Käyttäjän Rukopiikki kirjoittamat vastaukset
-
7 astetta näyttää juuri nyt mittarissa olevan ja puolen päivän kaffipaussi heinäkuussa. Suomen kesää.
Ehkä tehokkain keino lupiinista eroon pääsemiseksi olisi suojella se ja määrätä, että lähimetsäänkin suojellaan sille suojavyöhyke?
Nythän on pian hyvä koivunkaato aika. Lehdekset haasioon ja tuohet nippuun. Niin tulee koko puu hyvin käytetyksi.
Rehevällä maalla hieskoivu ehtii hyvin järeäksi ennen lahomista. Parempana tarvespuuna pidetty kuin raudusta.
Hieskoivu on kaikkein eniten hoitoa vaativa puu.
Jos tukkia halutaan ja siten arvokas metsä, niin pitää kasvattaa taimivaiheessa harvana on oma kokemukseni. Harventaa aiemmin kuin raudusta.
Olen nähnyt tiheän hieskoivikon luontaisen kehityksen 50-60 vuoden ajalla niin monessa paikassa, että en jättäisi hoitamatta. Laho on vienyt suuren osan kasvusta jo ennen 40 vuotta.
Lisäksi harventamalla saadaan metsänpohjaan valoa ja usein sinne tulee kuusentaimikko jota voidaan hyödyntää. Tosin hieskoivikko pitää kasvattaa niin harvana että liika heinittyminen tulee monessa paikassa taimettumisen esteeksi.
Yksi puheenaiheita on ollut torniojoen vesi. Alkaako Ruotsin suuret avohakkuut näkyä jo joen värissä?
Monen katon alla on oma hallitus joka päättää rahan käytöstä. Isäntä voi joskus saada kahvirahaa jos on ollu kiltisti. Pullojen keräys on toinen vaihtoehto päästä salaa huoltoaseman baariin kahville.
Hieskoivun väheksyntä saisi jo loppua. Hieskoivikosta saa tukkia kun huolehtii nuorena hoitotoimista. Ne eivät saa myöhästyä yhtään sillä hies kasvaa nuorena. Rauduskoivun toipumiskyky parempi. Reilusti harvana pienestä pitäen ja tukkisato on taattu. Harvennukset raudusta aiemmin ja pienempänä ja aina saha kädessä runkojen laatua tarkkaillen.
Oliko se niin että lupiinia yhteen aikaan oikein kylvettiin teiden varsille?
Täälläpäin sitä ei oikein näy.