Käyttäjän Rane2 kirjoittamat vastaukset

Viikon tai kahden kuluttua siitä kun suojelijat olivat luovuttaneet tuli tieto että  Metsähallitus ja maa-ja metsätalousministeri Toivo T. Pohjala olivat sopineet suojelijoiden kanssa Sopenmäen ja Talaskankaan rauhoittamisesta hakkuilta.Tieto oli meille täydellinen yllätys.Vaikka olimme voittaneet savotalla niin sillä ei ollut sitten mitään merkitystä kun poliitikot ratkoivat asioita kabineteissa.

Kun yhtenä iltana ajelimme Transitilla työpäivän jälkeen Otanmäkeen yksi vanhemmista metsureista sanoi kuskille että pysäytäpäs tuohon sillan kohdalle.Ihmettelimme että mikäs nyt.Hän kahlasi hangessa puron uomaan ja löysi kuin löysikin sen banderollin jonka olin aikaisemmin heittänyt sinne.Nousimme muistaakseni autosta siksi ajaksi kun hän huolellisesti laskosteli sitä .Samalla hän suunnitteli että tästä saisi mainion hamekankaan Piiroselle lähetettäväksi.(Silloinen MH:n pääjohtaja).Taisi kuitenkin pitää banderollin itsellään muistona.

Tämän Heinosenahon leimikon hakkasimme kokonaan niin kuin oli suunniteltu.

Jälkinäytöksenä Pohjoismaiden Neuvosto myönsi vuonna 2003 Luontoliitolle suurehkon rahapalkinnon.Palkinnon perusteluina oli mm.Luontoliiton ansiot metsien suojelussa sekä nuorten koulutus ja leiritoiminnan järjestämisessä.

Seuraavalla viikolla näin viimeiset suojelijat.Olin iltasella lopettanut työt ja kävelin Transitille.Näin tiellä pienen joukon suojelijoita.Jätin repun ja sahan autoon ja kävelin suojelijoiden luo aikomuksenani käydä pieni mutta napakka kehityskeskustelu.

Tiedustelin heiltä että luuletteko te sa..anat että minä pelleilen?Yllättäen koko porukka aloitti jonkinlaisen kollektiivisen tutinan niin että minuakin alkoi melkein säälittää.Vähän vanhempi kaveri sai vapisevalla äänellä sanotuksi että heillä on poliisin lupa kävellä tässä tiellä.En siinä raaskinut kiusata heitä sen enempää vaan sanoin että olkoon sitten mutta jos palstalle ilmaannutte niin turpaan tulee.Lähdin kävelemään Transitille.

Kauempana olleet poliisit olivat joko nähneet keskustelumme tai tulivat muuten tarkistamaan suojelijoiden tilanteen koska mustamaija ajoi ohitseni.He kävivät kääntymässä tien päässä ja palatessa pysähtyivät suojelijoiden kohdalle.Suojelijoilla tuntui olevan kovasti jotain asiaa heille.Toinen poliiseista huusi sitten minulle että näillä on heidän lupansa kävellä tietä pitkin.Huusin takaisin että kävelkööt minun puolesta.

Siinä sitten katselin että ajokoneen oikeanpuoleisen telan luona oli joukko vähän vanhempia kavereita jotka olivat ilmeisesti näitä Luontoliiton ”ryhmänjohtajia”.Hetken mielijohteesta päätin kokeilla yksinkertaista juilausta.Menin heidän luokseen ja ilmoitin että huomisaamuna emme enää soita poliiseja paikalle vaan hoidamme homman omalla porukalla.He alkoivat heti protestoida että he ovat ehdottomasti väkivaltaa vastaan.Kerroin heille että minulla ei tämmäisiä rajoitteita ole.Taisin lisätä vielä että jos joku vielä yrittää palstalla häiritä työntekoani niin saa turpaansa ihan kunnolla.

Tämä oli tietysti ihan bluffia.Meillä ei ollut ollut mitään puhetta tämmöisestä,eikä me tietenkään päätetty poliisien kutsumisesta.Ja itse olen todellisuudessa rauhaa rakastava henkilö.

Pojat tosin olisivat voineet innostuakin hommasta jos olisin sitä ehdottanut.Ainakin T valisti siellä nuorisoa että jätkä kun hermostuu niin silloin alkaa puukko heilua.Saattoi olla bluffia sekin.

Vaikea sanoa miten hyödyllistä tämä juilaus oli mutta ei siitä ainakaan mitään haittaa ollut.Nimittäin seuraavana päivänä Luontoliitto oli siirtänyt operaation ja porukat Kajaanin torille.He pitivät siellä mielenosoituksen ja lähtivät sitten kotiin.

Todennäköisesti siinä kävi tämmöisten projektien normaali kehityskulku,alkuhuuma haihtui ja homman tylsyys ja turhuus alkoi vaikuttaa.Kun kaikki metsurit oli saatu leimikolle joka puolella kaatui puuta ja aukkoa syntyi.Kun istut puussa takapuoli puutuneena ja puut kaadetaan ympäriltäsi niin se syö suojelijan motivaation.Varmaan opinnot odottivat ja vanhemmatkin soittelivat perään.Pieni väkivallan pelko oli toki mukava lisäkannustin opintojen pariin palaamiselle.

Eli varsinainen kähinä leimikolla kesti maanantaista torstaihin,vaikka tuntuikin pitemmältä.