Käyttäjän Salonpoika kirjoittamat vastaukset
-
Pystymittakauppa oli myyjälle selkeä tapa, tiesihän silloin jo ennen hakkuun aloittamista paljonko rahaa leimikosta saa. Ei tarvinnut huolehtia tuleeko tukkiosa tarkkaan käytettyä tai jääko isot latvat metsään. Olin itsekin jonkunverran pystymittaryhmässä töissä kahdella eri työnantajalla joten en systeemiä vierastanut myöhemmin metsänomistajanakaan. Yhdessä kaupassa kävi niin että korjuun jälkeen tuli automies kyselemään onko puita jonkun muun tien varressa kun tehtaan mukaan puut ei riitä lähellekään kaupan määrään. Mistä lie mittausten ero johtunut. Kaikilla mittaustavoilla voi tapahtua virheitä. Tehdasmittauksessa vain valitettavasti mittaustuloksen tarkistaminen on mahdotonta.
En ole urheiluseuroilla teettänyt mutta olen ollut junnuseuran talkoissa istuttamassa (ja monenlaista muutakin tekemässä) useammankin kerran ja palkka on maksettu könttänä seuran tilille eikä mistään sivukuluista ole puhuttukaan.
Metsäkoneiden työskentelystä löytyy videoita metsakoneet.fi-sivustolta keskusteluosiosta. Osa niistä on ollut ihan asiallisia, osasta taas selviää miksi joskus vaikuttaa siltä että ajokoneessa on ollut kipattava kuormatila.
AJ:lle ja muillekin metsävähennyksestä. Metsävähennys ei ole puhtaasti tila- eikä omistajakohtainen. Jos Kallella on kolme tilaa joista kahdella (A ja B) on metsävähennysoikeus ja yhdellä (C) ei , voi hän näistä kahdesta (A+B) tilasta yhteensä saadusta tulosta tehdä vähennyksen mutta tuosta kolmannesta (C) saadusta ei. Näin veroneuvojat minulle ovat kertoneet ja kun viimevuosien hakkuut on kohdistuneet metsävähennysoikeudettomaan tilaan en ole pystynyt vähennystä hyödyntämään.
Vuosien takaa on sellainenkin kokemus että se sekunttikello seisattui ja meni nollille ja jouduttiin mittaamaan sillä allakalla. Leimikkoa oli hakattu motolla reilut 400 mottia kun mittalaite sekosi ja meni nollille. Ei auttanut muu kuin mitata hakattu tavara perinteisin menetelmin. Jo ajetut tukit pyöriteltiin mitattavissa oleviin kasoihin ja ojan pohjalta kuidut nostettiin puutavara-auton pankoille missä ne oli hyvä mitata. Päivä siinä vietettiin, auto, ajokone ja muutama mies. Savotalla sattuu!
Maksamme vuokraa nykyisillä sopimuksilla UPM:lle 0,6 eur/ha/vuosi ( hirvi ja suurpedot) ja Metsähallitukselle 0,45 eur/ha/vuosi (pelkkä hirvi). UPM viisivuotissopimus kertamaksulla ja MH sopimus toistaiseksi, lasku tulee vuosittain. Yksityisille maanvuokraajille olemme vieneet lihapalan joka vuosi. Vuokra olisi paljon helpompi hoitaa rahalla ja olen tarjonnut valtion vuokraa kaksinkertaisena. Kenellekään se ei ole kelvannut vaan ovat sanoneet ottavansa edelleen mielummin lihapalan. Vuosia sitten seurueella oli yksi lupa ja senkin kaatamisessa vaikeuksia. Sovittiin jo että teurastetaan naapurin sonni että pystytään maanvuokrat hoitamaan mutta lopulta kuitenkin hirvi kaatui. Ei ollut tilanahtautta porukkalaisten pakastimissa.
Oikaistaan jälleen kerran! Viime vuosina vain noin jokatoinen vuosi olemme saaneet anotun lupamäärän. Vaikka mielestämme olemme anoneet realistisia perusteltuja määriä on niitä usein pienennetty, esim. toissasyksyksi anottiin 60 ja saatiin 50. Viimevuonna tuli luvat anomuksen mukaisesti ja hyvin ne käytettiinkin. Tänään oli sähköpostiin tullut rhy:n tilastot viime jahdista ja siellä näytti meidän kaatoprosentti olevan 101……
Värimerkkaus helpottaa ammattikuskejakin mutta erityisesti meitä harrastelijoita. Etenkin sopivassa talvikelissä lumen tarttuessa pölleihin ei tahdo erottaa puulajeja puhumattakaan puutavaralajeista.Lajittelun kannalta paras tai pahin ajamani leimikko, 800 mottia, olisi ilman värejä ollut melkoista arpomista kun siitä tehtiin kolmetoista eri tavaralajia. Sopivissa väreissä siinä oli keksimistä. Ainakin meikäläisen ajoa tuollainen lajipaljous hidastaa melkoisesti ja varastotilaa tarvitaan paljon. Muutaman kuorman ajettuani tuli onneksi puutavara-auto jotain hakemaan ja kuski huomautti että pikkutukit täytyy viedä sahalle tyvet samaan suuntaan. Eikun pyörittelemään aloitettu kasa samoin päin. Kun muutaman kuukauden on ollut ajamatta jokin asia tahtoo olla muuttunut eikä kaikkia yksityiskohtia kukaan muista sanoa eikä itse osaa kysellä.
Keuruun alue on täysin tuntematon mutta tuosta Punkaharjusta on omakohtaista kokemusta. Harjun metsiä on minusta hoidettu hienosti maisema-arvot huomioiden. Puustoa on hakattu varovasti heikkokuntoisimpia poistaen. Muutamia ”pienaukkojakin” on tehty niissä olevien taimien ja nuorien puiden elinmahdollisuuksien parantamiseksi. Harjun juhlallisissa puissa on minunkin rukkasien kuvia, olen ollut sahaamassa Mustaniemen entiseltä leirintäalueelta korjattuja mäntytyviä. Tuli muuten todella komeita lankkuja. Aina noista hoitohakkuista on aluksi noussut jonkunlainen mekkala mutta kun työt on saatu loppuun ei ohikulkija huomaa mitään muutosta. Kun aiheesta oli juttua radiossa arvosteli paikallinen taiteilija ankarasti toimenpiteitä. Siihen vastasi tutkimuslaitoksen edustaja, olikohan Mikkolan Antero, että pitäisihän arvostelijan taiteilijana tietää ettei koskaan pidä arvostella keskeneräistä työtä….
Vänkärille ja miksei muillekin muistelen täällä piirun idempänä sanotun että se yksi koivu riittää kylvämään koko pitäjän aukot. Ja jos haluaa kunnolla varmistaa koivun luontaisen uudistumisen niin suorittaa todella tehokkaasti kaikkine manoveereineen männyn istutuksen.