Käyttäjän Rukopiikki kirjoittamat vastaukset
-
Kannattavuus on myös suhteellinen käsite. Esimerkiksi Itä-Saksan kannatti myydä aikanaan tavaraa ulkomaille jopa alle tuotantokustannusten, jotta sai kipeästi tarvitsemaansa länsivaluuttaa.
Täällä metsätalouden banaanivaltiossa vain määrällä on väliä. Mitä enemmän räkämäntyä sen parempi. Masentavaa. Luulisi että kannattavampaa on tuottaa vähemmän ja paremman laatuista tukkia. Parhaimpien järeiden tukkien hinta pitäisi olla moninkertainen pieniin huonolaatuisiin minimitukkeihin nähden. Miksi ei inventoida sitä kuinka paljon minkäkin laatuista tukkia metsistä löytyy. Sahatavara kuitenkin laadutetaan sahauksen jälkeen ja se määrittää hinnan. Sen pitäisi määrittää myös tukin hinta ja sitä pitäisi myös maamme metsien inventoinnissa tarkastella.
Oma juna onkin parempi ostos jos sillä vain itse ja kavereiden kanssa ajelee ja tottakai kaikki tähellinen tavara mitä itelle tarvii pitää olla omaa. Hakkuukone vain on semmonen, että sillä tehdään talkoita metsäfirmalle ja se ei siten tule pitkälle ajateltuna edes omaksi hyväksi.
Koneet on tehty töihin, ei seisomaan. Millekään koneelle ei ole hyvä olla pitkään ajamatta.
Saa koneita rystyset verillä pakkasessa rassailla. Äkiksestään keksis kyllä jotain mukavampaaki tekemistä mutta huvinsa kullaki.
Itse suunnitellut reilu satavuotiaaseen kuusi mänty sekametsään, että parhaat männyn valtapuista ja lisävaltapuista pystyyn. Suurin osa jäävistä valtapuita. Kuuset pois. Moni tekisi sellaiseen yläharvennuksen, mutta eihän sillä pelillä ole metsissä oikein järeitä mäntytykkeja koskaan. Se jos saa sitten olla 50-100 vuotta pystyssä niin siinähän on jo ihan hyviä hirsipuitakin.
Onhan se rehevä korpi hyvää kasvamaan kuusta. Nyt varsinkin kun ollut kuvia kesiä, niin eivät ole samalla lailla kärsineet kuivuutta kuin kangasmaat. Lämpötalous toki rinnemaiden lehtoja ja lehtomaisia kankaita huonompi, mutta ravinteita ja kosteutta riittää.
Ihminen on lajina päässyt vain liian hallitsevaan asemaan. Mitään ongelmia ei olisi jos meitä olisi paljon vähemmän. Kun joku laji runsastuu liikaa niin kanta aina romahtaa.
Euroopan maantiede on ollut lajeille epäsuosiollinen. Pohjois-Amerikassa on valtavat määrät puulajeja samoilla leveyksillä, esimerkiksi paljon eri tammilajeja jne. Täällä on ollu etelässä vuoristot ja meri vastassa, niin lajit eivät ole päässeet samalla lailla jääkausia pakoon. Pohjois-Amerikan vuoristot ovat taasen pohjois-eteläsuunnassa ja mantere on pitkä etelään.
Yksi laji muiden joukossahan se ihminenkin on. Hyvin uusi ja vähän aikaa maapallolla ollut laji, joka myös jossain vaiheessa kuolee sitten sukupuuttoon. Ihminen on osa luontoa ja silloin kun ihminen suojelee luontoa itseltään, niin suojeleeko sillon ihminen luontoa luonnolta? Onkait nuo kaikki lajit, jotka tänne on jääkauden jälkeen levittäytyneet olleet jossain muodossa olevassa hyvin kauan. Etelään ja pohjoseen seilanneet ilmaston mukaan ja ajan saatossa kehittyneet koko ajan.