Käyttäjän Salonpoika kirjoittamat vastaukset
-
Metsällistä koulutusta talven kestänyt metsätalouden peruskurssi kuus-seitkytluvun taitteessa ja sen jälkeen lukuisia lyhytkursseja metsänviljelystä sahatavaran lajitteluun.Kokemusta nuorempana kotitilan lisäksi monen metsällisen toimijan töistä käpyjen keruusta sirkkelisahaukseen, eniten mhy-llä. Viimeiset parikymmentä vuotta töitä pääasiassa omissa metsissä.
Kyllä patruunoita löytyy, pari viikkoa sitten ostin viimeksi laatikon (20 kpl) ja maksoin siitä 60 eur. Mutta kaikki hyvät harrastuksethan maksaa. Kun ei aikoihin ole enää huvittanut paukutella kuin pakolliset ei patruunoiden hinnalla ole niin merkitystä. Ei nämä mitään rata-ammuntaharrastajan aseita enää ole, työkaluja paremminkin. Pitäiskin tarjota panoskuittia verotukseen metsätalouden kuluna. Meneehän sinne muutkin , vähemmän tehokkaatkin, hirvivahinkojen torjunta-aineet. Ps. toivottavasti kohta paukkuu, kaverit soitti just tulleensa tuohon ihan viereen meidän maille karhupassiin, taas tänä aamuna oli perunamaan laidassa kahden karhun viimeöiset jäljet.
Pystykorvasta värkättyjä kasikakkosia on kaksi. Toinen avotähtäin ja toinen, malli Viitanen, kiikarilla varustettuna. Näillä työkaluilla olis tarkoitus pärjätä.
Kyllä alkaa hirvittää vaikkei noiden vouhkien manaamia vanhoja kuusikoita sanottavasti enää olekkaan. Perjantaina tulee viisi viikkoa edellisestä tavan sateesta (14 mm) , sen jälkeen tuli kerran yksi milli ja pari kertaa yksikköpisaroita vettä. Maasto on todella kuivaa. Marjamiehiä ja -naisia näyttää liikkuvan jonkun verran. Toivottavasti ei sattuisi mitään.
Yhtenä talvena kerkesin olla hevosella pinotavaran ajossa isällä apumiehenä. Tukit ajettiin jo silloin traktorilla joko pölkkyinä tai kokorunkojuontona. Hevoshomma ei kiinnostanut yhtään ja seuraavana syksynä hevonen meiltä lähtikin ja puunajo muuttui kokonaan konevetoiseksi. Vaikka aika kultaa muistot niin sen verran poikasena hevosrahtia näin ja kuulin ettei siihen kaipuuta ole tullut vieläkään.
Kahdesti olen karhuja jalkamiehenä tavannut, autosta nähnyt muutaman kerran. On niitä paljon mukavampi katella lasin läpi vaikka ensimmäisellä kerralla jalkamiehenä oli turvana kädessä konemiehen tylsä kirves ja kaksi karhua kuudenkymmenen metrin päässä.
Ei se nyt ,mehänpoika, ihan noin aina mene. Viimevuonna anoimme 70 lupaa (11. seurueen yhteislupa),rhy puolsi 50 ja riistakeskus myönsi 60 lupaa. Kuten olen täällä aiemminkin todennut, olemme saaneet noin joka toinen vuosi anomamme luvat täysimääräisinä. Tuollakin puuttuvalla kymmenellä luvalla olisi alueemme tihentymiä harvennettu mukavasti. Tulkaa talkoisiin mukaan niin näette miten asiat todellisuudessa on eikä tarvitse kirjoitella hevosmiesten tietotoimiston pohjalta.
Metsuri motokuskille ja muillekin sanoisin ettei tämänhetkinen siedettävä hirvikanta pelasta välttämättä tuhoilta. Jos viljelen nyt koivua tai mäntyä täytyisi kannan kestää alhaalla kymmenen vuotta ennenkuin taimet olisi turvassa. Siihen nykyinen metsästysjärjestelmä ei ole tähän mennessä pystynyt enkä usko siihen jatkossakaan. Olen käynyt nyt muutaman päivän harventamassa kuviota joka osittain tuon hirvituhovaaran takia istutettiin kuuselle. Pelko on osoittautunut aihelliseksi, Luontaisesti paikoin runsaasti tullutta mäntyä ja koivua hirvet ovat särkeneet paljon. Tila sinänsä on oikea hirvien paratiisi, rauhallinen runsaasti nuoria taimikoita ja kumpareita sisältävä niemi. Vaikka viimetalven muutamalla tarkastuskäynnillä siellä ei paljon asukkaita näyttänyt olevan on ne kuitenkin omat jälkensä jättäneet. Pakko (tai ainakin minusta järkevää) tuollaisissa riskialttiissa kohteissa tuhovaara on ottaa huomioon. Vara on viisautta näissäkin hommissa.
Meille tänne Savon toiselle laidalle satoi kolmen päivän aikana 38 milliä. Maisema vihertyy silmissä ja ensiviikon lämpö tuo varmaan metsään sieltä tähän saakka puuttuneet ”ystävät”.
Muutaman kerran mittanauha-aikakautena maanmittarin apuna ollessa matkat (ja pinta-alat) pyrittiin mittaamaan vaakatasossa, ei maaston pinnanmuotoisesti. Samoin tehtiin inventointihommissa linjakoealoja mitattaessa. Jos täkäläisissä maastonmuodoissa linja olis mitattu maaston mukaan ei viimeiset koealat olis sattuneet lähellekään kartalta mitattuja paikkoja. Nykyisinhän ei mittanauhoja enää tarvita. Kun tuo nuorempi sukupolvi oli kaksi kesää VMI-ssä mukana kävin heidän työmenetelmiään kurkistamassa. Kepsillä näkyi koealan paikat löytyvän. Samoin määritettiin tontti viimeksi olleessa lohkomisessa.