Käyttäjän Salonpoika kirjoittamat vastaukset
-
Vein aikoinaan kaverille 20. litran sangollisen pihakalliolta kerättyä koivun siementä ( ympärillä 3 ha istutuskoivikko) jotka hän kylvi laikutettuun aukkoon. Jostain syystä lopputulos oli heikko, taimia tuli vähänlaisesti vaikka siemenmäärä oli runsas. Liekö ollut huonosti itävää tai olosuhteet muuten pielessä.
Taneli kysyi vanhoista kannonnostoalueista. Tuossa reilun peninkulman päässä silloisen Hacmanin metsässä nostettiin kantoja, ajankohdaksi veikkaisin 1970-luvun alkupuolta. Kai niitä silloin sellun raaka-aineeksi kokeiltiin. Pitkään niitä kasoja näkyi tielle, liekö viimeiset siellä vieläkin. Asta-myrsky nostatti tänne valtavan kantosavotan. Niitä kasoja ajetaan koko ajan käyttöön. Tunnen mm kaksi urakoitsijaa jotka hankkivat kaivurin kannonnostoa varten. Se työ on nyt käytännössä loppunut. Kahdesti kysyttiin minultakin myrskyalueilta kantoja ja kummallekin sanoin hommien olevan ihan riittävästi sekaisin ilman sitä savottaa. Sitä päätöstä en ole hetkeäkään katunut sillä monella uudistustyöt viivästyivät ikävästi kantojen korjuun takia.
Männyn sopivuutta epäilen, ei tosin ole omassa saunassa käytetty. Rannalla nykyiset lauteet on kuusesta, pihasaunassa haavasta ja tupasaunassa paistetusta, lämpökäsitellystä kuusesta. Niihin on oltu tyytyväisiä, helpot puhdistaa eikä polta.Lämpökäsittely on muuttanut puun ominaisuuksia. Ostaessani höyläri ei tiennyt kertoa muiden kokemuksista laudekäytössä, nyt meillä on niistä yli kymmenen vuoden käyttökokemus.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille myös täältä salolta! Oma joulumieli varmistui äsken luvatessani varmistaa Joulupukin käyvän huomisiltana naapurikylällä tervehtimässä mummon ja ukon luokse joulunviettoon tulevaa lapsenlasta.
Fiskarssin pieni vesuri on minullakin suunnittelu- ja tarkastusreissulla monasti kädessä. Samoin heinimishommassa, jota tosin olen aika vähän tehnyt, olen sitä käyttänyt. Kun 1976 hankin ensimmäisen raivaussahan (Huskin 165 R) jäi vesurit nurkkaan ruostumaan. Niitäkin oli monenlaisia, Fiskars 1605 oli minulle käteenkäypä.
Ei ole tänä syksynä niin huonoa keliä ollut että olis tarvinnut sen takia rokulipäivää pitää. Sen opin jos itselleen antaa niin uunilla saa istua kohta joka päivä, milloin sataa, milloin on liian kuuma , itikoita, hirvikärpäsiä, paarmoja tai muuta riesaa jonka varjolla ei tarvitse metsään mennä. Raivaussahahomma käy sadevarusteissa , hakkuulla niitä en ole käyttänyt.Kun työt on nykyisin tässä lähellä niin muutaman tunnin kerrallan käyn, kamppeet kattilahuoneeseen kuivumaan ja parin tunnin ( reilun ruokatunnin) kuluttua ne on lähtökunnossa. Tänään oli huippukeli, pikkusen pakkasen puolella ja kuiva metsä. Pimeys vain rajottaa päivän pituuden näille vuosille sopivaksi. Nuorempi polvi sahaa ainakin aamusta otsalampulla, itse en sitä ole kokeillut. Ja kun viikonloput tarkenee kelissä kuin kelissä hirvipassissa värjötellä niin miksei viikolla savotalla kun saa työstä lämmön.
Etelä-Savossa on kuulemani mukaan kaavailtu maksuksi 50+ 1,5 euroa hehtaarilta, maksukatto 300 eur. Aivan pienillä, muutaman hehtaarin kokoisilla tiloilla, maksu kohoaisi ja vähänkään suuremmilla alenisi, itselläkin lähimain puoleen entisestä. Yhtiöiden talutusnuorasta vapautuminen ei olisi kallista isommallekaan tilalle.
Kukin tulkoon uskossaan autuaaksi!
Minun pitkäpiippuiset säilytetään perinteisesti, mutta lakitekstin mukaisesti ”muuten lukittuna”. Niin hyvin mainonta (asekkaapien) on tehonnut että muutama on kysynyt voiko niitä noin säilyttää. Olen kysyjille näyttänyt lakitekstin ja tapa on aina todettu lainmukaiseksi.
Kolme päivää on jahdattu ja nähty kaksi hirveä ja yksi karhu. Ensimmäinen hirvi saatiin kaadettua, toinen oli meitä viisaampi ja karkasi. Karhu tuli aseetonta koiranohjaajaa vastaan tiheikössä turhankin läheltä ja antoi oman sävynsä siihen jahtiin. Minusta nämä havainnot ei kerro ainakaan meidän alueella runsaasta hirvikannasta, mutta jahti on vasta alussa ja tilanne voi muuttua.