Käyttäjän Rane2 kirjoittamat vastaukset
-
Uhanalaisuus on katsojan silmässä.Jotain outoa on siinä että jos ja kun rakennushankkeissa tehdään luontoarvojen kartoitus niin sieltä näyttää väkisellä löytyvän jokin uhanalainen ja harvinainen elämänmuoto.Teollisuusalueilta löytyy viitasammakkoa ja liito-oravaa.Paltamoon kaavaillun sellutehtaan tontilta (talousmetsää tietenkin) löytyi jokin harvinainen kasvilaji jonka kasvupaikka piti tietysti säilyttää.
Näin maallikosta tuntuisi että jos nämä lajit olisivat oikeasti harvinaisia niin niitä ei sattuisi näin usein lähellä asutusta ja ihmisen vaikutusta oleville pienialaisille alueille.
Uhanalaisuuden asteenhan kertoo meille maallikoille nämä vihreät tutkijat joiden tutkimuksen rahoitus riippuu siitä kuinka tärkeäksi juuri heidän tutkimansa laji koetaan.Ehkä kiusaus juuri oman lajin uhanalaisuuden liioitteluun rahoituksen toivossa kasvaa liian suureksi.
Ongelma on tuttu jo Rooman valtakunnan ajoilta:Kuka vartioisi vartijoita?
M.O.T.
Luontoväen perusaatehan on juuri muutoksen pelko.Ajatus siitä että metsän on oltava ”juuri sopivan vanhaa” eikä se saa muuttua siitä miksikään.Mielikuvitus ei riitä tajuamaan että joskus nuokin vanhat puut ovat olleet taimia ja maisema sekä monimuotoisuus on ollut ihan erilaista.Ja tulee väistämättä taas muuttumaan.
Oikea metsän monimuotoisuus on muutos ja miten hyvin sitä kestää .
Kyllähän metsien käsittely Suomessa on parantunut.Esimerkiksi kun Helsingin vihreät haluavat rakentaa saunansa ikihongasta niin ne tehdään Venäjän FSC-sertifioiduista ikimetsistä hakatuista puista.Suomessa tämmöisiä metsiä ei enää saa hakata.
Metsuri- motokuski on mielestäni selostanut asioita hyvin selkeästi mutta Jätkä ei ilmeisesti ymmärrä ollenkaan miten harvesterin mittalaite toimii.Mikä tuntuu metsäoppilaitoksen opettajan kyseessä ollen kovin oudolta.
Haaran voi katkaista sen alapuolelta ja tehdä molemmat haarat sitten erikseen .Sopivalla puulla voi myös irrottaa otteen ennen haaraa , ottaa toisesta haarasta kiinni ja peruuttaa jolloin karsimaterät repäisee sen irti .Pienemmällä puulla voi haaran repäistä myös pystyssä olevasta puusta.
Sahauksella tai nollausnäppäimellä pituusmitta nollataan jolloin apteerausohjelma alkaa laskea mitä jäljellä olevasta puusta tulisi.Kun kouran nostaa pystyyn niin ohjelma tulkitsee että aletaan tehdä uutta runkoa.
Gundekin luottaa finskitraktoriin.
Juuri näin kuin Tolopainen kirjoittaa.Tehty tavara ja mittalaitteen muistissa olevat tiedot pitää olla yhtenevät.
”Kuutiot saa koneeseen ” sahaamalla.Ja se olisi mittalistassa yhtenäinen kahden tukin mittainen tukki.
Tämä jätkän kuningasajatus vaatisi että se kahden tukin pätkä katkaistaisiin(jotta kuutiot tallentuisi) ja sitten koura siirrettäisiin (ilmassa) takaisin pätkän tyvelle,mallattaisiin saha juuri tyven kohdalle ja nollattaisiin mitta ja sitten vetästaisiin se ensimmäinen tukki ja katkaistaisiin,ja poistettaisiin tehty tukki.Kuutiothan tulisi toki oikein mutta aikaa menisi hirveästi hukkaan ähryyssä ja tukit(kahden tukin pituus) tulisi väärin muistiin.Ja kun tätä kaikkea varten on olemassa apteerausohjelma.
Joten arvaan että Jätkän ajatus olikin omalaatuista huumoria?
Ps.Kun mietin tarkemmin niin sen kahden tukin pölkyn latvan voisi olla sahaavinaan (kuutiot muistiin) niin että se ei mene poikki jolloin voisi peruuttaa ”latvatukin tyvelle” .En tiedä onnistuuko nykymotoissa ”vajaasahaus” mutta todennäköisesti se uusi latvatukin katkaisu ei satu täsmälleen samaan kohti kuin aikaisempi ”vajaasahaus” ja raakkiahan siitä seuraa.Joten tämäkään taktiikka ei valitettavasti toimi.