyttävät hyvin kannattavilta.
Taloudellisessa mielessäkin tavoite on yksiselitteinen. Pyritään maksimoimaan nettotuoton nykyarvoa. Jos sitä ei kykene ymmärtämään, niin metsäntalouden taloudellisuudesta puhuminen on tyhjän päällä.
Mitalilla on kaksi puolta. Asiat näyttävät erilaisilta kun niitä tarkastellaan eri puolilta, eri näkökulmista. Harvoin, jos ollenkaan on vain yksi totuus. Täälläkin on kirjoittajia, jotka tietävät (ainakin omasta mielestään) ehdottoman totuuden, eivätkä ole tehneet metsänhoidossakaan pienintäkään virhettä. Suorastaan karehdittavaa itsetyytyväisyyttä ja kaikkitietävän viisautta. Kuitenkin, ”mikä tietoa lisää, se tuskaa lisää.”
Tuntemallani rakennusurakoitsijalla oli töissä mies. Urakoitsija kehui miestä, että olet työmaan paras mies, et ole tehnyt yhtään virhettä, mutta et sinä ole kyllä mitään tehnytkään. Täällä esiintyy niitäkin, jotka ovat tehneet, eivätkä siitäkään huolimatta ole tehneet yhtään virhettä. Se on paljon se. Noh, kukas kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse.
Päättöksiä metsissäkin tehdään ajassa ja sen hetkisen tiedon varassa. Vasta myöhemmin tiedämme, jos silloinkaan, teimmekö oiken ratkaisun. Kun näin on, on mahdotonta tietää etukäteen jonku menetelmän ehdotonta oikeellisuutta. Siksi toivoisi hieman avarakatseisuutta.
Pitäisikö tuo kuitenkin Rane kuulla suoraan Kujalalta ja Pukkalalta? Tuo on minusta juuri sitä panikoimista. Miksi olla niin kiinnostunut heidän metsänhoidostaan ja yrittää perustella sillä jotakin.
Pitää muistaa, että päätöksiä joudutaan aina tekemään päätöksentekohetken tiedon varassa. Myöhemmin saattaa osoittautua, että olisikin pitänyt toimia aivan toisin. Me elämme tällaisessa maailmassa.
Jos näyttää jo päätöksentekohetkellä siltä, että investoinnin kuluja ei saada koskaan korkokuluineen takaisin, niin vaihtoehtoja on vähän. Ja mikä huolestuttavinta, kulut näyttävät kasvavan aivan eri tahtia kuin odotettavissa olevat tuotot.
Nimimerkkini muuttui pyytämättä ja yllättäen Rane, kun olin poissa tovin ja hain uutta salasanaa, kun vanhalla ei enää päässyt kirjautumaan. On ollut ja on vähäinen kapasiteetti niin täydessä käytössä, että kirjoittelu on jäänyt vähemmälle.
Kun Gla luen näitä aktiivikirjoittajien viestejä täältä, niin pääteema on jatkuvan kasvatuksen täysin virheelliseksi osoittaminen. Siitä tiedetään kaikki, vaikka se ei ole edes sallittua ollut kuin muutama hassu vuosi ja sen käyttö on minimaalista. Keksitään mitä erilaisempia laskentatapoja, jolla tämä esim. taloudellisesti osoitetaan, vaikka hyvin tiedetään, kuinka aikuisten oikeasti taloudellista kannattavuutta on laskettava. En osaa tätä paremminkaan kuvata kuin sanalla panikoiminen. Itse suhtaudun asiaan neutraalisti, vaikka kasvatan männiköitäni käytännössä jaksollisesti.
Samanlainen tilanne on luonnon monimuotoisuuden suhteen. Yleisesti väitetään käsi sydämmellä, että tehometsätalous ei luonnon monimuotoisuudelle ole minkäänlainen ongelma, vaan melkeimpä päinvastoin. (No, tietenkin sydämellä, kun sydämeen ei mahdu kahta ämmää.)
Ymmärrän toki, että monilla on elantonsa puolesta suuri huoli tulevaisuudesta, joka nojaa tehometsätalouteen, eikä vanhalle koiralle kannata opettaa enää uusia temppuja.
Mitään avohakkuukieltoa ei suomalaisten toimesta ole tulossa ainakaan yksityismetsiin. Sen takia täällä panikointi on Gla lähinnä tarkoitushakuista. Jos siihen joskus ajauduttaisiin, niin se tulisi pakon sanelemana maailmalta. Metsöäteollisuus on täysin riippuvainen maailmanlaajuisista markkinoista.
